” Mä olen väsynyt tieltä väistymään, kun tila tyhjällä me täytetään ”

” He katsoivat toisiinsa ja nauroivat. Elämä Karhuluolassa olisi kovaa, he tajusivat sen, mutta se ei heitä säikäyttänyt. Ronja ei edes muistanut, että oli ollut yöllä surullinen. Nyt he olivat kylläisiä ja lämpimissään, oli loistavan kirkas aamu, ja he olivat vapaita kuin taivaan linnut. Oli kuin olisivat tajunneet sen vasta nyt. Takanapäin oli kaikki se, mikä oli viime aikoina ollut niin raskasta ja vaikeata, sen he aikoivat unohtaa, sitä he eivät aikoneet koskaan muistaa.” – Astrid Lindgren; Ronja, ryövärintytär 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *