107. Houston, I have so many problems
Pakupäiväkirja 107.
Vapaanrouvan ja -herran elämä on toki suurimmaksi osaksi aurinkoista vänillä matkaamista, mutta pieni kärsimys on myös kokoajan matkassa mukana. ☀️ Tämä tekee hyvistä asioista mahdollisesti tuplasti hauskempaa. Olen luvannut YouTubemaisen ”things you wish you knew before you started” -postauksen. Eli arkipäiväisiä asioita joita ei välttämättä tullut ajatelleeksi ennen pakuun muuttamista ja maailmalle lähtöä. 😀 Let´s go. 👉 Laitetaan numero ykköseksi tämän hetkinen suurin ongelmamme, eli TUULI. Autossa eläessä sitä tosiaankin tulee vietettyä suurimman osan ajasta ulkona. Kun ulkona viettää käytännössä kokoajan, sitä tajuaa että tuulispäiviä on enemmän kuin uskoisikaan. Kova tuuli saattaa kestää montakin päivää. Ja nyt Kanarialla ollessa, jopa viikkoja. Tällä hetkellä Kanariansaarilla on annettu kovat myrskyvaroitukset. Ihmisiä on jo loukkaantunut ja kadonnut merellä. Vaakasuora tuuli on piinannut jo viikkoja, mutta varsinkin viime päivinä molemmilla on ollut pinna kireänä sillä tilanne on pahentunut entisestään. Jatkuva tuuli saattaa olla niin raivostuttavaa että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Ruuan tekemisen ulkona voi saman tien unohtaa. Välillä värkkäämme ruokaa autossa sisällä. Auton ovia ei tee mieli avata vahingossakaan sillä tavarat lentelevät joka suuntaan. Sänkyä ei pysty laittamaan kasaan, sillä jos sivuoven ja takaluukun avaa samaan aikaan autosta muodostuu järkyttävä tuulitunneli. Kovan tuulen aikana ulkona ei tee mieli viettää sekuntiakaan pidempään kuin on tarve, ulkona pystyy hädin tuskin kävelemään. Ensimmäiseksi kun eilen nousin autosta ulos, kova tuuli paiskasi ämpärillisen rantahiekkaa naamalleni. Nyt alkaa vaikuttamaan siltä että tuulenpuuskat saavuttavat myös eteläisempää puolta, johon olemme ajaneet suurimpia myrskytuulia pakoon. Eli ei muuta kuin: Hyvää tuulispäivää, Nasu! 🐷💨
Nyt kun ”pinnan kireyksistä” tuli mainittua, otetaan käsittelyyn aihe: parisuhteen jaksaminen. Outo juttu, itselläni ei käynyt ennen reissua mielessänikään että matkakaverini kanssa autossa asuminen saattaisi olla millään tavalla rasittavaa. Tästä olivat enemmän huolissaan ulkopuoliset ihmiset. Jos ennakkopelko on se että toisen naama alkaa pidemmän päälle v*tuttamaan, suosittelen parisuhteen vaihtamista tai reissuun lähtemistä yksin. Olen itse meistä se joka tarvitsee huomattavasti enemmän omaa aikaa ja yksin latautumista. En nähnyt tätä minkäänlaisena ongelmana, sillä auton ulkopuolella on melkoisesti tilaa lähteä yksin vaeltamaan vaikka sinne missä pippuri kasvaa. 😀 Molemmilla on myös omat kuulokkeet ja kumpikin osaa uppoutua omaan kuplaansa jos siltä tuntuu. Meillä on hyvä, humoristinen parisuhdedynaamiikka enkä minä, tai matkakaverini ole minkäänlainen draaman perään kaipailija. Jos reissaa ympäri Eurooppaa pelkkä auto allaan, ei ole senkään puolesta varaa, kiinnostusta, saatika aikaa kiukutella toiselle osapuolelle. Reissu on ollut osittain melkoisen uhkarohkeaa ja siistiä menoa, joten minkäänlaisen riitelyn sijasta on täytynyt vain pitää lujasti toisen kädestä kiinni ja olla kiitollinen jokaisesta hetkestä. Väsymys ja nälkä ovat tietysti suurimpia teemoja jotka kiukkua aiheuttavat. Nämäkin ovat vain mielen tunteita joiden mukana ei tarvitse mennä kun pikkulapsi, kun tilanteen tiedostaa. Itse pystyn esimerkiksi kontrolloimaan nälkäkiukkuani nykypäivänä äärimmäisen hyvin, pystyn suorastaan kääntämään tuon olotilan hyväksi fiilikseksi. 🙏🌮
Mainittakoon tähän väliin nopeasti rajanylittämiset. Maiden välinen rajanylitys jännittää jostakin syystä aina, mutta todennäköisin skenaario on, että yhtäkään elävää sielua ei oikeasti kiinnosta rajan ylittämisesi pätkän vertaa. Paitsi Romaniassa. Suurin osa Euroopan sisäisistä rajojenylityksistä on rento läpiajo ilman kontaktia viranomaisiin.
