Painajaismainen ehkäisykapselitarina
Storytime! Minulla riittäisi tämänkaltaisia outoja tarinoita kerrottavaksi mutta useasti ne ovat sen verran henkilökohtaisia etten koe suurta intohimoa huudella niistä julkisesti ääneen. (Seuraajakuntani on kuitenkin sen verran pieni) ja koen tämän tarinan tärkeäksi kertoa eteenpäin sillä se voi toimia varoittavana esimerkkinä kaikille jotka ehkäisykapselia harkitsevat. Tämä on myös sarjassamme niin suuri clusterfuck – tilanne, jossa kaikki menee lumipalloefektimäisesti pieleen joten pakko senkin puolesta jakaa. (Tämä postaus on höystetty random valokuvilla joita olen lähiaikoina ottanut). 🙂
Tästä on jo jokunen vuosi aikaa ja olen halunnut ennenkin kertoa tarinan, mutta ehkä nyt jutusta on sen verran pitkä aika että pystyn siihen kunnolla palaamaan. Pari päivää sitten(!) koin aivan yhtäkkiä suuren kutsumuksen kirjoittaa tästä asiasta joten täältä tullaan. 👍 Olin nimittäin ruokakaupassa ja mietin tuotteita joista saisin kunnolla rautaa (asia jota etenkin kasvissyöjänä kannattaa pohtia). Oma suosikkini on nokkosjauhe. Mutta muita tuotteita ovat esimerkiksi: pavut, pähkinät, siemenet, kaurajauho, pasta, leseet, hiutaleet, linssit, soijarouhe, näkkileipä, ruisleipä, hapankorppu… Vain muutama mainitakseni. Että kyllä näitä rautapitoisia ruokia riittää. Tästä raudansaannista ajatukseni taas kulkeutui juurikin tähän juttuun: tarina minusta ja ehkäisykapselista. Toivon että tämä tarina saattaisi pamahtaa esiin kaikille jotka googlaavat tietoa ehkäisykapselista, sillä silloin kun tämä oli itselleni ajankohtainen aihe en meinannut kunnolla löytää minkäänlaista tietoa saatika ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia luettavakseni.
Lähdetäänpä siitä liikenteeseen, että olen aina ollut sitä mieltä että itseensä ei kuulu pumpata mitään ylimääräistä sinne kuulumatonta hormonia missään muodossa. Se ei ole luonnollista toimintaa. Naiset vieläpä aloittavat tämän nuoressa iässä kun kroppa kasvaa, kehittyy, muokkautuu ja sopeutuu.. En ole ikinä pitänyt itse ajatuksesta, mutta kaikkea pitää kerran kokeilla, vai mitä? 🤡 Ymmärrän että jotkut käyttävät e-pillereitä esimerkiksi kipujen ja muiden ongelmien ratkomiseen. Se on oireiden lievittämistä, ei oikeiden juurisyiden selvittelyä. Tähän ei postaukseni kuitenkaan keskity, mutta halusin kertoa mielipiteeni asiasta sillä luulen että tämä oli myös osasyy omaan ehkäisykapseli -kokemukseni pieleenmenolle. Olin niin sanotusti manifestoinut asian jo päässäni tuomituksi, koko mieleni ja kroppani oli tekojani vastaan ja tässä oli lopputulos. Filosofiani on että kaikki mitä teet elämässäsi tulisi ottaa kiitollisuudella vastaan niin ne toimivat. 👌 Asiat jotka teet pelosta käsin on tuomittu tuhoutumaan. Olen äärimmäisen iloinen jos joku nainen on saanut hyötyä elämäänsä hormonaalisista ehkäisyvälineistä. Olen myös äärimmäisen iloinen että itse kuuntelin jo nuorena kroppaani joka käski pelkäämään tunkemasta sinne kuulumatonta hormonia. Se tuntui kaikin puolin itselleni väärältä ja erittäin ahdistavalta ajatukselta. Tämä on minun mielipiteeni asiasta, sinä teet niin kuin itse naisena parhaaksesi näet. ✌️
