88. Autolla Kanarialle ja sukulaisten yllättäminen
Pakupäiväkirja 88.
Oli aurinkoinen joulukuun seitsemästoista päivä kun punainen paholainen rantautui Gran Canarialle. 🦀 (Alla nähtävillä vielä autenttista lautan lattialla hengailua..). Tässä vielä nopeaa maantiedon kertausta Kanariansaarista. Saaret ovat Atlantin valtamerellä sijaitseva Espanjalle kuuluva itsehallinnollinen ryhmä. Monet pikkusaaret pois luettuna tuohon kuuluvat läntiset: Teneriffa, La Palma, La Gomera ja El Hierro. Itäiset: Gran Canaria, Lanzarote ja Fuerteventura. Vulkaaniset saaret kuuluvat Makaronesian saariryhmään, (johon kuuluu myös: Azorit, Madeira ja Kap Verde). Islas Canarias tarkoittaa koirien saarta. Tarinan mukaan Mauretanian kuningas lähetti saarille retkikunnan, joka löysi suuria määriä isokokoisia koiria asuttamasta saaria. Canariae tarkoittaa koiraa ja Gran: suurta/mahtavaa. Tästä muodostuu siis nimi: 🫴Gran Canaria. 🐕🐶🐕
Niin kuin monesti todettu, täyttä höökiä painaessa Suomesta Espanjaan ajaisi parhaimmillaan noin muutamissa päivissä. Lauttamatka Kanarialle kestää itsessään kyllä sen pari päivää. Maisemat vaihtuivat meillä kokoajan hirmuista vauhtia sillä talvi oli kokoajan persuksissa kiinni (elimme ikuisessa syksyssä). Siitä huolimatta seikkailu pitkin Eurooppaa kesti hurjat kolmisen kuukautta. Eli melko hitaasti valuttiin eteenpäin. Moni lähtee Euroopan seikkailulle Saksan puolelta, mutta meillä tuo tapahtuisi todennäköisemmin paluumatkalla.
Matkakaveri ei ollut ilmoittanut sukulaisille tulostaan, ja tähänkään päivään mennessä kaikki eivät ole vielä täysin sisäistäneet että olemme saarella. Hienoista somevihjailua kuvineen ja kysymyksineen kuten: ”mitä ihmiset tekevät uutena vuotena Kanarialla” ei olla ymmärretty. Asia pitää siis vääntää rautalangasta. Matkakaveri kävi juuri yksi päivä pitkän keskustelun serkkunsa kanssa kuvineen päivineen ja vasta keskustelun loppupuolella serkku alkoi tajuamaan: ”..Mitä helkkaria. Otitteko te auton tänne mukaan..?”..”Pakko ottaa, se on meidän koti”.. 😂😂
Saarelle saapumisen jälkeen käytiin heti melkein ensitöiksemme yllättämässä matkakaverin täti Josefa, kavereiden kesken Pepa. Täti asuu Las Palmasin San Joséssa, ylä- ja alapuolella näkyvissä maisemissa. Kysyin monta kertaa matkatoverilta että oletko nyt ihan varma tästä, kaikki eivät pidä yllätysvieraista..🥵 Soitettiin ovikelloa ja tädin pää ilmestyi hänen korkean talonsa kattopartsille.. ”SORPRESA” huusi matkakaveri. Tädin ilmettä kuvasti pienoinen ”wtf”, ja pää katosi näkyvistä. Hetken aikaa olin jo varma että hän ei todellakaan tunnistanut veljenpoikaansa… Pian tädin mies Florencio, (kavereiden kesken Flore😁) … Tuli avaamaan oven.
