Kukaan ei kuule ääntäni näiden rullaavien eteenpäin vyöryvien metallikasojen ylitse, silloin huudan maailmalle

” Aina kun astun viemärikaivon kannen päälle,

odotan sen tippuvan alas.

Vielä joku päivä koittaa se hetki kun putoan kannen alle koloon.

En niin kuin Liisa.

Pelästyn helvetisti

kiljaisen

jään epämukavasti putkeen jumiin

enkä pääse sieltä enää koskaan pois.

Jalkani ovat puoliksi likavedessä enkä pysty

liikkumaan.

Kukaan ei huomaa, asettaa uuden kannen paikoilleen

ja vuosien päästä

muumioni löydetään putkesta

epämukavasta asennosta

Ja joku tuumaa

Mitä se siellä teki ”

– 2018

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *