139. Pakkasen armoilla Tukholmassa
Pakupäiväkirja 139.
Miten jollakin ihmisellä voi olla noin hyvä lauluääni kuin Simo Silmulla? Käsittämätöntä. 🌻 Pientä suomihumppaa tähän väliin kun kerran ruotsinlaivallakin seilattiin. 💖 Sovitaanko niin, että tämä on se pakupäiväkirjan positiivisempi viimeinen postaus, ja seuraava tulee olemaan se lievästi negatiivissävytteisempi (hahah). 😀 Anteeksi siitä, mutta koen tarvetta avata sydäntäni. Aloitan siis jo nyt loppufanfaarit, jottei viimeisestä postauksesta tule niin massiivinen Massimo kun pääsen kirjoitussormillani kunnolla vauhtiin.🫰 Ruotsin kolmas aamu herättiin helkkarin kylmistä olosuhteista autotienvarrelta, jostakin suhteellisen läheltä Tukholman satamaa. Parkki oli lievästi vino ja vieressä kulki melko kova trafiikki. Vieressä oli iso parkkihalli ja vähän metsää. Olosuhteet ovat olleet rutkasti paremmatkin. Herätyskello oli soimassa kello kuusi, laiva lähtisi kello kahdeksan ja lähtöselvitys tulisi olla tehtynä viimeistään kello seitsemän. Laivamatka kahdelta ihmiseltä auton kanssa Tukholmasta Turkuun maksoi 80€ ja tähän tuli automaattisesti mukaan myös hytti.
Laitan tähän postaukseen yleisiä kuvia Tukholmasta ja selostan samalla kaikkea asiaan liittymätöntä. 👍 Sen verran Tukholmasta, että päivämme oli hyisen kylmä. Ulkona ei paljon tehnyt mieli kävellä mutta käveltiinpä silti. Vanha kaupunki on kyllä valtavan hieno. Tukholma voittaa tarjonnallaan Helsingin ja Turun torit 5-0. 😄
Vähän päälle puoli vuotta tien päällä… Ennakko-oletuksen mukaan se on ja oli juuri se aika jonka tien päällä jaksaa painattaa olettaen että ei ole löytänyt mitään töitä. Itse olen ainakin nyt reissannut varastoon ja riittämiin hetken aikaa. 🙏 Niin kuin jo Turussa käydessä totesin, sitä on jo suorastaan valmis asettumaan takaisin aloilleen. Automatkan sijasta pohdittiin myös Vietnamiin lähtemistä sillä Vietnamissa on halpaa asua ja elellä, ja tällöinkin puhuttiin aina puolen vuoden reissusta. Maaginen puolen vuoden raja on tälläkin kertaa tullut täyteen ja se oli mielestäni juuri passeli aikaraja tälläiselle automatkalle. Oikeastaan paljon pidempi kuin olisi voinut odottaa. Emme tienneet lähtisimmekö takaisin Suomeen jo kahden viikon, tai kahden kuukauden päästä. Ei ollut takeita edes siitä että pääsisimme Kanarialle saakka. Sinne kuitenkin päädyttiin ja varmaan pari kuukautta saarella jumitettiin.
Tähän väliin nopea katsaus mitä tapahtui ennen matkalle lähtöä ja miten koko autoreissuun päädyttiin. 🙏 Matkakaverini ei ole ensimmäistä kertaa elämässään kodittomana ja hän on ennenkin reppureissannut yksinään ympäri Eurooppaa. Roadtrippailu, matkailu ja seikkailu on siis hänellä lähellä sydäntä. Olen myös analysoinut että kaverilta puuttuu jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Olisin nimittäin itse suunnitellut ja henkisesti valmistautunut autoreissulle ainakin noin pari vuotta. Matkakaveri kuitenkin hankki pakun todella yhtäkkisesti, laittoi hihat heilumaan ja suunnilleen sanoi että nyt mennään. Toki, hän oli ollut ennen reissua pitkään työttömänä joten energiaa riitti toisin kuin itselläni.