Näin juuri kuvan jossa luki: ”tee tänään kolme virhettä ja ota se tutkimuksena”….😅🔍 Juurikin näin. Itse hankin ehkäisykapselin siis käsivarteeni vielä noin ”vanhoilla päivillä”. Oma kroppani meni sen takia varmaan vielä enemmän sekaisin, kun se ei ole teini-iästä saakka kasvanut mukaan ylimääräisen hormonin kiertoon. Noh, eihän tässä ihmiskokeessa hyvin käynytkään ja kallis kapseli joka olisi voinut olla käsivarressa ainakin viisi vuotta otettiin päälle puolen vuoden käytön jälkeen pois. (Ja olisi pitänyt ottaa jo aiemmin). ”No kerro jo!!!” Mitä tästä kaikesta aiheutui? Minulla oli noin vuoden kestävät kuukautiset. Kyllä luit oikein. Siis kuukauden päivät, joka_ikinen päivä. (En itse ymmärrä miten tämä on fyysisesti edes mahdollista). Jatkuva verenvuoto johti tietty valtavaan raudanpuutteeseen ja anemiaan. Jatka toki lukemista niin ymmärrät miksi kärsin asian kanssa kokonaiset vuodenpäivät ja lupaan että tämä tarina tulee äitymään vielä oudommaksi.😅
Alkuun pieni infoläjä kapselista. Ehkäisykapseli on ihon alle lääkärin toimesta sijoitettava sauvamainen noin tulitikun kokoinen implantaatti. Se pumppaa useimmiten kroppaan keltarauhashormonia. Kapseli työnnetään puudutuksen kera olkavarren ihon alle ja täällä se voi rauhassa lojua 3-5 vuotta jonka jälkeen kapseli tulisi vaihtaa. Kapselia ei näe mutta sen voin sormin tuntea. Kapselin ehkäisyteho on erittäin hyvä, ja sen väitetään tällä hetkellä olevan varmin tunnettu raskaudenehkäisymenetelmä. Oma kapselini oli Jadelle -merkkinen ja se maksoi pyöristettynä hunajaiset 200€. Pitkän kestoikänsä ansiosta kapselit tulevat kuitenkin melkoisen edukkaaksi vaihtoehdoksi ja parhaimmassa tapauksessa se on myös todella huoleton kapine.
Kapselin laiton jälkeen kuukautiset saattavat jäädä kokonaan pois tai vähentyä. Rahaa säästyy, suhteellisen kivutonta, huoletonta, ah mikä unelmatilanne! Toivon todella että muille naisille on käynyt näin ja tämä oma tapaukseni on se 0,01% varoittava esimerkki. 😅 Toisaalta naisen luonnollinen kuukautiskierto on mielestäni hieno ja uniikki asia, miten keho ja mieli elävät kierron ja kuun mukana. En koe sitä millään tavalla inhottavana ja vastenmielisenä juttuna vaan päinvastoin se on asia jota haluan vaalia ja kunnioittaa ja ottaa kiitollisuudella vastaan että kehoni toimii terveesti ja hyvin. 🧡 Eiköhän kaikenlaiset tabut liittyen naisten kuukautisiin ala olla aika hemmetin toisaikaisia juttuja. Jos et aikuisena naisena pysty keskustelemaan kuukautisista esimerkiksi puolisosi tai jonkun muun aikuisen miehen kanssa, voi miehen omasta puolestani passittaa takaisin päiväkotiin. 🍼
