89. Esi-isien jäljillä Galdarissa 🔍
Pakupäiväkirja 89.
Baba Yetu on niin korkeaenerginen biisi että tuon jälkeen on koko sielu hetkellisesti parannettu. 💫 Valitsin tähän kyseisen kuoroversion koska se on äärimmäisen kaunis. Baba Yetu sopii muutenkin tämän postauksen kylkeen sillä palaamme hetkellisesti melkeinpä Afrikan perukoille. Tai oikeastaan, Afrikka on melkoisen lähellä. Kanariansaaret sijaitsevat rutkasti lähempänä Afrikan mannerta kuin itse Eurooppaa. Trigger warning: postaus sisältää enemmänkin kuvia ihmisten jäännöksistä: luita, pääkalloja, lapsen muumion, ja muuta mukavaa historian havinaa.
Gran Canaria on niin paljon muutakin kuin kuvitella saattaa. Ei pelkästään aurinkoa, rantaa ja turismia. ☀️ Ihmiset tuskin usein uhraavat erittäin syvällisiä ajatuksia koskien Kanarian historiaa ja siksi olenkin siitä teille innoissani kertomassa. Tuliperäisen saaren villi luonto on todellakin mykistävän kaunis. Mutta tässä postauksessa keskitymme esi-isien kulttuuriin ja elämäntapaan. Saarella on ollut asutusta jo 2500 vuotta. Kanariansaarten ensimmäisiä asukkeja olivat guanchit.
Miettikääpä tilanne jossa pollea eurooppalainen saapuu isolla laivallaan saarelle, ja löytää paikan päältä läjän luolissa asuvia kivikautisia ihmisiä, jotka eivät osaa edes kalastaa. Suunnilleen näin kävi. Guanchit elivät vielä kivikautta kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle keskiajalla. Kanariansaarten asukkaat ovat siis sekoitus espanjalaisia siirtolaisia ja guancheja. Geneettisten tutkimusten mukaan suuri osa guancheista onkin peräisin Pohjois-Afrikasta.
Matkatoverini on tosiaankin puolikas kanarianpoika, hänen isänsä on muinoin muuttanut Gran Canarialta Suomeen ja isä asuu Suomessa tälläkin hetkellä. Kanarialaiset isovanhemmat taasen ovat jo kuolleet. Isoäiti syntyi Kuubassa ja hän on muinoin tullut Gran Canarialle siskonsa kanssa. Isoisä taas oli mitä todennäköisemmin Kanarialla syntynyt. Saari on edelleenkin täynnä matkakaverin muita sukulaisia: tätiä, setää ja serkkua.
Ajoimme ohi mahtavan muraalin jossa oli nähtävillä kaikki mahdolliset alkuperäisasukkaisiin viittaavat elementit. Kanariansaaret tunnetaan jättiliskoista ja liskosymboli esiintyykin monessa paikassa. Mutta vielä autenttisempia symboleita ovat guanchilaiset riimut, erilaiset kolmiot, ympyrät ja kuviot. Täytyy sanoa että tämä oli ehdottomasti yksi hienoimmista muraaleista jonka olen koskaan nähnyt. 🙂 Muraalissa oli kauniit sävyt, se oli taidokkaasti maalattu, tila oli käytetty täydellisesti ja se kunnioitti saaren historiaa. Täysi 5/5!
Vuosien varrella saarille asettui kaikenmoista paavia ja piispaa joku paavi kruunasi Lanzarotelle kuninkaankin. 👑 Kuningasehdokas ei kuitenkaan ottanut kruunuansa vastaan. Yhtäkkiä ranskalaiset kiinnostuivat saarista ja toivoivat saavansa saarien johtajuuden. Ja kun oikein nätisti pyytää…🧐 Ranskalaiset saivat kuin saivatkin Kastilian kuninkaalta siunauksen ja vieläpä rahoituksen saarien valloittamiseen. Miten kätevää. 🫴 He toisivat saaret Espanjan hallinnon alaisuuteen, mutta saisivat itse oikeuden toimia saarten hallitsijoina. ….Näitä historiikkeja kun tutkii niin täytyy kyllä todeta että ihminen on ääreiskummallinen ja typerä elukka.😀
Alkuperäisasukkaat (ylhäällä) saapuivat Kanarialle 8000 vuotta sitten. Valtava liki sadan vuoden kestävä valloitus päättyi vuonna 1496, kun espanjalaiset onnistuivat saamaan saaret omakseen. Espanja on pitänyt valtaa siitä lähtien. Matkakaverin sanoin: kun portugalilaiset ja espanjalaiset ovat vallanneet alueet, kanarialaiset alkuperäisasukkaat ovat kokeneet aivan samanlaisen kansanmurhan kuin esimerkiksi karibialaiset. ”Vaikka Kanaria kuuluu Espanjaan, se on yhtä kaukainen asia Espanjasta kuin vaikkapa Kuuba”. Tähän liittyen Kanarian kaduilla saattaa nähdä Espanja -vastaisia statementteja. Huomattavia eroja verrattuna Manner-Espanjaan on esimerkiksi: ilmasto, ruoka, arkkitehtuuri ja kielen erot. Tavallista espanjaa puhuvan ja ymmärtävän ihmisen saattaa olla täysin mahdotonta ymmärtää espanjan kieltä kanarialaisen lausumana.
