96. Kodittomana Kanarialla
Pakupäiväkirja 96.
Eräänä iltana jäimme yöksi hyvin törkyiselle paikalle Maspalomasin laitakaupungille. Ympäristö oli kuin kaatopaikka. Nousin aamulla sängystä ja kävelin vähän matkaa viereisen rakennuksen nurkan taakse. Olin jo aiemmin huomannut että kodittomat pitivät tuolla majaa, pöytineen ja tuoleineen. Koditon mies makoili patjoillaan ja vilkutti minulle iloisesti. Vilkutin takaisin ja mietin että vaikka ollaankin käytännössä samassa veneessä, joidenkin ihmisten luksus on ryhtyä kodittomaksi silkasta huvituksestaan. Maailma on täynnä matka-autoilla kulkevia elintasohippejä. Itsellämme ei ole niinkään kyse siitä että olisi rahallisesti varaa matkata ympäri maailman, mutta perinteisinä länkkäreinä elämme kuitenkin etuoikeutettua elämää. Itse kyllä uskon että jokainen on ajatuksillaan ja teoillaan luonut omat tämän hetkisen elämänsä olosuhteet. Mutta se meneekin jo syvällisemmäksi henkisen puolen pohdiskeluksi. Tähän alle sopiva kuva!
Elämä ”kodittomana” Kanarialla on sujunut helposti. Viime päivinä olemme toki juosseet paljon virastoissa ja hoitaneet työasioita ja hankkineet jopa postilokeron, mutta noista jutuista tulen kertomaan myöhemmin. 😀 Gran Canarialla ollessamme emme ole kertaakaan ottaneet maksullista majoitusta mistään. Tajusin juuri että noin kuukauden ajan ainoat suihkut jota olen käyttänyt ovat olleet rantasuihkuja.
Mitä pidätte siitä että paikallinen kauppa SuperDino (🤭💚) oli järjestellyt jugurttihyllynsä värien mukaan…😀 Jatkoon! 👍🦖
Entä miten sujuu elämä autossa ilman mikroa ja jääkaappia? Silloin kun lahjoitimme tavaramme eteenpäin ja veimme osan varastoon, mainitsin että haluaisin muutenkin elää ilman mikroaaltouunia. Mikro ei ollut todellakaan yksi asioista joka päätyi lietolaiseen varastoon pölyttymään vaan siitä luovuttiin kokonaan. Nyt tajusin yksi aamu että olen elänyt monta viikkoa ilman mikroa edes huomaamatta asiaa. Kaikki ruoka kypsennetään pannulla tai kattilassa, eikä mikroa ole osannut kaivata edes ajatuksentasolla. Jos joskus asetun vielä taloksi jonnekin toivon vieväni ainakin tämän elämäntapamuutoksen mukanani. 😁
Mihin olen aiemmin sitten mikroa eniten tarvinnut? Ainakin einesruuan lämmittämiseen. Ollaan reissun päällä todettu monesti että Suomi on einesruuan siunattu maa. 🙏 Valmisruokia on aivan tuhoton määrä. Kun tein cittarilla keräilijänhommia (eli keräsin kaupasta verkkokaupan asiakkaiden tilauksia), koin konkreettisesti miten huolestuttavan paljon ihmiset elävät einesruualla. Tälläistä ei ole melkein missään muualla päin Euroopan maita havaittavissa. Edes yhden kolmioleivän löytäminen on ollut osassa maista äärimmäisen hankalaa. (Eikä tuota kolmioleipääkään kyllä mikroon tarvitse laittaa).
Mikroa olen käyttänyt myös tietysti ihan itse tehdyn ruuan lämmittämiseen. Olen tehnyt ruokaa kerralla isoja määriä, ja syönyt sitä pitkin viikkoa. Kiireisen työelämän keskellä sitä haluaa säästää senkin pienen ajan, että lämmittäisi ateriansa aina pannulla. Todellisuudessa tuohon ei menisi mitään ylimääräistä aikaa. 👐
Nyt reissun päällä on tullut siis syötyä terveellisemmin. Terveellisempi syöminen on ollut mahdollista esimerkiksi siksi että terveellisempi ruoka (hedelmät ja vihannekset) on ulkomailla halvempaa. Suomessa en pysty rajun hinnan takia syömään joka päivä papaijaa, niin kuin Kanarialla. Ja toinen juttu on tuo einesruuan puuttuminen. Valmisruokia ei edes kaipaa, kun ei ole töissä. Töihin tulee useasti ostettua nopea mikrossa lämmitettävä ateria. Muutenkin kiireettömän elämän ansiosta on joka päivä hyvin aikaa valmistaa jokin lämmin ateria.
Matkan päällä on siis syöty kuivaruokien lisäksi terveellistä raakaruokaa, erityisesti hedelmiä. Myös tomaatteja ja sipulia on autossa aina lähes poikkeuksetta. Valmispussiruokia tuunataan myös aina jollakin ekstralla. Yleensä tuo on sipulia, tonnikalaa, papuja tai ananasta. Yläpuolella kuvatodiste siitä, että löysin jokaisen kasvissyöjän parhaan kaverin, eli oluthiivahiutale -pussin. 🙏 Oluthiivahiutaleet ovat loistava B-vitamiinin lähde ja vegaanit käyttävät tuota useasti juuston korvikkeena. Itse ripottelen tuota mihin sattuu, yleensä vain läjäksi ruuan päälle.
Bongasin Sparin työntekijän viemässä ison läjän hyviä banaaneita roskiin. Kävin poimimassa noin puolet banaaneista laukkuuni. 🍌 Kiva että jossakin päin maailmaa pystyy vielä dyykkaamaan, vaikka ei tuota niin ”dyykkaamiseksi” voinut kutsua. Täti nimittäin kippasi banaanit jätesäkkiin ja jätti pussin roskapöntön pinnalle. Banaanit olivat siis suoraan kaupasta tuotuja ja ihan freesejä. Meillä alkoi pieni banaanidieetti, toki Kanarian liskotkin saivat ison osan hedelmistä. 😀
Mitä jääkaappiin tulee, jääkaappia on sentään osannut muutamia kertoja kaivata toisin kuin mikroa. Nuo kerrat kun jonkinlaisesta kylmälaukusta on haaveillut ovat kuitenkin hämmentävän vähässä. Reissuun lähtiessä sovittiin että hankitaan autoon pieni matkajääkaappi jos sellaiselle on tarvetta, mutta tarvetta ei ole ollut. Kerran tai pari autoon on ostettu juustoa, mutta paketit ovat olleet niin pieniä, että juusto on syöty illan ja aamun aikana.
Suurin osa ruuista säilyy hyvin yön yli autossa vaikka olisi etelässä ja yötkin ovat melko lämpimiä. Tässä vaiheessa reissua en edes jaksa enää ajatella asiaa, kun olen huomannut että mitään vatsanvääntöjä ja muuta vaivaa ei ole koskaan tullut. 🌀 Esimerkkiruokia joita ollaan huoletta lojutettu autossa ilman jääkaappia: smoothiet, kahvijuomat ja mainittu juustopaketti. Tämän lisäksi matkakaveri ostaa lähes joka päivä itselleen maitopohjaisia jugurtteja, jotka lojuvat autossa yön yli, ja hän syö nuo pois viimeistään seuraavana aamuna. Jos itse ostan ”jugurttia” se on yleensä Alpron vegeversioita tai jotakin muuta merkkiä. Pitkin ulkomaita on löytynyt eniten erilaisia Alpron vaihtoehtoja. Nuo Alpron jugurtit ja vanukkaat lojuvat ihan yhtälailla autossa yön yli.
Viimeisin asia jota jännitin käyttää aamulla oli kylmässä säilytettävä kasvipohjainen kahvijuoma. Matkakaveri toi tuon päivällä kaupasta mutta en viitsinyt siinä kohtaa enää juoda kofeiinia. Ajattelin että tilanne ei ole niin kriittinen, sillä juomassa ei ole edes maitoa. Päätin siis riskillä säästää juoman aamuun saakka. Mainittakoon että Kanarian yöt ovat kädenlämpöisiä, mitään kalalla ja kermalla kyllästettyä voileipäkakkua en todellakaan lähtisi aamulla syömään. 😀 Kahvijuomasta ei koitunut minulle mitään ongelmia. Tälläkin hetkellä juon kylmässä säilytettävää vegaanista kahvijuomaa, joka on lojunut autossa varmaan kolme päivää. Edellämainitut olivat siis tuotteita jotka yleensä todellakin laitetaan jääkaappiin. Kotioloissa olen säilyttänyt lähes kaiken jääkaapissa: kananmunat, leivät, mehut, vihannekset ja jotkut hedelmätkin.