Ruljanssi käyntiin! Ensi alkuun hankin kapselin apteekista. Tässä kohtaa alkoi jo hommat menemään pieleen. En tiennyt, mutta apteekkari antoi minulle vahingossa vain osan kapseli”tarvikkeista”. (Näitä ei itse haeta hyllystä). Kapseli oli hallussani ja nyt oli aika varata lääkäriltä aika kapselin asennukseen. Olin varannut ajan terveyskeskukseen ja kun suuri päivä vihdoin koitti, oli toden totta ahdistusta ilmassa. Kukapa lääkärikäynneistä tykkäisi ja vielä kun on vapaaehtoisesti astelemassa leikkausveitsen alle (ja vielä maksanut kyseisestä lystistä). 😀 Lääkärin lisäksi paikalla oli hoitaja. Minut aseteltiin jonkinlaiselle lääkäripedille, muutamia tarvikkeita haettiin vielä varastosta, keskusteltiin puudutuksesta ja muista yksityiskohdista. (Jos jotain positiivista koko tapahtumasessiosta on jäänyt mieleeni niin tämä TK:n kyseinen mieslääkäri oli aivan valtavan ihana ja ammattitaitoinen kaveri!) Lääkäri alkoi availemaan antamiani kapselitarvikkeita ja kappas… Apteekkari ei ollut antanut mukaan kapselin laittoon tarvittavaa ”asetinta”. Siis iso STOPPI koko hommalle. En joutunut maksamaan tästä TK-käynnistä tietysti mitään. Uudestaan apteekkiin hakemaan puuttuvat tarvikkeet, uudestaan ajanvaraus lääkärille ja koko ruljanssi alusta. Huoh. Universumi näytti jo punaista stoppivaloa mutta eteenpäin oli silti mentävä.. 👹
Ehkäisykapselin käteen laitto ei ole millään tavalla liian miellyttävä seremonia. Käteen tehdään viilto ja ihon alle laitetaan sinne kuulumaton esine, ja iho mahdollisesti tikataan kiinni. Seuraava lääkäriaikani oli eri terveyskeskuksessa ja lääkärinä toimi vanhempi naishenkilö. En muista erityisesti tästä asennustilanteesta mitään. Paikalla oli tälläkin kertaa hoitaja ja kaikki tapahtui todella nopeasti. Hoitaja valmisteli minut leikkaukseen, lääkäri käväisi pyörremyrskyn lailla huoneessa, leikkasi käteni auki, ja asensi kapselin ihon alle ja yhteistuumin päätettiin että ei laiteta viiltoon tikkiä. Leikkauskohta oli sen verran siisti ja pieni että se tulisi umpeutumaan nätisti. Näin kävi, iho parantui siististi kyllä. Mutta itse painajainen alkoi.
Ehkäisykapselin laiton jälkeen ensimmäisenä vuotena saattaa ilmaantua sivuoireita. Kuukautiset saattavat kestää pahimmassa tapauksessa esimerkiksi kaksikin kuukautta. Itselle kävi näin, ja muistaakseni soitin muutamien viikkojen jälkeen terveyskeskukseen ja kerroin että vuodan verta jatkuvalla syötöllä. Terveyskeskuksessa kerrottiin että vuoto voi kestää juuri tuon parikin kuukautta, parempi katsella loppuvatko oireet tämän jälkeen. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että emme halunneet ottaa juuri vaivalla asennettua kallista kapselia kädestä turhaan pois. Palaisin asiaan, jos oireet eivät pian lakkaisi. (Sanomattakin selvää että tässä kohtaa kannattaa alkaa syömään rautatabletteja).