Kävimme yhden päivän aikana kahdessa eri museossa: Las Palmasin Museo Canariossa ja Gáldarin Museo Agáldarissa. Tämän lisäksi pyörähdimme aamutuimaan pienessä ”ulkoilmamuseossa” nimeltä Cenobio de Valerón. Eli otimme yhden päivän aikana todelliset historiikkiöverit. 💫
Kelttiläisen ja kreikkalaisen taruston mukaan saaret ovat siunattu paratiisi. 🙏 Kanariansaarten aikaisen historian ympärillä leijuu myyttejä ja tarinoita, moni varhainen asukas on uskonut saarien olevan kadonnut Atlantis. Vanhoina hyvinä aikoina ihmiset pystyivät vielä myös tekemään autenttisia löytöretkiä ja yhtäkkiä löytämään kokonaisia saariryhmiä. Miten hieno harrastus. 🫴 Todennäköisesti karthagolainen seikkailija nimeltä Hanno Merenkulkija löysi Kanariansaaret tehdessään löytöretken Afrikan länsirannikolle noin 510 eaa. Eurooppalaiset ovat tunteneet Kanariansaaret siis muinaisista ajoista lähtien. Saarilla vieraili muutenkin vähän kaikenlaista kansaa haistelemassa ilmoja: roomalaisia, kreikkalaisia ja foinikialaisia. Myös monet merimiehet Portugalista, Mallorcalta ja Genovasta kävivät tutkimassa saaria ja todennäköisesti kummastelemassa guanchien kivien hakkaamista. Mahdollisesti ottivat siinä sivussa pari orjaakin laivoihinsa mukaan.
Yläpuolella nähtävillä autenttista guanchilaista kylää. Kyseinen valtava kyläkompleksi on esillä Galdarin museossa (sisäänpääsy 6€). Museossa on myös luola jonka katon läpi muuan banaaniviljelijä joskus tipahti ja näin löydös tehtiin. Luolassa on tuhansia vuosia vanhat seinämaalaukset, jotka ovat hyvin suojeltuja ja niistä ei saa paikan päällä ottaa valokuvia. Alapuolella on kuitenkin demonstroitu maalaus kyseisistä symboleista ja tuo on nähtävillä Museo Canariossa. 🙂
Rooman valtakunnan hajottua Eurooppa unohti Kanariansaaret lähes tuhanneksi vuodeksi ennen kuin Välimeren purjehtijat löysivät saaret uudelleen. Noin 30 000 guanchia elivät saarella suhteellisen rauhaisaa elämää. Pian kaikki muuttui kuitenkin rajusti kun katalaanit, italialaiset ja portugalilaiset lähettivät laivansa saarille tuomaan sieltä orjia, nahkaa ja mitä muuta mukavaa luolaihmisillä oli tarjota. 1400-luvun alkupuolella alkoikin saarten ripeä valloitusprosessi.
Yläkuvan kartassa merkattuna kaikkia Gran Canarian ihmisten ja luonnon tekemiä luolia ja kiviröykkiöitä. Noita on löytynyt siis hyvinkin paljon. 😁
Valloittajat saapuivat Lanzaroteen vuoden 1402 kesällä. He olivat aseistettuja ja Lanzaroten hallitsija ymmärsi ettei voitto olisi mahdollista.. Lanzaroten asukkaat antautuivat helpolla, mutta muita saaria ei espanjalaiset noin vain saisikaan. Erityisesti Gran Canarialla asukkaat vastustivat espanjalaista hyökkäystä raskaasti. Espanjan joukkoja johtanut Pedro de Vera johti kuitenkin soturit voittoon vuonna 1496, kun Teneriffakin joutui viimein antautumaan. Maailmanvalloitusleikki (saarien valloitus) oli tuolloin saatu päätökseensä.
