99. Kotikaupunkina Telde ja Santa Brígida
” Luulee ihminen elämää hallitsevansa
Tee verivala hyttysen kanssa
Pystyapina teki parhaimpansa
Mut tietoisuus se on suunnaton ansa
Ei tiede tiedä mistään mitään
Keksitään hiukkanen hiukkasen sisään
Meil on illuusio, et voitas muka ymmärtää
Mut viimestä maapalaa kynnän tääl
Ihan väärää kysymystä kysytään
Ei oo vastausta siihen miks ei mitään pysyvää
Ollaan itsemme yliarvioitu, viisaaks konfirmoitu
Kohtaloks kaikki pohjaoletukset koituu
Totuudet nätisti toisiinsa sointuu
Me kirjotetaan historioita
Muttei polvesta poikkee poika
Ei kukaan lopult voita, siks on turha suuttuu
Meiltä siihen voimat puuttuu
Lyhyestä virsi kaunis ”
Pakupäiväkirja 99.
Tuo biisi pomppasi YouTuben syövereistäni ja nauratti kun huomasin videon tuoreimman kommentin olevan itseltäni 11 vuoden takaa: ”Niin älyttömän hyvät lyriikat ja sanoma”. Pyhimyksen vanha tuotanto oli jotakin todella ainutlaatuista. ”Kaikki yhtä suurta, ei kenenkään omaa, materia eetteriatomien lomaan. Käsikynkässä aika ja avaruus, tää universumin unettomuus, kuudes ulottuvuus. Paljon kuussa on kello ku tääl on kello kuus? Mitä merkitsee ihmisen aika tai omistajan omistajuus?” 🌀
Virallisten asioiden hoitaminen ilman kotiosoitetta on hankalaa. Kuka olisi uskonut! 🤪🤪 Mitä tehdä kun kotisi kulkee neljän renkaan päällä? Matkakaveri lähti Santa Brigidan postitoimistoon selvittämään asiaa. Postista sai hankittua itselleen postilokeron, jotta saisi virallisen ”kotiosoitteen”. Tässä kohtaa oli hyötyä suomen kansalaisuudesta, sillä ulkomaalaiselle tuo lokeron hankkiminen on tehty helpoksi. Nyt matkakaverillani on siis virallinen ”kotiosoite” Kanarialla. Vieläpä hänen isänsä vanhoilla kotikylillä Sta Brigidassa. 😀 Lokero maksoi 30€ ja se olisi voimassa kolme kuukautta. Todella kätevä systeemi. Virallisissa lapuissa ja dokumenteissa ei nimittäin ole paikkamerkintää kodittomalle henkilölle, tai henkilölle joka asuu autossa. Töitä saatika asuntoa on lähes mahdotonta saada.
Itselläni oli tässä kohtaa roikkumassa soittopyyntö TE-toimistolle koskien sitä, oliko kolmen kuukauden työnhakumatkani hylätty vai edelleen käsittelyssä. En siis viitsinyt omalta osaltani tehdä mitään virallisia asioita, ennen kuin saisin tiedon hakemuksen kohtalosta. En liittynyt mukaan postilokeron omistukseen, enkä ryhtynyt juoksemaan ja soittelemaan virastoihin. Matkakaverin kolmen kuukauden työnhakumatka on hyväksytty ja hänellä on (monien mutkien jälkeen) aika varattuna poliisilaitokselle, jotta hän saisi NIE-tunnuksen. NIE on tunnistenumero, jota käytetään monessa asiayhteydessä. Se tarvitsee hankkia itselleen, jos aikoo juuri vaikkapa työskennellä Espanjassa.
