84. Quien fue a Sevilla perdió su silla
Pakupäiväkirja 84.
Päivityksen otsikko on espanjalainen versio sanonnasta: ”joka perseensä nostaa se paikkansa menettää”. 😀 (Se joka meni/lähti Sevillaan, menetti tuolinsa). L-kirjaimet lausutaan J-kirjaimena, ja oikeaoppisesti lausuttunahan tuo rimmaa kauniisti. Oltiin täydessä baarissa katsomassa futismatsia ja matkakaveri kuuli kun muuan mies opetti tuota pikkulapselle. Toinen herrashenkilö oli lähtenyt juuri baarista ulos tupakalle ja pikkulikka oli aikeissa viedä hänen paikkansa. 🤌😎👍 Tässä vähän lisää kuvia kauniista Sevillasta. 📸
Sevillassa on mahtava pitkä jokiranta jonka varrella oli iso tivoli. Tivolissa oli jo jouluntunnelmaa ja joulubiisit raikasivat kaduilla. Huvittava etelän-näky on myös aina luistelukentät joita rakennetaan yleensä talvisin juuri tivolien yhteyteen. Aina noissa kentissä ei ole edes oikeaa jäätä vaan maassa on jonkinlainen muovimatto. Luistimet ovat kaikilla samat: kaamean näköiset siniset hokkari -malliset hirvitykset. 😀 Kaameat noista tekee sen että luistimet näyttävät yksinkertaisesti todella surkeilta luistella. Luistelutraumat on varmaan tuon kokemuksen jälkeen taattu, mutta erittäin suosittua tuo näyttää aina etelässä olevan! ⛸
Olimme koko pitkän päivän Sevillan keskustassa ja illalla otettiin taas metro takaisin autolle. Ajoimme yöksi parkkipaikan lähelle, valtavalle piknik-alueelle. Puistossa oli mielin määrin laakeaa aluetta ja suuri määrä kivisiä piknik-pöytiä. Paikka oli niin hyvää leirialuetta että olimme tuolla kaksi yötä. Seuraavana päivänä Espanjassa oli taas pyhäpäivä joten kaupat ja muut paikat olivat kiinni, joten mikäpä tuolla lojutessa. Aurinkopaneelikin otettiin esille kun aurinko alkoi taas näyttäytyä, pari edeltävää päivää olivat olleet ikävän sateisia ja harmaita. 😁 Kanarialle menevä lautta lähtisi Huelvasta vasta noin viikon päästä, joten päätimme ”ajankuluksi” pyörähtää Portugalin puolella. Siitä kuvatodisteita ensi kerralla. 👋💫
–