Matkakaveri kertoi aiemmin että Las Palmasissa on museo jossa on nähtävillä pääkalloja. Olen monesti kysynyt että koska mennään käymään pääkallomuseossa. Noh.. Pääkallomuseo oli täysin oikea nimitys, pääkalloja oli nimittäin muutama enemmän kuin osasinkaan odottaa. 😀 (Samaan aikaan creepyin ja hienoin paikka jossa olen ollut). Seisoin huoneen keskellä ja imin esi-isien voimaa itseeni. Kaikki nämä pääkallot ovat joskus olleet eläviä ihmisiä: puhuneet, syöneet ja nauraneet. Hienointa oli katsella miten erilainen ja uniikki jokainen pääkallo on. Ihmisen kasvonpiirteet pystyy melkeinpä erottamaan kalloista.
Olen nähnyt muumioita myös Egyptin museossa, mutta tämä Kanarian muumioitunut kansa oli vielä astetta vaikuttavampi. Muumioitunutta porukkaa on löydetty aivan valtavasti, tuo pääkallomääräkin sen kertoo. Nämä kyseiset muumiot ovat todella hyvin säilyneitä. Alakuvassakin nähtävillä koko ihmisen lähes ehjä selkäranka. Museo Canarioon maksoi sisälle 5€ ja nähtävää oli paljon.
Tuo yläpuolinen savitekele pisti naurattamaan.. 🐻 Näyttää suunnilleen joltakin itse suunnittelemaltani. 🧐
Yläpuolella muumioita haudoissaan, ja alapuolella pienen tyttölapsen muumioitunut ruumis.
Canario museon kauppaa ympäröi upea ikivanhojen kirjojen kokoelma. Vanhoja kirjoja oli tuolla aivan valtava määrä. 😍
Hajota ja hallitse!!! 🥴🤮🤐 Verilöylyjen jälkeen alkoi varmasti tapahtumaan hyvääkin. Saarten uudet hallitsijat toivat mukanaan esimerkiksi sokeriruo’on ja viininviljelyn sekä arvokkaat espanjalaiset kauppatavarat. Kanariansaarten maaperä oli täydellinen viljelyyn. Saarille perustettiin satamia ja kauppiaita alkoi saapumaan, saaret vaurastuivat. Rikkaudet houkuttelivat myös merirosvoja. Vuonna 1912 moottoritiet ja lentokenttä muodostivat perusteet nykyiselle turistiteollisuudelle.
Kun tavallisen turistin guanchilainen kolmas silmä on avautunut (🪬) ja osaa katsoa oikein, huomaa että Kanarian kadut ovat aivan täynnä guancheihin viittaavia riimukuvioita. 😁
Turismi on Kanariansaarille todella tärkeää ja ilman turismia koko paikka velloisi todennäköisesti pohjamudissa. Kanariansaarille kannattaa siis matkata hyvillä mielin! Vuonna 1936 Francisco Franco nimitettiin Kanariansaarten komentajaksi. Kaikkien tuntema kenraali Franco otti nopeasti saariston haltuunsa Espanjan sisällissodassa. Francon kuoltua Espanjan kuningaskunta myönsi Kanariansaarille itsehallinnon vuonna 1982. 🔥 Huh. Ja vielä kerran huh, huh. Melkoisen värikästä historiaa.🐤 Myös Winston Churchill suunnitteli saarten valloittamista toisen maailmansodan aikana. 🥲😀 Toivottavasti oli hyvä historiantunti ja kukaan takapenkinkään oppilas ei nukahtanut. Olen sen verran luonnonarmoilla että aurinko mahdollisesti määrää julkaisenko postauksen huomenna vai en. 😉 Ensi kertaan!
–
Niin kuin monesti todettu, täyttä höökiä painaessa Suomesta Espanjaan ajaisi parhaimmillaan noin muutamissa päivissä. Lauttamatka Kanarialle kestää itsessään kyllä sen pari päivää. Maisemat vaihtuivat meillä kokoajan hirmuista vauhtia sillä talvi oli kokoajan persuksissa kiinni (elimme ikuisessa syksyssä). Siitä huolimatta seikkailu pitkin Eurooppaa kesti hurjat kolmisen kuukautta. Eli melko hitaasti valuttiin eteenpäin. Moni lähtee Euroopan seikkailulle Saksan puolelta, mutta meillä tuo tapahtuisi todennäköisemmin paluumatkalla.