Iso läjä ryppyperunoita ja mojoa. 🫶😁
Perusteet ja päivämäärät Espanjaan lähtemiselle ovat meillä samat, joten ei ole mitään syytä miksi omaa työhakemustani ei hyväksyttäisi. Matkakaverillani on toki kaksoiskansalaisuus, joka saattaa edesauttaa hänen tilannettaan. Asiat alkoivat siis omalla kohdallani olemaan aikataulullisesti haastavia, sillä Espanjan sossutunnuksen saamiseen menee helposti viikkokin, koska virastoissa on kovaa ruuhkaa. Espanjan virallisten asioiden jälkeen tulisi vielä hankkia U-lomake omalta työttömyyskassalta Suomesta. Ja Luoja ties kuinka kauan tässä menisi aikaa. Omalla kohdallani asiat ovat jo eskaloituneet toiseen suuntaan mutta…. Siitä lisää myöhemmin. 😏
”Virallinen” kotikaupunki on siis nyt Santa Brígida. 😀 Entäpä Telde sitten? Sanoisinko että Brigida on järjen valittu ja Telde on sydämen valittu. Olemme nimittäin yöpyneet laittoman monta kertaa Telden nurkilla. Ja vieläpä juuri yläpuolisella hiekkaparkilla. Paikka ei ole edes virallinen parkkipaikka, vaan perinteistä joutomaata. Ympärillä on hiekkaa ja valtavia kiviröykkiöitä, roskia unohtamatta. Olemme siis todenneet että Teldestä on tullut Kanarian kotikaupunkimme. Ihan vieressä on Ikea, Alcampo ja paljon muita kauppoja. Myös pieni pelikauppa jonka olemme kohta ostaneet tyhjäksi. 👾🆘
Tässä lisää kuvia suosikkiyöpaikan ympäriltä. 😀 Hiekkaa, hiekkaa ja kiviä. Maisema ei päätä huimaa. Parasta on että paikka on autolle tasainen ja tuolla saa olla rauhassa. Jos tuonne joku muu auto eksyy, on kyseessä yleensä koiranulkoiluttajat. Eräskin koiranulkoiluttaja tuli huolissaan kysymään meiltä että olemmeko tietoisia että vain vähän matkan päässä on ranta joka on paljon mukavempi leiriytymispaikka. Kyllä, kyllä… Rannat ovat vain useasti aivan täynnä muitakin matka-autoja ja tykkäämme olla omassa rauhassa. 😸
Voitte vain kuvitella kuinka paljon olemme koko reissun aikana nähneet liikenneympyröiden keskellä olevia erilaisia taideteoksia. 😀 Niitä on PALJON. Olen miettinyt että tuo voisi olla hauska ”keräilykohde” valokuvien muodossa. 😸(Jos joku roadtrippaaja aina jaksaisi hypätä autosta ulos ja lähteä erikseen kuvaamaan teoksia). Vastaan on kyllä tullut mitä kummallisempia juttuja, ja ilokseni voin todeta että koko reissun henkilökohtainen liikenneympyrätaideteos -suosikkini on löytynyt Gran Canarialta! Ja vieläpä ei niin hienon suosikkiyöpaikkamme syleilystä, Teldestä. Vähän huono kuva mutta tekele on nähtävillä yläkuvassa. Paljon mosaiikkisia värikkäitä pieniä kahvikuppeja. 👏👏 Tuosta tulee vähän mieleen perinteinen kahvikuppi -karuselli. 🧡💛🩷
Parasta Kanarialle saapumisessa on ollut se, että olemme olleet enemmän paikoillamme. Nyt on ollut siis hyvin aikaa ja jaksamista lenkkeillä ja jumpata. Itselläni tulee väänneltyä jonkinlaisia jooga-asentoja noin normaalistikin vähintään joka päivä joten en laske sitä niinkään erilliseksi treeniksi. Juoksulenkeillä olen aina tykännyt käydä ja nyt olen tehnyt 12 minuutin HIIT-treenejä. Pari suosikki YouTubettajaa joilta löytyy hyviä jumppavideoita: MadFit ja CarolineGirvan . Maddie on ehdoton suosikkini sillä häneltä löytyy todella paljon laidasta laitaan ihan mitä vain jumppia koko keholle, myös tanssillisia treenejä. Videoita löytyy oman kehon painolla tehtävistä jumpista aina välineillä tehtäviin. Carolinelta olen taas katsonut paljon käsipainoilla tehtäviä treenejä. On paljon enemmän motivaatiota jumpata kun joku treenaa kanssasi, oli se sitten vain YouTubettaja ruudun takana… 😸😸 Iso hatunnosto tubettajille jotka tekevät hyvää ilmaista kontenttia tavallisille tallaajille. 🫶
”Ihmisen on mahdotonta olla yli 24 000 kilometrin päässä synnyinpaikastaan…”. Lainaus kirjasta Linnunradan käsikirja liftarille. Rupesin miettimään että pitääköhän väite paikkansa. Jos maapallon halkaisija on 12 742 kilometriä, ja ympärysmitta 40 075 km..🧐 Tähän otetaan huomioon myös korkeat vuoret.. Luulen että suurin piirtein tuo voisi olla jopa totta. Mitä mieltä olette? 🤔😂 Kauhean kauas karkuun ei siis loppujen lopuksi pääse, jollei rakenna itselleen avaruusrakettia.. 🚀👋 Ensi kerralla on pakupäiväkirjan sadas juhlapäivä ja laitetaan sen kunniaksi ulos loppiaisen karnevaalitunnelmaa. 🎊🪅🎏🎏
–
Jätimme auton Canterasin isoon maksulliseen asvalttiparkkiin joka olisi koko päivältä vain vaivaiset kolmisen euroa. 🙂 Kello näytti jo iltapäivää, lähdimme eväiden kanssa katsomaan rannan meininkejä. Surffareita kellui meressä kuin poijuja konsanaan. Canterasin ranta on selvästi Gran Canarian suosituin surffikohde.