Pari kuukautta meni ja tuli, ja meikäläinen oli kuin vuotava Niagaran putous hermoromahduksen partaalla. Soitin terveyskeskukseen, kerroin asiani, varasimme lääkäriajan sillä kapseli oli ehdottomasti saatava kädestä pois mahdollisimman pian. Ehkäisykapseli ei jostakin syystä sopinut kroppaani laisinkaan vaan keho sai siitä jonkinlaisen valtavan ylireaktion/shokkitilan. Samainen lääkäri joka asensi kapselin käteeni otti sen myös pois. Sain tuhdin rautakuurin vahvinta rautatablettia mitä markkinoilta löytyy ja lähetteen labroihin. Niin kuin todettu minulla oli todella alhainen hemoglobiini eli anemia = liian vähän punasoluja. Olette varmasti kuulleet sanottavan kun joku ihminen on ”aneeminen”. Virallisessa merkityksessään se näyttäytyy useimmiten väsymyksenä, kalpeutena, suorituskyvyn laskuna, päänsärkynä huimauksena tai hengenahdistuksena. Ja kyllä, tämän tarinan traaginen kohtaus ei ollut vielä tässä. 😅
Itse kapselin poisto oli ikävämpi prosessi kuin sen laittaminen. Käsivartta puudutettiin pariin otteeseen ja kirurginveitsellä viillettiin iho auki uudestaan. Taas mietittiin tikin laittamista, mutta jätettiin se pois tälläkin kertaa. Kapseli otettiin pois eri kohdasta kuin mistä se laitettiin sisälle. Alkuperäisessä laittopaikassa on nykyään vain hento muutamien millien kokoinen arpi, mutta tuossa poistokohdassa on noin sentin mittainen paksu arpi. Kapselin poistaminen oli ikävää ja olotila oli muutenkin masentunut sillä koko pitkä prosessi oli ollut turhaa rahan-, ja ajanhukkaa, ja vielä pahimpana oma terveys oli vaarassa. JA tarina ei suinkaan jää tähän, vaan puoli vuotta meni ja oireeni eivät kaikonneet yhtikäs mihinkään.
Ja nyt tulee juttuun HAUSKA TWISTI. Heh heh. Ystäväni harjoitteli juuri näihin aikoihin tatuointien tekemistä ja taitava kun hän oli, päätin ottaa häneltä todella yksinkertaisen ja pienen alien-tatuoinnin. Halusin tatuoinnin suojaisaan paikkaan piiloon ja tuo olkavarren sisäosa oli juurikin hyvä spotti. Tapasimme Kanslerintien ghetossa, toveri värkkäsi tatuoinnin ja se sijoiteltiin sattumalta juuri siihen kohtaan jossa kapseli oli aiemmin ollut. Asiaa ei mietitty sen enempää, sitä ei tarvinnut miettiä, sillä minulla ei ollut kapselia enää kädessäni eikä ollut mitään muutakaan syytä miksi tatuointia ei olisi juuri tuohon kohtaan voitu laittaa. (Tatska nähtävissä alla). 😄 Samalla näette mihin kohtaan tuo kapseli kädessä sijoitetaan. (Tarkoituksena on ollut muuten värittää vielä nuo olion silmät mutta se on edelleenkin keskeneräinen projekti, hah). 👽😹 Ehkä sitten öö.. Eläkepäivillä.
No tosiaan, kuukaudet vierivät ja oireeni eivät kaikonneet. Kuukautiset vain jatkuivat non-stop. Huumori alkoi toden teolla loppua. Kapselin poistosta oli jo todella pitkä aika. Asialle ei ollut olemassa mitään selitystä. Ajattelin että kroppani oli mennyt lopullisesti rikki. Muistaakseni sain tässä kohtaa jotakin lääkkeitä, joilla verenvuoto yritettiin lakkauttaa. Aika kului ja kului enkä muista kuinka monta kuukautta loppujen lopuksi kärsin asian kanssa. Muistan että tähän kului melkein kokonainen vuosi. Sitten tapahtui tuo maaginen ilta, kun olin menossa nukkumaan ja päänsärkyisenä pohdiskelin kapseliasiaa.. Olin täysin vakuuttunut siitä, että käsivarteeni oli ollut pakko jäädä jotakin joka jatkoi hormonin pumppaamista kehoon.
