105. ”Pää on tyhjä ku kirkonkello” -Niilo22
Pakupäiväkirja 105.
Pakuhullunpäiväkirja tuotantokausi numero kolme pärähtää käyntiin… Juurikin nyt! 🤸♀️🤹🪇🎊 Toki laiskemmin kuin aiemmin, en nyt Kanarialla ollessa tule sentään joka päivä julkaisemaan postausta, pikemminkin odotan että olemme auton kanssa taas tien päällä jolloin raportoin rajojen ylityksistä ja muista mielenkiintoisista automatkaajan kulttuuritraumoista.. 🙂 🚗 Blogissa kannattaa siis käydä kurkkimassa aina.. silloin tällöin. 😸 Nyt on ollut käynnissä Kanarian karnevaalit ja saavuin itse suurin piirtein suoraan keskelle bileitä. Kanarian karnevaalit ovat Rion jälkeen yhdet maailman suurimmista ja ne kestävät monta viikkoa. Kanariansaarista Teneriffalla on yhdet maailman parhaimmista karnevaaleista, myös Gran Canarian juhlat lukeutuvat Espanjan upeimpiin. La Palman saaren bileet taas ovat ainutlaatuiset ja erilaiset kuin muilla saarilla. Kadut värjäytyvät tällöin talkista jota tuhannet valkoisiin pukeutuneet ihmiset heittelevät ilmoihin. Tämä on Kuubaan muuttaneiden saarelaisten paluun innoittama juhla nimeltä Fiesta de los Indianos. Matkatoimistot eivät erityisemmin yritä mainostaa turisteille Kanarian karnevaaleja, eivätkä monet ihmiset näistä tiedäkään. Iso suositus matkaamiselle, jos haluaa nähdä jotakin todella ainutlaatuista eikä ihmispaljous kammoksuta. 👍 Laitan tähän väliin vähän reissukuvia Turusta ja kuvia Gran Canarian lastenkarnevaaleilta. Mikä olisikaan sopivampi taustabändi postaukselle kuin Lasten Hautausmaa. 🖤 Samalla kirjoittelen briiffausta Suomenreissustani.
Lento Suomeen oli sulava ja laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle pehmeää kuin vanukaspurkkiin putoaminen. Oikeasti, en ole varmaan koskaan ollut lennolla joka olisi ollut vastaavanlaista pehmeää menoa. Koko lentomatka (kuusi tuntia) tuntui tuhat miljoonaa kertaa pidemmältä ajalta kuin monien kuukausien ajomme läpi Euroopan.. Hitaasti alla lipuvia maita katsellessani en voinut mitenkään, en siis yksinkertaisesti mitenkään käsittää että olimme oikeasti ajaneet saman matkan, ja vieläpä pidemmän kautta. Epätodellinen fiilis kasvoi entisestään, kun lensin taas takaisin Kanarialle. Itsessään Atlantin ylittämisessä menee todella pitkä aika lentokoneella, ja me olimme tulleet saman matkan… lautalla?!? 😂
Olin siis lievästi sanottuna päästäni pyörällä ja olotila myös lentokentällä oli vähän sekava. Vessassa seisoessani mietin todella pitkään voinko oikeasti ottaa hanavettä pullooni, mutta kyllä näin oli uskottava. Suunnistin junalla yölliseen Helsingin keskustaan. Bussini Turkuun lähti Kampista ja autoa odotellessa pyörin ulkona ihmettelemässä ja otin ensikosketukseni lumeen. ❄️ Vanhat viikinkivaistoni heräsivät eikä kylmyys ollut mikään shokki missään vaiheessa. Pärjäsin hupparilla, villa-, ja ruutupaidalla koko Suomenreissuni ajan. Helsingistä otin yöbussin ja olin perillä Turussa kello neljältä aamuyöllä.
Takana oli melko radikaalia matkaamista ilman stoppeja. Olin sairastuttanut itseni Kanarian Kalima -tuulen alla joten olin tässä kohtaa myös kipeä. Onneksi lentokoneessa kukaan ei istunut vieressäni sillä en ollut yskimisen ja niiskutuksen vuoksi mikään unelmien vierustoveri. Bussi lähestyi Turkua, absurdi olotila ja ahdistus suurenivat. Olimme matkanneet monta kuukautta hitaasti eteenpäin joten tuntui ahdistavalta olla ”sormia napsauttamalla” yhtäkkiä takaisin Turussa. Ahdistusta lisäsi myös tieto siitä että pian olisi todennäköisesti nähtävä paljon ihmisiä ja kertoa kaikille kuulumisia. Olimme matkakaverin kanssa katselleet monta kuukautta lähinnä yhtä ja samaa naamaa, joten ihmisten keskelle palautuminen on tuossa vaiheessa myös hieman jännittävää.
Olin todella väsynyt joten olotila varmasti paranisi aamulla ja näin kävi. On myös hienoa huomata että reissumme on riittänyt täyttämään ”aukon elämässäni”, eli elämäni suurimman unelman pyöriä ”nomadina” pitkin maailmaa. Olen suorastaan valmis asettumaan taas aloilleni. Tämä havainto on myös aiheuttanut tyhjyyden tunnetta siitä, että minulla ei ole tällä hetkellä mitään tavoiteltavaa tai uusia unelmia. Muuta kuin voida entistä paremmin, liikkua ja syödä hyvin. Ja varmasti vielä matkata.. ainakin muutamaan paikkaan. 😁 Yleisesti ottaen matkamme jäljiltä onnellisuustila on kasvanut ja olotila on seesteisempi. Kaiken tämän tuloksena fiilis Turussa kävellessä oli outo ja leijaileva. 🙏 Ensitöikseni menin vanhalle työpaikalleni Kupittaan cittariin hakemaan salaattia ja muita kauan kaipaamiani herkkuja. 😄
Kiitokset vanhemmilleni majoittamisesta ja hyvästä ruuasta. Saavuin Turkuun parhaimpaan bliniaikaan ja satuin todistamaan myös penkkarit. Näin parin viikon aikana enemmän kavereita kuin normaalisti näen kahden vuoden aikana.. 🤔 Terveiset kaikille turkulaisille poikakavereilleni, Jussi, Joni, Kim, (Makke, Onni, Alec). Tuli pelattua ja katsottua aivan laittoman paljon elokuvia. Kävin kasvohoidossa, taivuttamassa ja kestovärjäämässä ripseni, joten nyt voi taas huoletta olla monta kuukautta meikittä. 🫳🫳😄 (En ole koko reissumme aikana kertaakaan käyttänyt ripaustakaan minkäänlaista meikkiä). Se on oma ennätykseni varmasti sitten yläaste -aikojen.
Turussa ollessa kävimme myös musikaalissa äitini, siskoni ja Marikan kanssa. Pääsin myös osallistumaan siskon Colose-kutsuille. Suomenvisiitti oli siis todella tehokkaasti käytetty ja melkein kauhukseni koko kalenteri täyttyi niin runsaasti että tuntui kuin ei olisi ikinä poissa ollutkaan. 😀🫠 Sain myös täytettyä varastoja muutamalla tuotteella joita olen autossa kaivannut. Näitä ovat nuo luonnonmukaiset deodorantit ja MeineBase -mineraalisuola. 👌 Lisäksi esimerkiksi Monoi -öljy.
