111. Esileikkiä elämä on vaan
”Turha rikkaan on rintaansa pullistaa luonnon kulkua ei voida mullistaa
Ohi kaikki on ennen kuin huomaatkaan esileikkiä elämä on vaan
Moni täällä on kiintynyt mammonaan lähtö heillä on kauheena kammonaan
Kun ei maallista viedä voi mukanaan esileikkiä elämä on vaan
Herran hississä niin moni kiipeilee esimiehiä nuolee ja siipeilee
Tulos kumpu vain nurkassa hautuumaan esileikkiä elämä on vaan
Minä huoletta lähden kun käsky käy
Eikä kyyneltä silmässä silloin näy ”
Pakupäiväkirja 111.
Tuntuu että moni ihminen on juuri tällä hetkellä erityisen ahdistunut ja heräämässä maailman ”todelliseen tilaan”. Elämme hulluuden, erillisyyden ja sotien aikaa (olemme eläneet jo monta vuosikymmentä). Vaikka kansalaisille on myyty kaunis tarina siitä, että kylvemme tällä hetkellä jossakin ihmiskunnan kulta-ajassa hienoine laitteinemme, totuus on ruma ja täysin päinvastainen. Viimeksi jäi tekstit vähän lyhyeksi, niin tässä tulee hieman enemmän sepostusta, jos joku sellaista kaipaa. Siis syvällisempää postausta tähän Ah, niin hengettömään maailmaan. 😀 Nyt tuntuu siis juuri oikealta ajanjaksolta oksentaa tämä kaikki itsestäni ulos (joten ota oma aikasi). En säästele tekstin määrän kanssa, sillä tällä kertaa myös kuvat sisältävät runsaasti tekstiä. Tämän postauksen tekeminen jännitti mutta nautin siitä myös valtavasti, se tulee olemaan täysin erilainen kuin muut lukemanne ja tiedän että tämä tuo jotakin hyvää jonkun elämään. Blogi on terapeuttinen alusta kirjoittaa, sillä monesti kukaan ei oikeasti kuuntele mitä toisella ihmisellä on sanottavanaan. Korvilla saatetaan kuunnella, mutta ei sydämellä. (Veikkaan että tämän vuoksi terapia on monelle ihmiselle melko mullistava kokemus). Henkilökohtainen toiveeni ja neuvoni kaikille: kun joku ensi kerran puhuu sinulle, kuuntele mitä hänellä on sanottavanaan. Sysää omat ajatuksesi sivuun, ja keskity. Älä mieti omaa vastaustasi, älä mieti henkilön syitä ja motiiveja, älä mieti perusteluita asioille. Kuuntele ja kohtaa ihminen aidosti. Sitä me kaikki tarvitsemme.
Aasinsiltana kuitenkin aiheeseen: matkakaveri kysyi muistaakseni Bosniassa ollessamme mikä on suosikkikirjani. Se on yläpuolella näkyvä Ajaton Viisaus. Entä kuinka tuo kirja on päätynyt käsiini? Varoitus: luvassa on tosiaankin hieman syvällisempi postaus eikä niinkään matkateemainen. Vaikkakin nämä asiat käsittelevät yleisesti elämää, ja mikä onkaan tärkein matkamme, jos ei koko tämän hetkinen elämäntaipaleemme.? 🙏 Matkakaverini ei noin muuten liity tähän postaukseen millään tavalla, nämä ovat täysin oman elämäni juttuja ja pohdintoja. Tässä on kyllä mukana muutama hänen ottamansa valokuva. 😁