Opiskelin tässä kohtaa urheiluhierojakoulussa ja olimme koulussa juuri opetelleet palpoimaan potilaita. Kansankielellä = tutkimaan käsin tunnustellen ihon alaisia kudoksia. Aloin sängyssä maatessani perusteellisen väkivaltaisesti palpoimaan käsivarttani tatuoinnin kohdalta ja luulin seonneeni täysin kun tunsin kädessä ehkäisykapselin. Mitä. Ihmettä. Lääkäri OLI näyttänyt minulle leikkaushuoneessa kapselia jonka hän oli ottanut kädestäni pois. Kurkkua kuristi. Ahdistus nousi. Kyyneleet nousi. Kauhu nousi. Siinä sängyssä kättäni kaivellen tajusin että lääkäri oli poistanut vain puolet kapselista……….. MITÄ_HE*******!!!!. Poikaystäväni hengaili toisessa huoneessa ja raahauduin itkuisena hänen luokseen. Kun sain ääntä suustani pyysin häntä kokeilemaan kättäni että tunteeko hän siellä kapselin vai olenko tullut virallisesti hulluksi. Seuraavaksi itkin sängyssä hysteerisenä varmaan viisi tuntia putkeen ja sain totaalisen hermoromahduksen. 👐 Samalla kaikki asiaan liittyvä stressi purkautui ja selveni päässäni, olin saanut asioille edes jonkinlaisen selityksen. Olin vuodenpäivät kärsinyt ja luullut että kroppani on mennyt hajalle, mutta todellisuudessa käsivarressa oli lymyillyt sinne kuulumaton esine joka olisi pitänyt olla poissa jo aikapäiviä sitten.
Mielessäni oli tietysti tuhat kysymystä. Mitä jos en olisi huomannut kapselin olemassaoloa? Mitä jos en olisi osannut etsiä sitä? Mitä jos olisin löytänyt sen jo aiemmin? Miten voi olla että kapseli olisi edes yhä kädessä? …SE OTETTIIN POIS? Tässä kohtaa tajusin että käteeni asennettu Jadelle -kapseli oli V-muotoinen kaksisauvainen kapseli ja lääkäri oli poistanut sauvasta vain toisen puolen. Ahdistus nousi entisestään sillä ajattelin että kapselin jämä on rikkinäisenä käsivarressani (mitä se käytännössä olikin). Tämä kuulosti myös vähän vaaralliselta.
Kuukausikaupalla siis turhaa kärsimystä täysin älyttömän mokan takia. Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen heti kello kahdeksan aamulla. En edes tiennyt miten voisin kertoa asiani niin että se kuulostaisi uskottavalta.. ”Lääkäri on poistanut PUOLET ehkäisykapselistani, olen tästä… melkoisen varma”. Hoitaja oli asiaankuuluvasti järkyttynyt, varsinkin siitä syystä että kapselin poistosta oli jo kulunut niin pitkä aika. Hoitaja ei missään kohtaa kyseenalaistanut teoriaani puolikkaasta kapselista. En voinut itsekään tietysti olla 100% varma oliko asia näin, mutta erittäin vahvasti vaikutti siltä. Sain vasta kuukauden päähän seuraavan leikkausajan tältä samaiselta lääkäriltä joka oli kapselin asentanut, ja ”ottanut pois”. Minua ärsytti etukäteen todella paljon, että käsivartta jouduttaisiin silpoamaan TAAS uudemman kerran ”turhan takia” sillä poistaminen ei ollut viimeksikään erityisen miellyttävä prosessi. 😩 Ja sen jälkeen kun tajuntaani iski että kapselikohdan PÄÄLLE oli tehty tuore TATUOINTI……….
Tiedättekö sen tunteen kun joskus tekee vain mieli huutaa kovaan ääneen. Toiseksi, minua ärsytti saada aika tältä samaiselta lääkäriltä. Hän ei juuri tällä hetkellä lukeutunut elämäni lemppari-ihmisiin 😅 enkä ollut erityisen vaikuttunut kyseisen lääkärin ammattitaidosta muutenkaan. Olin niin sanaton että en tiennyt mitä minun olisi pitänyt lääkärille edes sanoa. En kokenut aiheesta suurta vihaa, vain isoa pettymystä. Täytyy muistaa että lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja virheitä sattuu. En voinut silti olla miettimättä että tässä tapauksessa taustatyötä ei tehty kunnolla, lääkäri ei ollut edes perehtynyt siihen millainen kapseli minulla oli kädessäni ollut. Alunperin yksinkertaisesta operaatiosta kehittyi jäätävä farssi.