Kirsikkana kakun päällä, lukijat ovat varmasti kiinnostuneita tietämään miten TE-tapaamiseni sujui. 😁 Ja sehän sujui erittäin mallikkaasti. Kävimme perinpohjaisesti läpi työllistymissuunnitelmani ja laadimme sen kokonaan uudestaan. Läpikävimme perusteellisesti Espanjan pään tapahtumat, mahdollisuudet Espanjassa työllistymiseen ja selvitimme mitä oli käynyt osaltani koskien kolmen kuukauden työnhakua. Asioitani hoitava työntekijä korjasi tietojani todella paljon. Paljastin hänelle että olemme irtisanoneet asunnon ja ajoimme autolla Espanjaan. Tätä asiaa hän ei ihmetellyt laisinkaan, eikä hän kysellyt asiasta sen enempää. Poste Restante -osoite oli tuon jo hieman paljastanutkin. Työntekijä myös tietää että poikakaverini jäi Espanjaan ja tämän vuoksi olen itsekin kiinnostunut toisella silmällä katsomaan Kanarialta töitä. Tietoihini on siis kirjattu että etsin ensisijaisesti Suomesta töitä, mutta katselen niitä myös Gran Canarialta. 👐 TE-työntekijä tuli asioissa todella paljon vastaan ja TE-toimistolle ei ole missään vaiheessa tarvinnut ”valehdella” mistään. Niin kauan kuin matkaamisesta huolimatta on valmis vastaanottamaan töitä Suomesta, kaikki on hyvin. Oma työllistymissuunnitelmani on myös erittäin vahvasti itselleni räätälöity, jonka vuoksi oli tärkeää nähdä kasvotusten sillä tämän hetkinen tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
Ja tähän väliin outo kevennys.. 🫠 Tiesin että asioitani hoitava TE-työntekijä oli itsekin Espanjassa lomalla sillä en saanut häntä tammikuussa kiinni. No, Espanja tuli tietysti puheissamme useasti esille ja selvisi että työntekijä oli ollut myös Kanarialla….. Nimittäin Gran Canarialla. 😂😂 Hän sanoi että olisi voinut ottaa loman keskelle yhden työpäivän ja olisimme voineet hoitaa tapaamisen siellä. Tämä kävi itselläni jo Kanarialla mielessä, mutta en olisi ikimaailmassa uskonut että lojuimme vieläpä samalla saarella. TE-naisen heitto tapaamisesta saattoi olla vitsi, en tiedä olisiko tuo oikeasti onnistunut.. 🤔 Mutta vähän outo sattuma joka tapauksessa. 😅
Turussa ollessani kävin myös kaverini kanssa TE-messuilla, osallistuin kahteen TE-liveen, ja liityin Play Finland -ryhmään jossa tiedotetaan muun muassa pelialan avoimista työpaikoista. Näillä toimilla saan kuitattua kuukauden neljä pakollista työnhakua. 😀 Tällä hetkellä saan siis työttömyyskorvausta normaalisti työttömyyskassaltani, kunhan hoidan joka kuukausi kyseiset pakolliset neljä työnhakua.
Matkustin takaisin Helsinkiin 11. päivä sunnuntaina ja olin yhden yön hostellissa. Aamulla taistelin tieni lentokentälle läpi lakkojen runteleman maanantaisen Helsingin. Junat eivät kulkeneet lainkaan mutta onneksi pääsin bussilla lentokentälle. Kanarialle takaisinmenopäivä valikoitui yksinkertaisesti sillä, että maanantaina oli halvin lento jonka löysin, eli vähän päälle satasen niin kuin aiempi Suomenlento. Pääsisin perille juuri ennen ystävänpäivää lohduttamaan yksinäistä matkakaveriani, ja suuret karnevaalitkin olivat juuri alkamassa. 😀
Yksin matkaaminen varsinkin lentokoneella on jännittävää joten olen hyvin ylpeä itsenäisestä suorituksestani kulkea Afrikan reunalta pohjoiseen ja takaisin ilman minkäänlaista draamaa ja eksymistä lentokentillä. Nyt kun on muutenkin matkannut koko ajan niin tiiviisti jonkun toisen ihmisen kyljessä kiinni, kaikenlainen yksin liikkuminen tuntui todella oudolta. Jo se että pääsi itsenäisesti hostelliin sisälle tuntui suurelta saavutukselta. Toisaalta, takaraivossani jyskytti kokoajan tieto siitä että olen selvinnyt pois hajonneella autolla Bosnian pikkukylästä ilman paikallista kielitaitoa, joten tulen selviämään mistä vain. 😀 Luulen että tuo tarina tulee olemaan itselleni se muisto jonka turvin tulen muutenkin jatkossa selviämään elämässä ihan mistä vain vastoinkäymisistä.