Kävi vähän niin kuin oletinkin, täti oli ”kiukkuinen” kun matkakaveri ei ollut soittanut, hän ei ollut päässyt laittautumaan ja valmistautumaan kunnolla. 😄 Luvassa oli kuitenkin iloinen kohtaaminen ja kaikki olivat tietysti yllättyneitä ja ihmeissään. Paikalla oli myös serkku Rafael ja hänen kaksi lastaan. Taas täytyi pidemmän päälle selostaa, jotta porukka täysin ymmärsi ettemme tarvitse yöpaikkaa vaan automme on ”asumiskelpoinen”. Kuulumiset vaihdettiin pitkin ja poikin, kukaan ei puhu englantia joten itse kuuntelin vierestä Serranon perheen papatusta ja näyttelin kuvia autosta. 🚗 Oma kielitaitoni ei ole todellakaan niin hyvä että pystyisin ottamaan osaa espanjan kieliseen keskusteluun. Onneksi tulkki oli paikalla. 🫴
Tädin kämppä on todellinen ihme, muumitalo. Asunnot on rakennettu tiiviisti vierekkäin mutta ne ovat monikerroksisia ja lähes poikkeuksetta kattoterassilla varustettu. Tädilläkin on terassin päällä olevassa huoneessa keittiö ja ulkopuolella iso ruokapöytä. Tuostakin lähtee vielä yksi ”kerros” ylöspäin, eli kattoterassin kattoterassi jossa on puluhäkkejä (pulutarhailu on yleisä Kanarialla, tuota harrastaa Flore). 🙂 Noin muuten sisällä kulkee kapeat, seiniä pitkin kiemurtelevat portaat aina ylös saakka ja jokaisesta kerroksesta löytyy jonkinlainen pieni huone.
Suurimpien kuulumisten vaihdon jälkeen jatkettiin päivänviettoa tuolla Veguetan alueen vanhassa kaupungissa. Täti painotti että SOITA ensi kerralla. 😄 Nyt ei ollakaan muita sukulaisia nähty kun ollaan pyöritty ympäri saarta. Käytiin keskustassa syömässä paikallisia tapaksia. Yksi lempiruokani on matkakumppanin tekemä mojo, jota hän on yleensä tehnyt perunoiden ja kalan kanssa. Tuo mojo on kanarialainen perinnekastike jota tarjoillaan kanarialaisten ryppyperunoiden kera. Mojo-kastike on joko punaista tai vihreää – mojo rojo / mojo verde.
Ryppyperunat valmistetaan haihduttamalla vesi pois kattilasta. Mojo -kastike valmistetaan ainakin paprikasta, chilistä, valkosipulista, öljystä, sokerista, suolasta ja balsamicosta. Testasimme ravintolassa kahta tapasta: perunoita mojon kanssa ja gofiota. Gofio on myös perinneruoka, paahdetusta maissista ja vehnästä tehty jauhoseos joka toimii esimerkiksi soppamaisena alkupalana. Ainakaan tämä mojo-kastike ei voittanut paremmuuskilpailussa matkakaverini itse tekemän soosin kanssa! 😛
Kuvassa mainittuja Kanarian koiria vahtimassa katedraalin pihaa. 😁
Uusi prepaid hankittu Las Palmasista. 👍 Mainoskuvassa tuttu mies tutusta tv-sarjasta. 🧐 Olisikohan kyseinen diili ollut hurjat 80 gigaa dataa hintaan 15€/kk. Täysillä saa käyttää, jos meinaa tuon koko 80 gigan kuukaudessa kuluttaa joten tuo riittää paremmin kuin hyvin. 😇
Ensimmäinen Kanarian yöpaikka otettiin kivikkoiselta tasanteelta jonka alla myrskysi meri. Paikalla oli muitakin matkailijoita ja hengailijoita sillä alue oli melko hyvää näköalapaikkaa. Ulkona puhalsi kova tuuli mutta noin muuten yö oli lämmin ja todennäköisesti yöilmat tulisivat muutenkin olemaan melko siedettäviä. (Tässä vaiheessa voin todeta että kyllä, jokainen yö on ollut lämmin). Aamulla huomasin kartasta että yöpaikan alapuolella oli muutenkin nähtävyydeksi merkattu ”Salinas El Bufadero”. Paikalla oli ainutlaatuisia suolatasankoja, Bufaderon suolakaivos. Rannalla oli myös laavavirtauksesta muodostuneita luonnonaltaita joissa ihmiset käyvät uimassa. Elämä Kanarialla on ollut kovinkin mukavaa. 🤌 Ensi kerralla viihdytän teitä historiantunnilla. 📜🧮🍵 Näkemisiin. 🌚
–