Löysimme hullut katubileet, aurinko paistoi, musiikki soi, ihmiset tanssivat. 💃🕺 Paikalla oli jonkinlainen afrikkalainen livebändi. Kävimme vielä rantabaarissa ja menimme takaisin autolle jumittamaan ja kuuntelemaan omaa musiikkia. Satunnaista rakettien pauketta kuului siellä täällä mutta eipä noita vielä kirkkaassa auringonpaisteessa pystynyt bongailemaan.
Kun uudemman kerran lähdimme liikenteeseen, alkoi tämä uuden vuoden -vietto saada tapamme mukaan niitä komediamaisia piirteitä.. 🧐 Lähdimme kävelemään kohti samaisia katuja joissa aiemmin olivat olleet juhlat, mutta yhtäkkiä, koko kaupungissa ei ollutkaan enää ristinsielua… Ei ketään missään. 🍂
Kävelimme monta katua, pitkin poikin Las Palmasin keskeisimpiä kävelykatuja mutta paikka oli täysin autioitunut. 🤔 Nimenomaan Canterasin ranta olisi se paikka jossa kuulemma näki parhaat raketit ja kannattaa olla paikan päällä juhlimassa uutta vuotta. Yksi Kanarian serkuista sanoi että hän ei pidä UV-juhlinnasta, koska ihmisiä on niin paljon joka paikassa. Kuulemma Vegetan vanhassa kaupungissa ainakin olisi elämää. 🤔 Otimme jopa bussin Vegetaan, kävelimme tyhjiä katuja pitkin isolle vanhalle aukiolle, joka oli totaalisen tyhjä. 🍂
Tuntui taas siltä kuin olisimme joutuneet kauhuleffan kulisseihin. Matkakaveri julisti juhlallisesti Las Palmasin ”paskimmaksi paikaksi maailmassa viettää uutta vuotta.” 😂🤣 Todennäköisesti paikalliset olivat tällä hetkellä… Ties missä, kotonaan nukkumassa monen tunnin siestaa ja röhnöttämässä. 😀 Vuosi takaperin Madridin kaduilla oli samaan aikaan käynnissä täysi uuden vuoden mayhemi, mutta ilmeisesti saaren porukka on vähän hillitympää väkeä. 🫳
Pohdimme jo pitääkö tässä lähteä Maspalomasiin, Moganiin, Playa Del Inglesiin tai muuhun rantakohteeseen etsimään UV-festarit, mutta päätimme hypätä bussiin ja palata takaisin Canterasin rannalle. Kello oli ehkä kymmenen, vuoden vaihtumiseen oli pari tuntia aikaa ja nyt bussiin alkoi selvästi tulla meidän lisäksemme muitakin UV-sotureita. 😀
Paikalliset lähtivät siis uuden vuoden viettoihin ulos todella viime tingassa vaikka luulisi että kaduilla hengataan koko päivän, kun kelitkin sen sallivat. Myös monet baarit, ravintolat ja kaupat olivat visusti kiinni Las Palmasissa. (En tiedä mitä turistisimmilla alueilla tällä hetkellä tapahtui). Canterasin rannalla oli jonkinlainen esiintymislava, mutta vielä tuntiakaan ennen vuoden vaihtoa tuolla lavalla ei tapahtunut mitään. Sama juttu oli vähän matkan päässä olevalla aidatulla ”festarialueella”. Myyntiteltat olivat pystyssä, lava viimoisen päälle rakennettu ja bajamajat siistissä rivissä. Musiikkia ei kuitenkaan kuulunut, eikä ihmisiä näkynyt missään. 😀
Emme löytäneet rannalta minkäänlaista auki olevaa ruokapaikkaa joten lähdimme taas takaisin autolle. Onneksi on supernopea pikakeittiö jossa ruuan valmistus tapahtuu käden käänteessä. 👌 Pikaiset UV-nuudelit naamaan ja äkkiä takaisin rannalle, sillä vuosi oli vaihtumassa noin kymmenen minuutin kuluttua. 🏃♀️🏃♂️💨 Jostakin lavalta kuului surkuhupaisaa sound checkiä ja toiselta lavalta jonkinlaista surullisen melankolista kasarimusiikkia… 😹😹😹Olimme pyörällä päästämme että oliko tämä nyt kanarialaisten käsitys hauskanpidosta ja tunnelman nostattamisesta… Ihmeen kaupalla rannalle oli kyllä kerääntynyt porukkaa.