Palataanpa siis monen vuoden taakse.. Olin teini-ikäinen ja kävelin Turun kauppatorilla. Nuori Krishna-liikkeen edustaja käveli luokseni. Hän sanoi jotakin tämän suuntaista: ”näytät ja vaikutat siltä kuin katselisit maailmaa uteliaana ja suurella mielenkiinnolla”. Hän muistaakseni kuvaili sitä miltä silmäni ja olemukseni näyttivät, kun kuljin kadulla. Kirja oli hänellä käsissään ja hänestä tuntui että saattaisin olla siitä kiinnostunut. Muistan että minulla oli kova kiire bussiin kohti Pansiota. Nuoren miehen erikoinen lähestymistapa ja rauhallinen energia tekivät itseeni vaikutuksen ja kirjakin vaikutti oikeasti mielenkiintoiselta. 📖 Sanoin että minulla ei ole edes käteistä rahaa mukana ja aloin kaivelemaan lompakkoa. Mies ei ollut rahasta kiinnostunut. Kuulemma mikä vain kolehti kelpaisi. Löysin kahden euron kolikon. Tuo kahden euron kirja antoi nuorelle minulle ja henkiselle heräämiselleni todellisen sysäyksen ja siitä tuli elämäni tärkein kirja. ✨❤️
Aloitin kirjan lukemisen heti bussissa, ja olin räjähtää päästäni. 🙂💫 Jokainen kerrottu totuus elämästä olivat samoja oivalluksia, joita olin vuosien varrella tehnyt ja pohdiskellut itsekin. Tiesin tuona hetkenä että kirja päätyi käsiini tarkoituksella. Sain siunauksen omille aatoksilleni, en ollutkaan ainoa joka ajatteli näin. Vanhat intialaiset idän opit olivat olleet päässäni jo entuudestaan. Olen aina tunnistanut olevani ikivanha sielu ja sanonut kaikille että olen vaeltanut täällä maapallolla ikuisuuden….. mutta en tiedä kuinka tosissaan ihmiset ovat tuon ottaneet. 🤔😊 Päivän nippelitieto: Krsna tarkoittaa kaikkia täydellisesti viehättävää olentoa. Jumala viehättää jokaista.
Takaisin kirjaan. Teoksessa kerrotaan kaikki mihin uskon, jälleensyntymisen ”kirouksesta”, elämän tarkoituksesta, se on oma raamattuni. Ikivanhaa vedalaista oppia. “Veda” on sanskritia ja tarkoittaa tietoa. Kirja on hiirenkorville plärätty, kulahtanut ja rynttääntynyt. Siinä on merkintöjä ja sivut irtoilevat. Haluaisin sanoa että lukusuositus, mutta en usko että syvään päätyyn hyppääminen on kaikkien pala kakkua. Olen lukenut tuota samaa kirjaa varmaan yli kymmenen vuotta. Se on nyt jo kertaalleen luettu. Olen ottanut kirjan joka kerta esille, kun olen kaivannut viisaita sanoja, lohdutusta, kun olen ollut jotenkin hukassa itseni kanssa, tai kun en ole käsittänyt/jaksanut tätä maailmaa. Aina tuosta teini-ikäisestä lähtien aikuisuuteen saakka. Se on jopa välillä kummitellut hyllyssäni, sillä joka kerta kun otan kirjan käsiini, tiedän että se palauttaa minut raivokkaasti takaisin maanpinnalle ja suurten, syvien kysymysten äärelle.
Kyseinen kirja alkaa olla jo vanhahkoa tekstiä ja siitä on saatettu tehdä uusintaversioita ja painoksia. Ainakin Bhagavad Gitasta, hindulaisten pyhästä kirjoituksesta on olemassa kokoelmia mielin määrin. Eli kyllä, voisin sanoa että Ajaton Viisaus on kaikkien aikojen suosikkikirjani, vaikka odotitte varmaankin Harry Potteria tai jotakin muuta humpuukkia. 😏 Kaikki nuo ovat itselleni taidetta johon voi uppoutua, pelkkää valheellista fantasiaa, joka auttaa jaksamaan tässä masentavassa maailmassa, eskapismia. Mutta jos tosiasioista puhutaan, itsensä henkinen kehittäminen on elämän, ainakin oman elämäni pääprioriteetteja. Kuolinhetkellä on myöhäistä alkaa miettimään elämänsä tarkoitusta.