Oman tarinani jouduttekin lukemaan pidemmän puoleisesti. Asuin todella huonossa ympäristössä, Sininauhaliiton asuttamassa talossa huume- ja alkoholiongelmaisten ihmisten keskellä. (Yksi naapurini oli sentään entinen pankkirosvo🤌), mutta melkoisen alkoholisoitunut hänkin. Talo oli täynnä huumeluukkuja ja ei tarvitse varmaan sen enempää selostaa millainen meno ja meininki pikku muumitalossamme oli. Tämän kaiken keskellä yritin vielä selviytyä todella vaikeasta parisuhde-erosta. Tein töitä tanssikoululla ainakin neljä päivää viikossa, tanssin joka päivä monta tuntia ja ajauduin ylikuntoon. Kärsin tuon ajan rasitusvammoista yhä edelleen ja reissun päällä erityisesi toinen lonkka on ollut lähes kokoajan tuskallisen kipeä. Olen tuota lonkkaa yrittänyt matkan päällä kuntouttaa. Jos pystyisitte näkemään kameran taakse, näkisitte minut aina venyttelemässä kummallisissa asennoissa vaikka sitten keskellä vilkkainta Krakovan keskustaa. 🙂
Tämän jälkeen päädyin todella rankkaan urheiluhierojakouluun jonka jälkeen päätin että olen pitkän aikaa työttömänä. Keräisin kaikki henkiset ja fyysiset voimavarani takaisin. Koulun aikana minulle aiheutui stressin ja väsymyksen takia myös sydämen rytmihäiriöitä. Ehdin valmistumisen jälkeen olla kokonaisen yhden päivän työttömänä, kun olin jo työllistänyt itseni. Luvassa ei ollut voimien keräilyä, vaan tavaroiden keräilyä Suomen suurimmassa Citymarketissa. Sain myös pian vastuutehtäviä osakseni, joka vain edisti sitä että pois oli päästävä ja äkkiä. Jouduin tämän myötä myös olemaan enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä, joka vei loputkin uskonrippeeni ihmiskuntaa kohtaan. Kaikki tämä edellä mainittu johti siihen, että kärsin pahasta kroonisesta stressitilasta. Irtisanouduin ja ilmoitin että lähden Eurooppaan reissaamaan, enkä tiedä koska tulen takaisin. Tälläisestä toiminnasta ihmistä tietysti rangaistaan piiskalla, ja hänelle ei muutamiin kuukausiin anneta rahaa (työttömyystukia). Yhteiskunta ei toimi ilman oravanpyöriä, ja oravanpyörä ei toimi ilman oravaa. Tästä päästään matkamme alkuun. Olin täydellinen stressipallo, valmis hyppäämään pakun kyytiin ja näin me kaksi oravaa ajoimme suoraan auringonlaskuun.. 🐁🐁🚗
Krooninen stressi? Se tuntuu kirjaimellisena jännityksenä kehossa, päänsärkynä ja kipuna. Stressi on jäänyt päälle vaikka mitään stressattavaa ei olisi, ja olisi kaikki maailman aika nukkua. Se tuntuu samanlaiselta jännitykseltä kehossa kuin olisit juuri menossa pitämään esitelmää auditorioon satojen ihmisten eteen. Paitsi että tuo fiilis on ja pysyy. Jatkuvan liiallisen kortisolin takia kehoni on ollut myös normaaliin tilaan turvonnut. Tässä vaiheessa voisin sanoa että olen parantanut itseni tuosta jatkuvasta stressitilasta. Siihen on tarvittu monen kuukauden pakkoloma ja unirytmin palautuminen luonnolliseen tilaan. = Ei työaikataulun määräämää herätystä.
En tiedä mitä matkakaverini on tehnyt (varmaan ajanut autoa), mutta itselläni on ollut reissun päällä ainakin todella paljon aikaa taas miettiä elämää, maailmaa, yhteiskuntaa ja koko universumia. Matkan päällä ajattelin että Suomeen palatessani haluaisin asua syrjässä luonnon äärellä. Ennen reissuun lähtöä vannotin etten tule enää koskaan asumaan kerrostalossa. 😁 Haluan asua maan tasalla ja maadoittua. Olen aina haaveillut että minulla ei olisi vain kesämökkiä, vaan asuisin kesämökillä. Olen myös pohtinut miksi kaipaan kesämökkiämme niin kovasti (johon ei enää pääse). Oikea vastaus on että tuolla on ollut nimenomaan jumalallisuus läsnä. Rauha, hiljaisuus ja kaikki luonnon elementit vahvasti mukana. Vesi, maa, tuli ja ilma. Paikka kuvastaa itselleni myös lepoa. Nämä asiat täytyy nyt löytää jostakin muualta, toivottavasti pystyn saamaan ne osaksi jokapäiväistä elämääni. 🙏
Matkalla takaisin Suomeen yritin pysyä positiivisena ja mietiskellä paljon asioita joita kaipaan ja jotka Suomessa ovat hyvin. Tietysti vakituinen suihku, vessa ja juokseva hyvälaatuinen vesi on kiva saada käyttöön. Ja sanotaan se heti: sauna. Kun on saunojen luvatussa maassa elänyt koko elämänsä, ei ilman saunaa tule toimeen. Sauna on itselleni suuri henkisen-, ja fyysisen hyvänolonlähde. Kuntosaliakin on välillä ollut niin kova ikävä että melkein itkettää. Ikävä oli myös tanssitunteja, sen huomaa että liikunnasta tulee yksinkertaisesti mahtava fiilis ja se on terveellisintä ja parhainta dopamiinia mitä voit itsellesi aiheuttaa. Vastapainoksi tietysti: ei enää Burger Kingiä ja mäkkäriä vaan ehta aito Hesburger ja MSG 🤙😄. Mitä muuta: tutut ihmiset, elokuvissa käyminen, pelikerho ja pleikkari_vitonen, voi kuinka olen sinua kaivannutkaan. Kyllä, käännän kaiken ahdistukseni fyysiseksi kivuksi kuntosalilla, ja tämän jälkeen turrutan pääni videopeleillä. Täydellinen cocktail on valmis. Ottakaa pelitilini seurantaan, (olen) ja tulen oleman siellä jatkossa paljon aktiivisempi kuin henkilökohtaisella insta-tililläni.😁 Harrastetili tuo minulle somessa tuhat kertaa enemmän iloa.