Lääkäri pahoitteli tapahtunutta muistaakseni melko lievän puoleisesti. No, hän ei päässyt hyppäämään kenkiini eikä näkemään ja tuntemaan mitä olin joutunut kuukausien ajan kokemaan pikku kömmähdyksen takia. Lääkäri selitti että hän oli tosiaan luullut että kädessä oli yksisauvainen kapseli, sillä yksisauvaiset ovat huomattavasti yleisempiä. Itsekään en ensimmäisen poisto-operaation jälkeen kyseenalaistanut etteikö kädestä olisi otettu kaikkea tavaraa kerralla ulos. Eikä tämä minun työni ollutkaan. Mainitsin lääkärille huoleni että kapselin päälle on hassunhauskasti ehditty vieläpä tekemään uusi tatuointi. 😩 Huoh. En kuitenkaan sanonut lääkärille erikseen että älä nyt helkkari leikkaa suoraan siitä tatuoinnin päältä, sillä luulin hänen tajuavan tämän ihan itsekin. Pääsin kotiin ja mieltäni vaivasi missä kunnossa tatuointi oli, sillä tunsin että lääkäri oli takuuvarmasti operoinut kättä todella läheltä uutta tatskaa.. Kotona raotin laastarilappua ja sain varmaan viidennenkymmenennen hermoromahdukseni aiheeseen liittyen. Alienin otsalohko oli järkyttävän veren ja haavan peitossa. AAAAAAAAAA!!!!!!!
Mikä ÄLYKÄÄPIÖ veto oli ottaa kapseli pois SUORAAN tatuoinnin päältä kun kapselin olisi voinut repäistä ylös myös sen toisesta päästä, joka oli todella kaukana itse tatuoinnista. En voinut uskoa että lääkäri oli OIKEASTI mennyt leikkaamaan haavan suoraan tuon maailman pienimmän tatuoinnin päälle. 😂 No nyt naurattaa, mitä muutakaan voi tehdä. Itse musteen päältä ei oltu onneksi leikattu, pelkäsin kuitenkin että alien tulee näyttämään oudolta kummajaiselta (jos ei se sitä muuten jo ole 👽). Aloin vaalimaan käsivartta ja kehittelemään kaikenlaisia konsteja joilla sain kasvatettua haavan mahdollisimman nätiksi jotta tatuoinnin päälle jäisi mahdollisimman pieni ja siisti arpi. Asettelin esimerkiksi laastarin niin että se veti haavaa todella tiukasti kummastakin päästä yhteen jotta arpi ei alkaisi ”roikkumaan” vaan siitä tulisi napakka. Summa summarum, tatska näyttää hyvältä ja muistona alienin toisen silmän päällä on hento arpi joka näyttää itseasiassa ihan coolilta taisteluarvelta sen otsassa!
Jos joku miespuolinen henkilö lukee tätä, voit yrittää kuvitella tilannetta jossa sinulla on kädessä haava. Vaikka mitä teet, vuoto ei tyrehdy vaan se vuotaa ja vuotaa. Tämän haavan kanssa sinun tulisi elää sulassa sovussa vähintäänkin kokonainen vuosi. 👐 Hauskaa vai mitä. Voi myös tehdä laskelman kuinka paljon rahaa kuluu kuukautistarvikkeisiin jotka ovat melkoisen kalliita. Olen siis satavarmasti läpikäynyt kaikki mahdolliset kuukautistarvikkeet joita markkinoilla tuohon aikaan oli ja voin kokemusasiantuntijana kertoa että ilman Maria Nordinin Sopo-kaupassa myytävää kuukautissientä, luonnonsienitamponia en olisi tullut mitenkään toimeen. Aivan ihana tuote josta olen ikuisesti kiitollinen. Tästä voit lukea Marian mietteitä sienestä, ja täältä niitä voi ostaa. Kyseessä on ekologinen, ympäristöystävällinen ja mukava vaihtoehto kuukautissuojalle. Se on pehmeä ja mukautuu kehon muotoihin toisin kuin ikävältä tuntuva kuukuppi. Se sisältää mineraaleja ja entsyymejä jotka estävät bakteerien ja hajujen kasvun. Kyseisillä sienillä on eettinen tuotanto, ne kerätään kestävästi 70 vuoden kokemuksella Kreikassa, Kalymnosin saarella perheyrityksen voimin. Takana on 200 vuotta vanha käsin tehtävä metodi. 🙂 Jokainen saattaa tietää nämä kaupoissa myytävät keltaiset luonnonsieni/pesusienet, jotka ovat siis ihan oikeita kirjaimellisia sieniä nimeltään: pesusieni. 🧽 Pesusieniä esiintyy lähinnä Välimerellä mutta nykyään suurin osa on viljeltyjä. Tämä kuukautissieni on käytännössä sama toveri. Mitä tekisimmekään ilman sieniä ??😄 Minulla kehittyi omien sienieni kanssa niin hyvä symbioosi ja kaverisuhde että ihan oikeasti pystyin suurimmaksi osaksi unohtamaan koko verenvuodon ja elämään elämääni täysin normaalisti. 👍 Kuukautissienelle täydet 5/5.