Nyt Gran Canarian lintukodossa majaillessa on tuntunut hullulta miettiä matkamme alkupään tapahtumia. Esimerkiksi valtavaa myrskyä Puolan rekkaparkissa kun tuntui että auto lentää tuulen mukana tuhansien kilometrien päähän. Tai muutamaa kertaa kun joku yritti kajota autoon. Ranskan rannikon rikolliset ja Bosniaan jumittuminen moottorivian vuoksi. Jälkeenpäin mietittynä tuntuu myös käsittämättömältä että pyörähdimme esimerkiksi Monacossa. Nyt palataan enemmän reissun alkupään ”ongelmiin”. Ja näitä olivat muun muassa jatkuva varpaillaan oleminen. 😮💨 Kanarialla ei ole tarvinnut lainkaan pelätä varkauksia tai muita hämärätoimia mitä autossa asumiseen tulee. Pikkuhiljaa sitä saattaa tulla liiankin varomattomaksi. Yhä edelleen autolta poistuessa suljemme kaikki verhot, ja jos auton jättää parkkiin vaikka Las Palmasin liepeille nostamme kaiken sälän auton hytistä takatiloihin. Jännitys autossa nukkuessa oli alkureissusta paljon suurempaa mitä olisin alunalkaen ajatellut. Joka kerta kun ohikulkevan auton valot hipaisivat verhoja, jompikumpi oli salamana verhon raossa kyttäämässä mitä ulkona tapahtuu, tai yrittääkö joku päästä autoon sisälle. Jokainen epämääräinen ääni sai puolustussysteemit heräämään ja sykkeet nousemaan. Valehtelisin jos väittäisin etteikö stressitila olisi ollut alkureissusta suurta, vielä kun olemme liikkenteessä epävirallisella matkailuautolla.
Missä päin Eurooppaa ikinä liikutkaan, älä koskaan oleta että kukaan ymmärtäisi tai puhuisi englantia. Sillä kukaan ei ymmärrä, eikä puhu. Kanssakäyminen on silti ihan mahdollista, viimeistään siinä vaiheessa kun sanoo english please🫴, vastapuoli päästää hermostuneen naurahduksen, nostaa kädet ilmaan ja päästää sinut liukenemaan vaikkapa murhasyytteestä. Reissaamista ei kannata jättää väliin sen takia että pelkää omaa huonoa englanninkielentaitoaan, sillä vajavaisellakin kielitaidolla osaat suomalaisena jo enemmän kuin 90% koko muusta Euroopasta. Elekielellä pääsee myös pitkälle ja tämän olen sanonut useasti, ymmärretyksi tulee aina. 🤡 Nykyään myös Google Translatea käytetään täysin häikäilemättömästi turistien seurassa. Esimerkiksi Romaniassa kahvilatyöntekijä käytti itse Translatea kysyäkseen matkakaverin kahvitilauksesta jotakin tarkennusta.. 😶🌫️☕️
Nyt puhun toki vain omasta puolestani, mutta melko nopeasti itsensä oppi vetämään puoli-ilkosilleen ja vaihtamaan vaatteet ihan sama missä parkkipaikalla sitä seisoo, ja mikä babushka katsoisi vieressä. En vaivaudu enää erityisemmin erikseen kömpimään auton sisälle vaihtamaan vaatteita vaan hoidan pukeutumiset hyvällä lykyllä ehkä hantinoven takana. Kanarialla ollessa ei kauheasti kiinnosta enää senkään vertaa, varsinkin jos sitä majailee vaikkapa rantaparkilla. Ihmiset koikkelehtivat rantapaikoilla muutenkin puolialastomina, tai rannalla ollessaan täysin ilman rihman kiertämää. Jos joudun reissun aikana putkaan niin todennäköisesti itsensäpaljastelusta. 🦧
Jos käytät reissussa kaasukeitintä, osta butaanikaasua varastoon aina kun sitä tulee vastaan. 🙂 Todennäköisesti kaasua nimittäin EI tule vastaan.Varsinkaan silloin, kun yrität sitä etsiä. Espanjasta ja erityisesti Gran Canarialta kaasua on löytynyt hyvin. Toista oli silloin, kun ajeltiin pitkin Eurooppaa.