Suomessa oli superkivaa käydä ja nähdä tuttuja, mutta kyllä odotin taas Kanarialle pääsyä ja kaipasin erityisesti autossa nukkumista. Pimennysverhojen ansiosta autossa nukahtaa todella hyvin, ilma on raikasta, kokoajan tulee oltua vähän ulkona joten uni tulee muutenkin paremmin. Auto on myös mukavan majamainen ja piikkimattoa oli ikävä. 🫶 Lentomatka takaisin Kanarialle tuntui taas järkyttävän pitkältä. Katsoin koko ensimmäisen tuotantokauden Netflixin sarjasta Emily in Paris. 👍👍😀( Kiitos Kimille vinkkaamisesta, osui ja upposi). Sarjan myötä on tullut sellainen fiilis että kyllä siellä Pariisissakin piru vie täytyy vielä käydä pyörähtämässä..
Lentomatka tuntui siis pitkältä, ja pieni itku meinasi päästä kun näin ensimmäistä kertaa Atlantin jälkeen saaren reunan.. 😮💨🫶😀 Kone kierteli ja kaarteli ympäri saarta ja vihdoinkin laskeuduttiin. Fiilis oli mahtava ja perillä tukalan kuuma. Ilma tuntui siltä kuin kostea rätti oltaisiin läväytetty päin naamaa. Puhelimeni joutui täydelliseen kriisiin eikä löytänyt minkäänlaista nettiyhteyttä mihinkään suuntaan. Jostakin syystä myös kelloni menee kokoajan manner-Espanjan aikavyöhykkeeseen. (Gran Canarialla kello on kaksi tuntia Suomesta jäljessä). Harhailin etsimässä matkakaveriani, ja pian bongasin ulkoa liikenneympyrää pitkin liitävän punaisen paholaisen. Täällä taas oltiin, juhlakansan keskellä.
Nyt sitä on taas pikkuhiljaa päässyt takaisin kiinni pakuelämään. Yksin ollessa matkakaverin ei tietenkään tarvinnut avata esimerkiksi sänkyä leveäksi, joten olemme totutelleet taas pikkuhiljaa perus autorutiineihin. Kaikki ennusteet ja merkit viittaavat siihen, että paku lähtisi kulkeutumaan hitaasti mutta varmasti takaisin kohti Suomea siinä maalis-huhtikuun paikkeilla. Meillä ei ole talvirenkaita, joka määrittelee paljolti takaisinpaluuta. Matkakaverilla on Kanarian päässä käytännössä työkkäriasiat kunnossa. Hänellä oli TE-tapaaminen ja NIE-tunnus hallussa. Matkakaveri voi nyt siis kolmisen kuukautta etsiskellä Kanarialta töitä. Palvelua ei tosiaankaan Espanjassa saa helposti englanniksi, vaan työkkärissäkin luki seinällä, että jos ei osaa espanjaa, on palattava takaisin tulkin kera. 😀 Työllistyminen ilman espanjankielentaitoa on siis todella hankalaa. Kielitaidottomalle suomalaiselle paras työllistymispaikka on suomibaarit, suomalaiset lehtitoimistot (yms), ja mahdollisesti hotellit. 🙂 Pidemmittä puheitta, näihin kuviin ja tunnelmiin. ✌️🤹 Gran Canarian suurimpiin karnevaalitempauksiin lukeutuu varmasti tämä lasten karnevaaliparaati. Seuraavana päivänä on suuri Drag Queen -Gaala jossa valitaan joka vuotinen kuningatar. Sen jälkeen on luvassa itse suuri karnevaalipäivä, eli massiivinen paraati ja juhlat. Viimeisenä päivänä on erikoinen perinne, eli suuren sardiinin mereen hautaaminen (🤔🤔😄) jonka jälkeen julkistetaan myös seuraavan vuoden karnevaaliteema. 🙂 Tuota kaikkea on täällä siis tullut ihmeteltyä. Ensi kerralla taidan kirjoitella siitä kun tehtiin matkakaverin kanssa pieni murtokeikka ”hylikseen”… 😀 Adiós!