Ja somesta puheen ollen. 📲 Asioita joita olen rajusti miettinyt tien päällä. Haaveilen aina vain sometilien poistamisesta. Facebookia en oikeastaan käytäkään mutta olen pitänyt tilin, sillä moneen paikkaan kirjautuminen on hankalaa ilman facea. Instagramissa tykkään lähinnä tästä harrastetilistäni, jonka kautta olen saanut paljon uusia oikeita kavereita. Peliyhteisössä on myös todella pirteä, positiivinen, iloinen ja yhteisöllinen rakkaudentäyteinen tunnelma. Minun on todella hankala tulla toimeen muiden kanssa joilla on erilainen maailmankatsomus ja elämänfilosofia kuin itselläni. Peliyhteisö on ollut itselle hyvä muistutus siitä, että vaikka ollaan kaikki todella erilaisia meitä kaikkia yhdistää kuitenkin joku tietty asia. Pitää keskittyä siihen yhteisöllisyyteen ja yhdistäviin tekijöihin, ei erillisyyteen, vihaan, ja siihen mikä meitä kaikkia erottaa toisistaan. All is one, ja vihaa ei koskaan voiteta vihalla.🙏
Henkilökohtaisella insta-tililläni en seuraa paljon ketään, en julkkiksia, isoja firmoja tai vastaavaa. En seuraa kaikkia tuttujanikaan, tai puolituttuja. Pyrin välttämään yliannostusta somen kanssa ja seuraamaan lähinnä perhepiiriä ja sukulaisia. No, muita järin kummallisia sometilejä itselläni ei olekaan. WhatsAppin voisi räjäyttää. On aivan liian hirvittävää että esimerkiksi työryhmät huutavat apissa hoosiannaa, kun kyseisestä sovelluksesta ei pysty edes kirjautumaan ulos. Ryhmät pystyy kyllä hiljentämään mutta ilmoitukset tuolla näkyvät silti, ja houkutus katsomiselle on liian suuri. Kun irtisanouduin töistä, kaikkein eniten odotin sitä, että pääsen poistamaan kaikki työryhmät. 🙏❤️ Koen lähes kaikki sosiaalisen median alustat jonkinlaisena pahuuden ilmentymänä enkä haluaisi olla niiden kanssa tosiasiassa missään tekemisissä. 😀 Olen valmis ottamaan 3310:n takaisin.
En varmasti ole mieleltäni täysin sama ihminen kuin reissuun lähtiessämme. Nyt kun ollaan Turkuun päästy punkkaamme hetken aikaa tuttavan ”vara”-asunnossa ja sen jälkeen siirrymme omaan uuteen kämppään. Tämäkin kämppä on ns. vara-asunto jossa en tule lopunelämääni viettämään vaan pyrin kohti sitä omaa unelma-asuntoani eikä ole takeita että haluaisin pysyä edes Turussa. 😀 Menen kohti sitä mihin oma polkuni vie. Kun sitä on makoillut puolisen vuotta epävarmuudessa tyhjän päällä on todellakin ollut aikaa pohdiskella kaikenlaista. Olisi mukava lähteä jatkossa ajelemaan pakulla ympäri Suomea (Lappiin) mutta bensanhinta on niin kallista että kotimaanmatkailu on tehty lähes mahdottomaksi. Alkureissusta en kaivannut lainkaan takaisin Suomeen, välillä ehkä vain Turkuun. Loppureissusta en malttanut odottaa Suomen kesää. Se on ihana, runsas, monipuolinen, raikas ja kaikkein kaunein ja runollisin. 🌻🙏🌻
Sitten takaisin itse tilanteen päälle. Aamulla siis heräsin autosta taas kylmyydestä johtuen puoli kuudelta. Nukuin käytännössä kaikki mahdolliset vaateet päällä villasukkien ja kaulahuivin kera höystettynä. 😁 Siitä huolimatta varpaat olivat jäässä ja pakkanen vain paukutteli. Saimme kuitenkin molemmat nukuttua yllättävän hyvin. Ja kyllähän se autokin lähti ihme kyllä suunnitelmien mukaisesti aamulla vielä käyntiin. Aikalailla samantien kun aamulla silmämme avasimme laitettiin moottori pörisemään jotta tuulilasikin lämpenisi, ja sitten suunnistettiin suoraan satamaan.