Likavaatetta tulee autossa yllättävän vähän. Samat sukat vetää helposti uudestaan jalkaan jos ne vaikuttavat vähänkään freesiltä, sillä likavaatekassiin ei halua laittaa lainkaan lisää täytettä, jollei ole aivan pakko. Tien päällä voi helposti nyrkkipyykätä, mutta suurempi vaatteiden kuivattelu tulee ongelmaksi jollei päiväksi tai pariksi pysähdy jonnekin leiriytymään. Pesulan kun löytää niin niissä on useasti tietty kuivausrumpu. Nyt Espanjassa ollessa olemme kerryttäneet melko huolettomasti likapyykkiä, sillä hyviä itsepalvelupesuloita on runsain mitoin. 🫧🌀
Seuraava aihe: meikit ja kosmetiikka. Reissun päällä ei ole todellakaan tullut meikattua kertaakaan, mutta otin silti mukaani kaikki meikit ja tärkeimmät kosmetiikkani (näitä ei ole paljon). Ajattelin, että joskus ja jouluna sitä haluaa ehkä ehostautua 🎎 Näin ei ole käynyt kertaakaan. Meikit ovat täysin turhaan mukana. Mukana on myös pussillinen esimerkiksi hajuvesiä, ja ehkä muutamaa tulee vaihtelevasti käytettyä. Täysiä pulloja ei raaskinut heittää pois, ja varastossa ne olisivat menneet meikkien kanssa pilalle. Ahtaassa autossa ei todellakaan kannata roikottaa mukana tavaraa jota käyttää ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, jos silloinkaan. Meikit ja pari hajuvesipulloa ei vie paljon tilaa, joten ne saavat edelleenkin matkata mukana. Mitä kasvojenhoitoon tulee, yksi hyvä putsari (itselläni Janssenin kasvovesi), ja mahdollisesti joku kasvorasva riittävät. Näin minulle neuvoi itse kosmetologi kun hän kuuli missä olosuhteissa elän. Rasvana on tällä hetkellä Colosen voide jossa on mukana myös aurinkosuoja. Myös Colosen silmänympärysvoide on vuosia ollut varmaan koko kauneudenhoitoni tärkein tuote. Välillä on toki myös hyvä pitää päiviä tai viikkoja kokonaan ilman minkäänlaista kosmetiikkaa, ja näin olen tehnytkin. 👐
Vähän vielä edelliseen aiheeseen viitaten, mitään järisyttävää peiliä ei autossa tarvitse. Meillä on pari pikkupeiliä mukana mutta niitäkään ei tule käytettyä lähes koskaan. Kun itsensä jostakin huoltoaseman vessan peilistä satunnaisesti näkee, voi kuvajaistaan säikähtää tai yllättyä positiivisesti. 😀😀 Ennen reissuun lähtöä nimittäin pohdin, täytyykö seinään kiinnittää jonkinlainen peili. Tuollainen peili olisi vain pidemmän päälle alkanut ärsyttämään. Useasti ”peilailen” ja laitan hiukset kiinni katsomalla parkkipaikkojen autojen ikkunasta hämärää mustaa kuvajaistani. Toivottavasti kauhean useasti autoissa ei ole istunut ketään sisällä. ✌️
Tuulesta tulikin jo mainittua pidemmän puoleisesti, mutta tosiaankin, motivaatio ruuan laittamiselle lähtee heti jos ulkona sataa vähänkään vettä tai tuulee liikaa. Tuuli on vielä vesisadetta pahempi. Pieni sade ei haittaa, sillä takaluukku toimii sateensuojana. ☔️ Muutamia kertoja vettä on tullut kaatamalla, jolloin ruuan tekeminen ei onnistu. Valmistaudu näkemään nälkää, vetämään snäksejä auton sisällä, tai käyttämään rahaa kahviloihin. Tuuli on trangian pahin vihollinen ja kaasukeitin on jumalten lahja pikaruokaa haluaville. 🙌🙂
Ötökkäsymbioosi. 🩷🪲 Joku itikka on kokoajan jossakin. Kerran minulla oli lippis päässä ja lipan alapuolella käveli valtava lukki. Kerran auton hytissä istuessa suoraan pään yläpuolella oli valtava sääski. Puhumattakaan ampiaisesta joka ryömi sängyn alle piiloon silloin vanhoina hyvinä Viron aikoina (mitäköhän hänelle kuuluu?🤔). Romaniassa autossa oli aivan hirmuinen lude-mayhem. Sormenpään kokoisia linssiluteita löytyi vähän väliä jostakin möyryämästä jolleivät kopisseet auton ikkunoihin. Täsmällissesti Unkari-Romania rajanylitys kohdalla noita luteita oli aivan saakelisti. Luteiden laitonta rajanylittämistä? …Hyttystä, kärpästä, pikkuitikkaa, yöperhosta. Olemme kaikki ystäviä ja yhtä suurta perhettä. 👐 Kanarialla päänvaivana ovat lähinnä vain kärpäset. 😺
Seuraava juttu: pimeys. Äärimmäinen pimeys. Tämä problem oli vahvasti läsnä erityisesti alkureissusta. Jos alkuun vähän pimeä jännitti, niin tässä vaiheessa on jo tottunut täyteen pilkkopimeyteen. Moneen yöpaikkaan tulee saavuttua säkkipimeydessä eikä ympäröivästä maailmasta ole minkäänlaista tietoa muuta kuin parin pusikon ja puun verran joihin taskulampun valo lankeaa. 🔦 Parasta on jos taivas on kirkas ja kuu pääsee loistamaan. Tuo kuusta heijastuva auringonvalo on niin tehokas että täydessä pimeydessä se valaisee todella, todella paljon. Täysikuun loiste, se vasta luksusta onkin. 🌕🙂 Jos kuuta ei näy on totaalinen pimeys taattu. Tuntemattomissa paikoissa tuo saattaa olla todella kuumottavaa.