Tätä nykyä kädessäni on siis muistona kolme random arpea koko prosessista ja operaation jälkeen tunsin pitkään haamukipua käsivarressa. Yhä edelleen tuossa leikkauskohdassa tuntuu välillä outoja tuntemuksia mutta suurimmasta traumasta olen päässyt eroon. 😄 Tämän jutun purkaminen auttaa varmasti myös siirtymään asiassa lopullisesti eteenpäin ja voin siirtää koko ehkäisykapselifarssin ikuisesti muistoihini.. NEVER AGAIN. Kun kapseli oli tällä kertaa OIKEASTI kokonaan pois keskityin vaalimaan kehoani kuin temppeliä. Tasapainotin hormoneita syömällä ja liikkumalla hyvin. Vedin raudanpuutteeseen muun muassa aiemmin mainittua nokkosjauhetta. Loppu hyvin kaikki hyvin. En ollut koskaan ollut ylpeämpi ja onnellisempi kropastani kun tajusin mitä se oli joutunut kestämään ja siitä huolimatta hyvin pärjättiin. Valmistuin nimittäin tässä samaisessa ajassa TYA:lta urheiluhierojaksi niin kuin aiemmin mainittu. Koulu oli minulle henkisesti ja fyysisesti raskas kokemus, enkä voi käsittää miten jaksoin anemiankourissa verenvuotoisena painattaa tuon työmäärän jota siellä tehtiin. Olin niin uupunut ja stressaantunut että tällöin minulle kehittyi myös sydämen rytmihäiriötä. Lievät rytmihäiriöt iskivät aina silloin kun pääsi lepäämään ja stressi helpotti. En kaipaa noita sydämen ylimääräisiä muljahteluita laisinkaan ja ne ovatkin nyt koulun jälkeen loppuneet. 🙏 Anemialla oli varmasti vaikutuksensa asiaan.
Rahat menivät hukkaan, kroppa kärsi, mielenterveys kärsi… Mitä tästä opimme. Kuuntele sitä omaa intuitiota ja johdatusta mitä se kertoo. Se kuuluisa gut feeling on useasti oikeassa. Luulen että olin melkoisen myöhässä näistä hormonibileistä, jo melkein kolmekymppinen kroppani ei kestänyt yhtäkkistä muutosta. Tämän takia ihmiset jotka ovat aloittaneet hormonaalisen ehkäisyn jo nuorena eivät välttämättä saa siitä minkäänlaisia oireita, sillä kroppa ja aivot ovat ehtineet adaptoitua tilanteeseen jo nuoressa iässä. Mutta tämä on myös omasta mielestäni vähän surullista, sillä siinä tapauksessa naiskroppa ei välttämättä ole koskaan ollut ns. normaalissa luonnontilassaan. 🌕 Mutta tästäpä taas päästään filosofiseen kysymykseen että mitä on se luonnollisuus. Kiitos kun luit! Ja mukavaa viikonloppua. ;)
–