Moderni ihminen kokee yleensä olevansa täysin hukassa. Jotakin pitää palvoa mutta ei tiedetä mitä. Joku palvoo videopelejä, shoppailua, tai mitä tahansa muuta materiaaliseen maailmaan liittyvää asiaa. Tätä kyseistä elämäänsä ei kannata heittää hukkaan harhauttamalla päätään jatkuvasti turhanpäiväisillä asioilla, niin kuin itsekin välillä teen. Palvonnan kohteita voivat tiedostamatta olla myös lemmikki tai lapsi, joita ilman oma elämä tuntuu turhanpäiväiseltä tai hukkaan heitetyltä. En sano että kenenkään lapsi tai lemmikki on turha. Rakkaus on suurin vastavoima kaikelle pahuudelle tässä maailmassa. Lapsenkin tarkoitus on herättää äidin ja isän rakkaus, se on luonnollista tämän maailman taikaa. Sama pätee myös eläimiin. Näin ollen, kollektiivinen rakkaus leviää ja se on se asia, joka tämänkin pahan maailman parantaisi. Ihminen kuitenkaan harvoin pohtii syvällisesti juurisyitä omille päätöksilleen, oli päätös sitten mikä tahansa. Näin ollen ihminen palvoo useasti täysin väärää kohdetta, ja tähän asiaan perehdytään myös kirjassa.
Jollekin eri elämäntilanteessa olevalle erilainen elämänpolku on juuri se täysin oikea, mitä ihminen sillä hetkellä omaan tarinaansa tarvitsee. Joku tarvitsee sairaan parisuhteen, joku tarvitsee kuusi lasta, ja joku tarvitsee vaikka jonkin tapaturmaisen tilanteen elämäänsä. En usko sekuntiakaan, että ne tapahtumat, tilanteet ja ihmiset joita sielumme tarvitsevat tämän hetkisessä elämässään olisi millään tavalla satunnaista.
Tämän ei ole tarkoitus olla mikään päivän Vuorisaarna. Olen jo aiemmin halunnut esitellä kyseisen kirjan, mutta inspiroiduin asiasta uudestaan kun kuulin jonkun sanovan: ”en usko Jumalaan”. Koko nyky-yhteiskunnan hengettömyys tekee minut kovin surulliseksi. Päivän filosofinen kysymys, mitä/mikä on Jumala? En todellakaan puhu pilven päällä istuvasta veikosta. Tai miksi ei, jos se helpottaa jonkun ihmisen Jumal -mietiskelyä. Mielestäni ei tarvitse matkata läpi kymmenien maiden nähdäkseen luontoa ja eläimiä kaikessa kauneudessaan ja todeta että jumalallisuus on läsnä kaikkialla. Ei tarvitse kuin katsoa omia tai kaverin silmiä huomatakseen että jumalallisuus, henki ja sielu on läsnä meissä jokaisessa. Useasti tälläisten asioiden havainnointi vaatii valheellisen egon poistumista tieltä ja korkeamman minän astumista kuvioihin. Koen siis itse jumaluuden ja Luojan energiana.
Olen itse eronnut kirkosta 18-vuotiaana. Vaikka toisin useasti luullaan Krishna-liike ei ole uskonto. Krishna-liikkeen hienous piileekin siinä, että kaikki uskonnot koetaan yhtä samanlaisina. Ei ole merkityksellistä luetko itsesi kristityksi, hinduksi, muslimiksi. Millään tuolla ei ole merkitystä. Jos yrität vain ymmärtää luontoa / Jumalaa / luojaa / universumia (mitä termiä sitten haluatkaan käyttää), olet oikealla polulla. Siksi juuri krishnalaiset aatteet ovat aina resonoineet omalla kohdallani. Koin itse kirkon kirjoilla ”lojumisen” todella tekopyhäksi. Kirkkoon kuuluminen periytyy lapselle usein vanhemmilta eteenpäin. Itse en kuitenkaan halua ympäröidä elämääni minkäänlaisella valheellisella toiminnalla tai asioilla, jotka eivät tunnu oikeilta.
