117. Hei hei saarielämä 🌴
Pakupäiväkirja 117.
”Sä tiedät, et nää vuodet ollu tuulisii, jos en tuu takas, se ei oo etusivun uutisii..” Ilmat ovat tosiaan olleet tuulisia Kanarialla 😀. Suoraan sanottuna: helkkari soikoon. Muutama viikko putkeen tuuli niin turbiinina että oltiin ihan valmiita jo jättämään saari taaksemme. Loppuajasta kuitenkin tuulet TYYNTYIVÄT. 🙏 Menimme kovimpien tuulentuiskujen jälkeen käymään Maspalomasin dyyneillä. Alapuolisesta kuvasta näkee, että tuo koko leveä kävelytie on aivan paksun hiekan peitossa. Ilmeisesti tuuli oli vähän tuivertanut. Ai jaa vai. Noin muuten, dyynit ovat luonnonsuojelualue. Todella uniikki, mielenkiintoinen sekä kaunis paikka jossa kannattaa Gran Canarialla käydä. Ilakoimme aikamme tuolla hiekkakuopissa ja laskettelimme pitkin kumpareita. Toivottavasti ette luulleet että ensimmäisessä kuvassa oli meidän automme. Ei vielä.
Paras apu auringon kärtsäämälle iholle, paikallinen aloe vera -geeli. 🙏🌿 Jos olet vuokra-autolla liikenteessä Gran Canarialla, niin ehdoton käyntisuositus kylässä nimeltä Firgas. Tuolla on kaikenlaisia upeita paikallisiin kaupunkeihin liittyviä mosaiikkiteoksia. Tämän lisäksi todella hieno kivi/mosaiikki -installaatio jossa on pienoiskoossa esitetty kaikki Kanariansaaret ja näiden vaakunat. 😸 (Kuvia alla).
(Siniset graffitit olivat tapahtumasta Meeting of Styles joka on järjestetty Grancalla vuonna 2018). ✌️ Koti on siellä missä sydän ja iso pala reissultamme jää ainakin seuraaviin paikkoihin: Telde, Santa Brigida ja Burrero. Kiitos, kiitos ja kiitos. 🙏 En ole pysynyt laskuissa mukana kuinka pitkän ajan lopulta vietimme Kanarialla, monta viikkoa, kuukausia. Aika kului perinteisesti melko nopeaan. Matkakaveri näki runsaamman puoleisesti sukulaisiaan ja moni muukin tuttu vieraili Kanariansaarilla tuolla ollessamme. Viimeisinä päivinä saarella tarkastelimme paikkoja siellä sun täällä. Kohteita olivat esimerkiksi aiemmassa postauksessa olleet Roque Nublo ja Pico de las Nieves. Lisäksi nuo Maspalomasin dyynit ja Firgas. Ja näin, lievästi sydän syrjällään olimme valmiita jättämään Gran Canarian taaksemme.
–
”Se paasasi siitä, että viranomaisten mukaan graffiti pilaa urbaanin tilan, vaikka me joudutaan sietämään mainoksia: valokylttejä, mainospilareita, tienvarsitauluja, mainoksia bussien kyljissä ja niiden typeriä viestejä. Ne haluaa vallata kaikki mahdolliset pinnat, sitä mieltä se oli. Jopa rakennustyömailla näkee mainoksilla peitettyjä pressuja, mutta meiltä kielletään pinnat, joille me voidaan kirjoittaa vastauksemme. Se toisti usein, että just tämän takia oikeaa taidetta oli panna hanttiin sille kaikelle, tehdä filistealaisista loppu”. – Ote Arturo Pérez-Reverten kirjasta: Kärsivällinen tarkka-ampuja. 🙂 Kävin sitten Puerto Ricossa ottamassa nuo letit päähäni niin kuin aiemmin suunnittelin. Letittäjänä toimi senegalilainen nainen nimeltä ”Mama”. Mama on asunut Gran Canarialla parikymmentä vuotta. En osannut yhtään päättää millaiset letit ottaisin joten mentiin perinteisellä cornrowsilla. Jos lettejä Gran Canarialla kaipailee niin Puerto Ricosta löytää taatusti letittäjän. ✌️✌️ Nämä pysyvät hyvänä noin kuukauden jos ei liika suihkuttele ja piehtaroi mullassa. 😀 Lettikampaukset ovat matkaajan paras kaveri. Hiuksia ei tarvitse pestä eikä niiden kanssa tarvitse enää taistella ollenkaan. (Syitä jonka vuoksi käytän kotioloissakin useasti lippistä). Huomenna luvassa viimeistä Kanarianfiilistelyä ennen ISOON Espanjaan siirtymistä. 🦅