Ainoa lihatuote jota autosta löytyy on tonnikala, ja mahdollisesti tietänette että tonnikalaa säilytetään purkeissa, huoneenlämmössä. 🤭🤪 Ruokalaatikossa on myös yksi säilykepurkillinen matkakaverin sukulaisten metsästämää riistaa. Tuo riistaliha on sen verran spesiaalitapaus että olemme odottaneet pääsevämme kunnon hellan äärelle vaikka johonkin Airbnb -kämppään. Purkki on melko iso emmekä halua sen menevän hukkaan, joten tuossa kohtaa myös jääkaappi olisi hyvä. Noin muuten emme käytä lihaa joten sitä ei autosta löydy. Joskus matkakaveri taisi ostaa leikkelepaketin mutta söi tuon saman päivän aikana. Maitoakaan ei autoon osteta. Matkakaveri käytti kotioloissa kahvin joukossa maitoa, mutta autossa hän juo kahvinsa mustana. Kahviloita on myös joka puolella ja kuppiloista saa kahvinsa erikoisversioina, jos sitä kaipaa. Varmaan sanonattakin selvää että itse en maitoa juo, enkä sen erityisemmin käytä muitakaan maitopohjaisia tuotteita.
Itselläni kasvissyönti lähti liikkeelle niinkin pienestä kokeilusta kuin lihattomasta lokakuusta. Lokakuu on venynyt tähän mennessä yli kymmenen vuoden iloiseksi taipaleeksi. 💫 Koen voivani ravinnon ansiosta fyysisesti paremmin. Tämän lisäksi henkinen olotilani on parempi, sillä omatuntoni on puhdas. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on siis kasvanut. Jossakin kohtaa maitotuotteet jäivät pois itsellään ilman että olen erityisemmin ajatellut asiaa. Tuntuu että lapsenakaan vatsani ei ole välittänyt keinotekoisista maitotuotteista, eikä sen koommin mikään jauhelihakastikekaan ole ollut ikinä lempiruokaani. Muistelin juuri yksi päivä tuota lihatonta lokakuuta kun juteltiin kaverin kanssa kasvissyönnistä (terveiset Kimille😁). Kokeilun jälkeen myös maku- ja hajuaisti oli parantunut ja esimerkiksi jauheliha haisi aivan kamalalta ja tunkkaiselta. Ajattelin etten voisi luopua ainakaan kanan syönnistä, mutta erityisesti kananliha haisi ja maistui tuon kuukauden jälkeen kuvottavalta. En olisi edes pystynyt tunkemaan kuollutta eläintä enää suuhuni, vaikka vähän yritinkin.
Mitä täysvegaanisuuteen tulee, itselläni riittää parannettavaa erityisesti kalojen osalta. 😊 Kananmuniakaan en mielin määrin haluaisi syödä. Mielestäni muutosta tulee tehdä niin pitkään kuin kokee, että olisi mahdollista voida itse vieläkin paremmin. Jos koen huonoa omatuntoa esimerkiksi kalojen syönnistä, se tarkoittaa että minulla itselläni on mahdollisuus voida tuon asian saralla henkisesti vieläkin paremmin, ja näin ollen taas edistää kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Kalan syöminen ei välttämättä ole fyysiselle kropallekaan aina paras vaihtoehto. Esimerkiksi tonnikala sisältää suhteellisen paljon raskasmetalleja, joka on yksi syy miksi käytän chlorella -jauhetta sen puhdistavan vaikutuksen vuoksi.
Itse metsästettyä riistaa suostun itsekin syömään, ja muutenkin kymmenen vuoden aikana olen kyllä syönyt satunnaisesti lihaa. Esimerkiksi silloin kun kärsin pahasta verenvuodosta johtuvasta anemiasta eli raudanpuutteesta. Jos syön lihaa sen pitää kuitenkin olla mahdollisimman eettisesti tuotettua. Reissun päällä ei ole ollut pahemmin mitään ongelmaa löytää vegaanisia lihankorvikkeita. Erikoisia tuotteita löytyy kaupoista pitkin Eurooppaa ja on ollut kiva päästä testaamaan uutuuksia joita ei Suomesta löydy. Tämän lisäksi aiemmin mainitut hedelmät ja muut terveelliset raakaruuat ovat edullisempia, joten niitä on ostanut enemmän kuin mielellään. 👍 Ensi kerralla jatketaan hempeissä tunnelmissa hibbien parissa (?) … 😀 Until then.. 🌺 Näkemisiin 👋.
–