Tukholman terminaaliin oli suhteellisen helppo ajaa, tällä kertaa emme ainakaan eksyneet ja sormi ei pahemmin mennyt suuhun. Pienen odottelun jälkeen pääsimme luukulle näyttämään liput ja passit ja sitten vitoslinjaa pitkin kohti seuraavaa jonoa. Edelliset matkustajat lastattiin laivasta ulos ja pääsimme itse ajamaan sisään.
Oli kivaa että matkalla oli hytti. Olin ollut monta päivää pakkasesta lamaantunut, nukkunut ja kulkenut samoissa vaatteissa sillä vaatteita ei tehnyt mieli kaivella saatika vaihdella. Olin myös avannut päässä olleet lettini ja elänyt melkoisen takkukasan kanssa useamman päivän. Ensimmäinen asia joka laivalla tehtiin: rynnättiin suihkuun ja käytiin nukkumaan. Kaikkein pisin suihkuttelutauko koko reissun aikana taisi olla sen jälkeen kun lähdimme Kanarialta. 😀 Taisimme käydä vasta Belgian huoltoasemalla seuraavaksi suihkussa. Älkää käsittäkö väärin, olotila ei ole ollut millään tavalla likainen jonka vuoksi suihkua ei olla myöskään etsitty. Nykyihminen suihkuttelee tarpeisiinsa nähden aivan liian paljon ja turhaan kuivattaa ihoaan, päänahkaansa ja hiuksiaan. Kaikenhuipuksi vettäkin kuluu turhaan hukkaan. Suihkun lähteellä suihkua on totuttu käyttämään noin joka päivä mikä ei ole millään tavalla tarpeellista, varsinkaan jos ei ole suorittanut kunnon hikijumppaa. Laivalle saapuessa totesin kyllä olevani suihkun tarpeessa.
👅 Suomenkieli oli pitkään aikaan ollut kahdenkeskinen salakielemme jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Olo oli omituinen kun laivalla ollessa kaikki muutkin yhtäkkiä ymmärsivät mitä puhutaan. Muutenkin suomenkielen kuuleminen muiden suusta tuntui kummankin mielestä oudolta. Ikäänkuin olisi elänyt jonkun näytelmän tai unen sisällä. 😀 Kun aiemmin käväisin Turussa jouduin pinnistelemään cittarin kassalla etten päästä suustani hola y gracias!
Laivamatka Turkuun meni keinahdellen pienessä jännityksen ja ahdistuksen tunteessa. En tiennyt osaisinko enää elää ”normaalia elämää”. Näin mieli yritti taas pelotella, kunnes samalla se järkevä puoli minusta oli tilanteeseen helpottunut ja tyytyväinen. 🙂 Turussa oli luvattu kova lumimyräkkä joten pienen matkaa piti vielä kesärenkailla selvitä. Menimme vanhemmilleni saunomaan ja seuraavana päivänä pääsimme punkkaamaan tuttavan asuntoon. Varastovuokra puretaan ja tyhjennämme Liedon pienen varastohäkin uuteen kämppään. Eli. Tuli tuossa tehtyä aika hyvä road trip. Ensi kerralla kirjoitan enemmän filosofisia(?) ajatuksiani koko reissusta ja pieni yhteiskunta-rage. Mitä se on vaatinut että ollaan voitu tälläiselle matkalla lähteä, ja mitä se sinulta vaatii jos haluat samaan hommaan ryhtyä. Sen jälkeen pakupäiväkirja hiljenee ja lähtee kesälaitumille. 🪻✌️ Eräs mahdollisesti pienessä maistissa oleva herrasmies puhui laivalla puhelimeen. Lainaan tähän loppuun hänen runollisia sanojaan: ”..Ei mutta yks asia! Sumune on meri.. Mutta elossa mä oon, elossa mä oon kuitenki……. Moi, moi.” 🌹
–