–
Alkureissu oli helppo sillä TE-toimisto oli kummankin osalta tyytyväinen niin kauan kuin suoritimme joka kuukausi pakolliset neljä työnhakuvelvoitetta. Laitoimme random työhakemuksia menemään ja itse hyväksikäytin myös hieronta- sekä mediatuottajan koulutustani. Yksi rasti velvoitteeseen saattoi olla vaikkapa: ”suunnittelin hierontayritykseni logoa”. Muistutuksena että tästä työnhakuvelvoitteesta ollaan Suomessa luopumassa, sillä systeemi ei yksinkertaisesti toimi. 🙂
Olin jopa pettynyt kun TE-toimisto ei ottanut koko kolmen kuukauden aikana minkäänlaista yhteyttä koskien kyseisiä pakollisia hakuvelvoitteita. Itse nimittäin käytin suurta luovuutta työpaikkoja mietiskellessäni ja paikkoja hakiessani ja olisin mieluusti kertonut niistä lisää myös työkkärille. Tuntui että TE-toimistoa ei siis todellisuudessa kiinnostanut tippaakaan mitä noihin neljään hakuvelvoitteeseen syötti. 🧐 Olisin voinut varmaan hakea vaikka presidentinvirkaa tai töihin Ankkalinnaan.
Kun hakuvelvoitteet täytti, TE-toimisto oli tyytyväinen ja työttömyyskorvaukset tulivat normaalisti. Työnhaussa ilmoitin myös aina etsiväni etätöitä, tai töitä ulkomailta. Tässä kohtaa en esimerkiksi tiennyt, että minulla olisi ehkä mahdollisuus lähteä kolmen kuukauden viralliselle työnhakureissulle. Tammikuu alkoi olla aktiivisempaa toimintaa osaltamme, mitä työvelvoitteisiin tuli. TE-toimisto alkoi kiinnostumaan vasta, kun kolme kuukautta oli mennyt umpeen, töitä ei ollut löytynyt ja minulle sovittiin tapaaminen Suomeen. Työasioitani hoitava henkilö tiesi että olen Espanjassa. 🙂
Ilmoitin etten pääse sovittuun tapaamisen paikalle sattuneesta syystä, ja tässä kohtaa tuotiin esille kolmen kuukauden työnhakumatka TE-toimiston osalta. Jonkun TE-toimistolta piti ottaa minuun yhteyttä EURES -asioissa, mutta kukaan ei soittanut. Laitoin itse paperit menemään koskien työnhakumatkaa. Minulle oli myös laitettu tammikuun lopulle uusi tapaaminen Työpisteelle. Kuulun kuntakokeiluun jonka vuoksi minun on pakollista saapua kasvotusten paikan päälle. Asiat eivät edenneet, ja tämä TE-asioitani hoitava henkilö oli itsekin lähtenyt Espanjaan… 😀 Öö. Yhtäkkiä siis kaikki lojuivat Espanjan auringon alla, ja kukaan ei tiennyt mistään mitään. (Ylä- ja alapuolella kuvaa Santa Brigidan paikasta jossa ollaan oltu useasti yötä, ja postilokeron avaimet).
Sain selvityspyynnön koskien sitä, miksi en saapunut TE-toimiston tapaamiseen 9.1. Asian olisi pitänyt jo olla hoidossa, ja kolmen kuukauden työnhakumatka osaltani hyväksytty, mutta kukaan ei tosiaankaan ollut ottanut mitään yhteyttä. Minulle oli siis laitettu uusi tapaaminen tammikuun loppuun. Jos en saapuisi tapaamiseen 30.1 työttömyystukeni katkeaisivat. Tuon tapaamisen voi skipata yhden kerran niin, ettei se vaikuta tukiin. Silloin tulee vain vastata selvityspyyntöön. Vaihtoehdot olivat seuraavat: joko työnhakumatkani vielä hyväksyttäisiin siitä huolimatta että olin jo Espanjassa, tai sitten luovuttaisin Suomen TE-toimiston suhteen ja siirtyisin kirjoille Espanjan TE-toimistoon. Tässä menisi kuitenkin liian kauan aikaa. Kolmas vaihtoehto olisi lentää Suomeen.