Moni tuskin edes miettii omaa kirkkoon kuulumista sen enempää. Vaikka rippileirikin oli lähinnä teinien sekoilua ja hauskaa yhdessäoloa, suurimman vaikutuksen tekivät aina pappien omakohtaiset henkiset kertomukset. Myös molemmat edesmenneet isovanhempani olivat todella uskonnollisia ihmisiä joiden kanssa lapsena rukoiltiin. Lapsena tuo lähinnä nauratti, ja vaikka uskonajatukset eivät välttämättä aina kohtaisikaan, arvostan suuresti sitä että ihminen on vapautuneesti uskonnollinen ja yrittää ymmärtää henkistä elämää. Koska millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Terttu-mammallakin oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan siitä miten hänen henkinen matkansa alkoi.. 🙂
Kaikenlaiset uskonlahkot saattavat olla hyvinkin fanaattisia ja näissä lahkoissa vellotaan vaarallisessa ”oikeassa olemisen” -energiassa. Tälläinenkin toiminta on lähipiiristäni tuttua. Mielestäni kenenkään ei pitäisi asettaa itseään sisälle minkäänlaisiin lahkoihin. Niin kuin totesin, Krishna-liike ei ole uskonto, mutta jos joku uskonlahko pitäisi valita kyllä oma sieluni suuntaa buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, luonnonuskontoihin/ wiccalaisuuteen. 🌿 Aurinko nousee idästä☀️ ja länsi on rappiolla.. Näin se vain on. Myös vanhat suomalaiset luonnonuskonnot ovat kauniita.
Tämän reissun aikana on ollut rutkasti aikaa miettiä elämää suuntaan ja toiseen ja olen useasti törmännyt ajatukseen että kaikki on täysin turhaa ja tarkoituksetonta. Jos minulla olisi tarpeeksi pokkaa pyrkisin erkaantumaan koko maallisesta maailmasta ja siirtyisin asumaan johonkin luostarin tapaiseen kompleksiin. 🙂 Toivon todella etten joutuisi kuolemani jälkeen enää palaamaan tähän kyseiseen maailmaan jossa nyt elämme. Tämän ei ollut tarkoitus olla millään tavalla surullinen teksti, syvällisiä asioita on kiva pohtia ”ääneen” muulloinkin kuin pikkukännissä tähtitaivaan alla. 🌌 Niin moni tuttuni julistautuu olevansa täysi ateisti, joten en tiedä kenen kanssa voisin edes kyseisistä asioista keskustella.
Tärkeintä on ymmärtää että jokaisella ihmisellä ja elävällä olennolla on sielu joka on täysin henkinen, ja sielu on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Elävän olennon ydin ei ole se kuori jossa se asuu, vaan sen tietoisuus. Niin kuin joku joskus mainitsi: ”nämä tosiasiat eivät ole uskonkysymyksiä, vaan ne on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla”. En tarkoituksellisesti ala sen enempää avaamaan tämän kirjan sisältöä tai Bhagavad-gitaa. Tarkoitus oli tosiaankin vain kertoa oma lempikirjani, sörkkiä muurahaispesää, ja katsoa jos joku innostuisi aiheesta. 👌
Olen myös huomannut että moni ihminen on kovinkin uskonnollinen ja henkisesti kehittynyt mutta jostakin syystä uskonasioista koetaan häpeää ja aiheesta kiusaannutaan. Mielestäni tuo on suuri ja loistava tilaisuus itsetutkiskelulle, mistä kyseinen kiusaantuneisuus ja häpeä voi johtua.
Tämä oli pakupäiväkirja numeroltansa maaginen: 111. Enkelinumeroiden ekspertti Ashish Gupta sanoo numerosta seuraavaa: ”Sinua pyydetään pysymään positiivisena, luottamaan jumalalliseen ajoitukseen ja toimimaan, kun tilaisuuksia ilmenee. Muista, että kaikki tekemäsi päätökset vaikuttavat elämääsi, joten varmista, että ne ovat aina täynnä rakkautta ja positiivisuutta. Numero 111 on myös merkki siitä, että olet lähdössä uudelle matkalle elämässäsi. Kyse voi olla uudesta työstä, uudesta suhteesta tai uudesta projektista. Olipa kyse mistä tahansa, numero 111 on merkki siitä, että maailmankaikkeus tukee sinua. Luota intuitioosi ja ota harppaus!” 😉 Täten myös ilmoitan osallistuvani tämän vuoden Natural High Healing -festareille (kaikki neljä päivää), jos joku haluaa lähteä mukaan nostattamaan tietoisuuttaan ja energiatasoaan ja pitämään hauskaa. ✨ Ensi kerralla palaamme mahdollisesti maallisempien ongelmien äärelle. 😌 Siihen saakka.. 👋👋 Näkemisiin!
–