Espanjassa on erikoinen, ja itseasiassa mukavan raikas ja ravitseva uuden vuoden perinne. Nimittäin viinirypäleet. 🍇 Viime vuonna Madridissa ja yllättäen joka paikasta olivat rypäleet loppu. Nyt ostimme jo pari päivää ennen talteen pikkutölkit, joissa oli valmiiksi 12 rypälettä. Vuoden vaihtumista ollaan useasti seuraamassa kirkon pihalla, ja jokaisella kellonlyömällä kuuluu syödä yksi rypäle kunnes kello lyö sen 12 ja vuosi vaihtuu.
Päädyimme paalupaikalle ihan muutamaa minuuttia vaille ennen vuoden vaihtumista. Muistin äkkiä rypäleet kun esiintymislavan kaiuttimista soitettiin kirkonkellojen lyöntejä ja ihmiset alkoivat laskemaan. 🍇 Olimme pahasti rypäle-aikataulusta myöhässä ja purkit avattiin kun laskenta oli jo ehkä jo puolessa välissä. Heitimme vauhdilla varmaan koko tölkilliset epäilyttäviä rypäleitä kerralla suuhun. Matkakaveri totesi vain että ällöttävät rypäleet olivat valmiiksi kuorittuja ja limaisia. Minua nauratti koko tilanne niin paljon että vedin rypälenesteet nenääni ja väärään kurkkuun. Joku rypäle lensi maahankin.
Toivottavasti tuolla rypäleperinteellä ei ollut minkäänlaisia kytköksiä ja uskomuksia seuraavan vuoden sujuvuuteen, sillä omalta osaltamme koko viinirypälejuttu oli täysi farssi. 😹😹 Olimme tosiaan myös lukeneet että Canterasin rannalta näkee hyvin ilotulitteita, nimenomaan siltä paikalta, jolla seisoimme. Kyllähän raketit nimenomaan näki tuolta, mutta paukut olivat aivan toisella puolella rantaa kaukaisuudessa. Canterasin rantaa oli selvästi kaupungin järjestämä upea ilotulitus, ja olimme itse aivan väärällä puolella. Nuo olisi tietysti ollut vaikuttavampi nähdä lähempänä. Noin yleisesti ottaen ilotulitteissa ei ole mitään järkeä vaikka kauniita ne ovatkin. Ja oli mukava huomata että raketteja ei ammuttu ihan niin paljon kuin olisi voinut olettaa, melko hillitysti. Lapsilla oli paljon kaikenlaisia pikkupaukkuja jotka pamahtelivat ikävän kovaäänisesti kortteleiden väleissä.
Suurimmat pakolliset keskiyön raketit oli pamauteltu ja esiintymislavallakin alkoi tapahtumaan. Jokin paikallinen bändi alkoi soittamaan parhaimpia hittibiisejään ja paikalla olijoilla alkoi pikkuhiljaa tanssijalka vipattamaan. 😏 Suurimmat uuden vuoden bileet ja juhlinnat alkoivat siis vasta keskiyön jälkeen, mikä on ainakin itselleni traagista sillä kuka jaksaa enää Herran Vuonna 2024 valvoa yli kello kahdentoista? Saatika vasta ALOITTAA juhlintaa siihen aikaan. Eih… 🤪 Kyllä juhlinta tulee aloittaa vähintäänkin kello viisi iltapäivällä, mieluusti aiemmin, keskiyöhön saakka valvotaan vaikka tulitikut silmissä väkisin, ja sitten nukkumaan…😹😹
Emme keskiyön jälkeen enää pahemmin hortoilleet kaduilla saatika jääneet tuonne bilettämään. Menimme autolle sammumaan. Aamulla oli edessä vuoden 2024 ensimmäisen päivän selviytyminen. Rannalla raikuivat kovaääniset festarit myöhään aamuyöhön saakka. Tuohon musiikkiin tuli nukahdettua helposti, eipä tuo oikeastaan eronnut siitä että olisi ollut festarialueella teltassa nukkumassa.