Töihin varsinkaan ulkomailla ei mennä ihan tuosta noin vain. Et voi kävellä paikallisen maajussin luokse, kysyä häneltä töitä, saada töitä, ja tämän jälkeen alkaa työskentelemään ja palkka alkaa juoksemaan. Ei. Tässä maailmassa sinun tulee kahlata läpi monien virastojen, laittaa nimet moneet lappuun, kopioida ja skannata asioita, soittaa kymmeniä puheluita, ennen kuin voit edes kuvitella alkavasi painamaan hommia. 👩🏼💻☎️💻📲 Virallisia työasioita Espanjassa on ollut tuhat kertaa helpompaa hoitaa, kun ”luopui” Espanjan kansalaisuudesta. Eli matkakaveri on loppujen lopuksi hoitanut virastohommat suomalaisen passinsa kanssa.
Lähdettiin eräs aamu Las Palmasiin hoitamaan näitä virallisia juttuja. Matkatoveri marssi siis rakennukseen joka oli jonkinlainen ulkomaalaisten virasto. Ulkona oli pitkähkö jono ja sisälle päästäkseen tarvitsi passin. Itselläni ei ollut passia mukana joten lähdin leikkimään kaupunkilaista ja kuljin kohti satamaa. Löysin uimarannan, heitin vaatteet menemään ja hyppäsin mereen alusvaatteisillani uimaan.
🧜♀️”Minä lautallani kellun, ulapalla turhuuden…”🧜♀️ .. Meressä lilluessani tajusin yhtäkkiä että matkakaveri ei saa minuun mitään yhteyttä jos hän vaikka yrittää soittaa. Tuli kiire kroolata rannalle. Pian sain puhelun että ensimmäisestä virastosta hänet oltiinkin ohjattu poliisilaitokselle komisaarion puheille. 👩✈️
Komisaario Pamppu oli antanut käteen lapun jossa ohjattiin varaamaan aika netistä. ”Meininki on rajuu vaik ei yhtään mitään tajuu”, totesi matkakaveri. Poliisilaitokselta hankittaisiin siis NIE-tunnus (espanjalainen ”sossutunnus”). Ajoimme hyväksi todetulle Burreron rannalle ja yritimme varata aikaa laitokselle. Nettisivu kuitenkin vain ilmoitti että aikoja ei ole… Hmm. Ilmeisesti aika olisi sittenkin pitänyt varata paikan päältä. Perus säätöä. Olimme kuitenkin seuraavana päivänä menossa taas Las Palmasiin sillä keskiviikkona olisi Suomen presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Palmasissa oli Gran Canarian toinen suomalaisten äänestyspaikka Maspalomasin lisäksi. 😁 Virastoasiat jatkuisivat siis seuraavana päivänä.
Autolla ollessamme katselin työpaikkoja. Työhistoriani on todella värikäs ja monipuolinen aina verotoimistolta nuoriso-ohjaajaksi saakka. Elämäntarinani on kuitenkin se, että luovana ihmisenä minulle sopivia työpaikkoja ei tahdo löytyä. Urani kodittomana pummina, ”starving artist”, 🧌 on sitä aikaa kun pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni. Työpaikkoja katsellessa sitä aina masentuu. Olin jo valmis palaamaan tammikuiseen Suomeen ja rakentamaan itselleni iglun. 🗻😒 Menin uiskentelemaan Burreron mereen ja tuntui kuin olisin yhtäkkiä saanut universumilta merkin.. Seuraavaksi nauroin ääneen sillä juuri näin tiesin tekeväni, lähtisin vähintäänkin käymään Suomessa.