Netinkäyttö: suomiliittymät toimivat melkoisen hyvin pitkin Eurooppaa, mutta prepaid on ollut matkaajan paras kaveri. 📲 Prepaidit ovat gigamääräänsä nähden niin edullisia, että tuollainen liittymä kannatta itselleen reissatessa hankkia. Netin käyttöä ei tarvitse suomiliittymääkään käyttäessä erityisemmin säädellä, mutta 10-15 eurolla, 80gb prepaidin kanssa voit huolettomasti röhnöttää sohvalla ja katsoa Netflixiä vaikkapa kuukauden päivät. 📱 Ennen reissuun lähtöä luulin että läppäriä käytettäessä pitäisi joka kerta etsiä jonkinlainen wifin -lähde, mutta puhelimen hotspot on toiminut paremmin kuin mainiosti. Eli nettiä jaetaan puhelimesta langattomasti suoraan läppäriin ja näin onnistuu esimerkiksi blogipostausten tekeminen.
Mitä vessa-asioihin taas tulee.. Pidettäköön tämä viimeisenä aiheena (ei suinkaan se vähäisin, vaan todellinen jokapäiväinen ongelma). Meillä ei tosiaankaan ole autossa mukana minkäänlaista matka-wc:tä. Hmmm…. Jätän tämän aiheen kutkuttelemaan mielikuvituksenne perukoita. 😏 No, mainittakoon sen verran, että vessaan pääseminen on ollut rutkasti pienempi ongelma kuin ennen reissuun lähtöä olisin uskonut. Tämä on taas sarjassamme aihe, joka ei ollut alkureissusta ongelma, vaan bajamajoja oli ripoteltu sinne tänne pitkin Viro-Latvia-Liettua akselia. Yöpaikka pitää aina valita sen mukaan, että lähistöllä on pusikkoa ja puskaa johon pääsee piiloon. Uskon että juuri tälläinen alkukantainen eläimellinen toiminta on se suurin este, jonka vuoksi moni ei pystyisi toteuttamaan reissua samanlaisella autolla ja varustuksella, jolla olemme itse liikenteessä. Kaikki on kuitenkin mahdollista. Täytyy ottaa myös huomioon ostarit, huoltoasemat ja viralliset leirintäalueet, joissa on myös aina tarjolla vessoja. 🙏 Tähän väliin haluankin osoittaa kiitollisuutta kaikkia niitä satoja julkisia vessoja kohtaan, jotka ovat meitä matkallamme palvelleet. ✨🚽✨😀
Siinä oli nyt joitakin juttuja joita on tullut mieleeni täällä reissatessa, ja varmaan paljon jäi myös mainitsematta. 😛 Myös juomakelpoista vettä on löytynyt hyvin pitkin Eurooppaa, enemmän kuin uskoisikaan, ja kaikenlaisilta vatsataudeilta ollaan vältytty. Vasta etelässä ajellessa hanavesi alkaa olemaan niin suolaista, että sitä ei halua vahingossakaan juoda. Nyt Kanarialla ollessa kaikki juomavesi ostetaan tonkkina kaupasta, ja tähänkin on tottunut yllättävän nopeasti eikä asiaa tule edes mietittyä enää. Onhan tuo tietysti valtavaa muovin tuhlaamista mutta näin nämä ihmiset elävät täällä, joka päivä. 😶🌫️ Katsotaan millä asialla teitä ensi kerralla viihdytän, siihen saakka, näkemisiin… 👋👋
–