Toista oli sitten, kun varmaan viiden/kuuden aikoihin täsmälleen automme viereen, eteen ja ympärille rantautui maailman kovaäänisin bileporukka hoilaamaan, huutamaan, laulamaan ja kuuntelemaan musiikkia. Kaikista maailman mahdollisista paikoista, isolla tyhjällä parkkipaikalla jengi kokoontui täsmällisesti automme juurelle. Eipä tuonne oikein voinut mennä huutelemaan että hei, täällä nukutaan sillä porukalla oli ihan yhtäläinen oikeus toteuttaa itseään kyseisellä parkilla. 😹 En tiedä koska nuo ihmiset lähtivät ja milloin huutaminen lakkasi, mutta seuraavaksi heräsin yhdeksän aikoihin ja krapulainen olotila johtui pelkästään huonosti nukutuista yöunista. Oli vessan metsästyksen aika. Olimme ajaneet suoraan Canterasin asvalttiparkkiin ajattelematta lainkaan tulevaa pissahätää.
Ensimmäiset vaatteet niskaan, aurinkolasit päähän ja kaduille laahustamaan. Viereinen ostoskeskus vaikutti olevan pyhäpäivän takia kiinni joten jatkoin matkaani kunnon pummin elkein suoraan rantapusikkoon. 🌳 Canterasin rannalla ei edes ole mitään kunnon pusikoita ja emme muutenkaan todellakaan mielellämme merkkaile jokaista julkisen alueen nurkkaa. Olin edellisinä päivinä lenkkeillyt jalkani niin kankeaksi etten meinannut päästä pusikosta edes ylös. Kampesin itseni miten sattuu kuin raihnainen vanhus, ja livahdin äkkiä pois raikkaiden lenkkeilijöiden ja surffareiden näköpiiristä. Tepastelin surffirannan sileän hypnoottiselle hiekalle kastamaan jalkani ja heitin antaumuksella vettä naamalleni. Unohdin että kyseinen merivesi on aivan s**tanan suolaista. Suolat silmässä, takuuvarmasti heränneenä suunnistin rantaviivalta pois takaisin kohti autoa. Ranta-asvaltti oli edellisen illan jäljiltä aivan täynnä pieniä värikkäitä lelueurojen seteleitä. Todella hassu näky. 😸
Mieleni olisi tehnyt jäädä matalaan rantaveteen meritähtenä makaamaan ja maatua pois. Katsoimme paremmaksi kuitenkin lähteä ajamaan kohti rauhallisempia rantoja, joten lähdimme ajelemaan pois Las Palmasista. Päädyimme vanhalle kunnon, hyväksi todetulle Burreron rannalle jossa lentokoneet viistää kulmakarvoja ja suihkut kutsuvat luokseen. Söimme aamupalaksi valtavan kokoisen papaijan. Kun Espanjassa on sunnuntai tai muu pyhäpäivä, sunnuntaita vietetään ihan täysillä. Joka tarkoittaa sitä, että kaupat ovat todellakin kiinni. Joitakin kadunkulmien pikkupikku putiikkeja saattaa löytää aukinaisena. Mutta esimerkiksi Suomessa, vaikka jouluaatto, itsenäisyyspäivä, juhannus ja pitkäperjantai jostakin käsittämättömästä syystä osuisivat kaikki samalle päivälle, löydät takuuvarmasti kymmenen 24/h kauppaa välittömästä läheisyydestäsi. Mikä ei ole välttämättä hyvä juttu. 🤔 Työntekijät tarvitsevat myös leponsa ja rennompi ajatusmaailma koskien työn painamista on täysin oikein.
Nyt olisi kyllä kauppa ja kylmä juotava kelvannut! Burreron pikkukylässä oli pieni baari jättänyt ovensa auki ja tuonne oli ahtautunut koko rannan kööri. 😄 Menimme itsekin jonon jatkoksi. Baarin nainen oli täysin ylityöllistetty. Paikalta sai myös pitsaa jota odotimme varmaan tunnin. Mikäs siinä odotellessa, kun ei ollut kiire mihinkään. 😸 Niin kuin yläkuvasta näette, kolmen ”viisaan” kuninkaan juhla alkoi jo kovasti lähestymään. Sitä ennen vielä kuitenkin yleistä sompailua Kanarian kaduilta. Huomiseen ! 😀👋