Minulla oli tosiaan roikkunut puhelu TE-toimistolle koskien sitä, oliko kolmen kuukauden työnhakumatkani hyväksytty vai edelleen käsittelyssä. TE-toimiston mies soitti minulle huvittavan puhelun. Slaavikyykkäsin pitkään ostoskeskuksen portaiden alla rupattelemassa työntekijän kanssa. Nimenomaan rupattelemassa, sillä hänellä ei ollut antaa minkäänlaisia vastauksia mihinkään kysymyksiini. Mies vielä tuurasi henkilöä joka oli aiemmin hoitanut työttömyysasioitani. Pohdimme asiaa TE-miehen kanssa yhdessä, kuuntelin intuitiotani ja sydäntäni ja alkoi todellakin tuntua oikealta ratkaisulta lentää Suomeen. Lennot Kanarialta Suomeen olivat myös todella halvat, päälle satasen luokkaa joten se oli viimeinen silaus päätökselleni. Vaikka miehellä ei ollut antaa vastauksia kysymyksiini, hän oli todella mukava ukkeli, kertoi omasta kokemuksestaan Espanjassa työskentelystä ja antoi kaikenlaisia vinkkejä. 👌
Hard Rock Cafe. 🤟 Matkakaverin työasiat ovat suuresta kipuilusta huolimatta edenneet hyvin. Hän sai varattua itselleen ajan poliisilaitokselle, josta kuitenkin annettiin taas jatkoneuvoja. Piti käydä pankissa ja tulostella lappuja, varata taas uusia aikoja… Suomen päässä ei olla lainkaan tietoisia siitä, miten etananvauhtia asiat etenevät Espanjan päässä. Virallisia paperihommia ei nimittäin ole mitenkään mahdollista hoitaa niissä aikarajoissa, jotka Suomesta annettaan. Espanjan virastoissa saattaa olla nyt normaalia enemmän ruuhkaa, mutta tämän takia pitää myös olla omaan työttymyyskassaan yhteydessä ja ilmoittaa jos ja kun ei voi luovuttaa vaadittuja lippulappusiaan sovitussa ajassa. Matkakaveri on nyt todellinen maisteri mitä tähän NIE-tunnuksen hoitamiseen tulee, joten jos jollakin tulee joskus asiaan liittyviä kysymyksiä, ei muuta kuin kommenttiboksi huutamaan. 😀😀
Byrokraattisista syistä johtuen en anna tässä täyttä julkista lausuntoa siitä, miksi päätin tulla käymään Suomessa. 😸 Mutta sen voin sanoa että tämä oli taloudellisesti kaikkein paras ratkaisu ja suoranainen sijoitus tulevaisuuteen. Odotan innolla Suomenvisiittiä. 🫶 Vihdoinkin luvassa joulutorttua ja cittarin salaattia (?)😹 Myös paljon on tapahtunut poissa ollessani. Kanarialle pitää toki varmaan palata helmikuussa, karnevaaleille viimeistään. (Ja olisi kiva saada joku kaverikin mukaan..?Anyone interested?) Tuntuu toki myös haikealta päästää kaverini kanarianlintu vapauteen, elämään villiä poikamies -elämää yksin pakussa. Sen kyllä tiedän että matkakaverini pärjäilee, paremmin kuin hyvin. 🤪 Enemmänkin huolettaa oma hyvinvointini, kun saavun suoraan helteistä Suomen pakkasiin ilman talvivaatteita, yölliseen Helsinkiin… Olen totaalisen innoissani ja kauhuissani saman aikaisesti. En ota mukaani kuin käsimatkatavarat, eli yhden repun. Niin kuin työkkärinsetä totesi: ”Tervetuloa kylmään Pohjolaan”…😂 Kuinka pahan kulttuurishokin tulen kokemaan? Se selviää mahdollisesti ensi tuotantokaudella. Nimittäin sattuneesta syystä pakupäiväkirja jää taas määrittelemättömän pitkälle tauolle. 😏 Jos kaikki menee hyvin, hyppään tänään 27 päivä Norwegianin koneeseen. 💙✈️ Palaillaan ehkä helmikuun puolella.. (läppäriä en sentään mahduta Suomeen mukaan). 😎 Se on Chau!!💗