Matkakaveri ei ollut ilmoittanut sukulaisille tulostaan, ja tähänkään päivään mennessä kaikki eivät ole vielä täysin sisäistäneet että olemme saarella. Hienoista somevihjailua kuvineen ja kysymyksineen kuten: ”mitä ihmiset tekevät uutena vuotena Kanarialla” ei olla ymmärretty. Asia pitää siis vääntää rautalangasta. Matkakaveri kävi juuri yksi päivä pitkän keskustelun serkkunsa kanssa kuvineen päivineen ja vasta keskustelun loppupuolella serkku alkoi tajuamaan: ”..Mitä helkkaria. Otitteko te auton tänne mukaan..?”..”Pakko ottaa, se on meidän koti”.. 😂😂
Saarelle saapumisen jälkeen käytiin heti melkein ensitöiksemme yllättämässä matkakaverin täti Josefa, kavereiden kesken Pepa. Täti asuu Las Palmasin San Joséssa, ylä- ja alapuolella näkyvissä maisemissa. Kysyin monta kertaa matkatoverilta että oletko nyt ihan varma tästä, kaikki eivät pidä yllätysvieraista..🥵 Soitettiin ovikelloa ja tädin pää ilmestyi hänen korkean talonsa kattopartsille.. ”SORPRESA” huusi matkakaveri. Tädin ilmettä kuvasti pienoinen ”wtf”, ja pää katosi näkyvistä. Hetken aikaa olin jo varma että hän ei todellakaan tunnistanut veljenpoikaansa… Pian tädin mies Florencio, (kavereiden kesken Flore😁) … Tuli avaamaan oven.
Kävi vähän niin kuin oletinkin, täti oli ”kiukkuinen” kun matkakaveri ei ollut soittanut, hän ei ollut päässyt laittautumaan ja valmistautumaan kunnolla. 😄 Luvassa oli kuitenkin iloinen kohtaaminen ja kaikki olivat tietysti yllättyneitä ja ihmeissään. Paikalla oli myös serkku Rafael ja hänen kaksi lastaan. Taas täytyi pidemmän päälle selostaa, jotta porukka täysin ymmärsi ettemme tarvitse yöpaikkaa vaan automme on ”asumiskelpoinen”. Kuulumiset vaihdettiin pitkin ja poikin, kukaan ei puhu englantia joten itse kuuntelin vierestä Serranon perheen papatusta ja näyttelin kuvia autosta. 🚗 Oma kielitaitoni ei ole todellakaan niin hyvä että pystyisin ottamaan osaa espanjan kieliseen keskusteluun. Onneksi tulkki oli paikalla. 🫴
Tädin kämppä on todellinen ihme, muumitalo. Asunnot on rakennettu tiiviisti vierekkäin mutta ne ovat monikerroksisia ja lähes poikkeuksetta kattoterassilla varustettu. Tädilläkin on terassin päällä olevassa huoneessa keittiö ja ulkopuolella iso ruokapöytä. Tuostakin lähtee vielä yksi ”kerros” ylöspäin, eli kattoterassin kattoterassi jossa on puluhäkkejä (pulutarhailu on yleisä Kanarialla, tuota harrastaa Flore). 🙂 Noin muuten sisällä kulkee kapeat, seiniä pitkin kiemurtelevat portaat aina ylös saakka ja jokaisesta kerroksesta löytyy jonkinlainen pieni huone.
Suurimpien kuulumisten vaihdon jälkeen jatkettiin päivänviettoa tuolla Veguetan alueen vanhassa kaupungissa. Täti painotti että SOITA ensi kerralla. 😄 Nyt ei ollakaan muita sukulaisia nähty kun ollaan pyöritty ympäri saarta. Käytiin keskustassa syömässä paikallisia tapaksia. Yksi lempiruokani on matkakumppanin tekemä mojo, jota hän on yleensä tehnyt perunoiden ja kalan kanssa. Tuo mojo on kanarialainen perinnekastike jota tarjoillaan kanarialaisten ryppyperunoiden kera. Mojo-kastike on joko punaista tai vihreää – mojo rojo / mojo verde.
Ryppyperunat valmistetaan haihduttamalla vesi pois kattilasta. Mojo -kastike valmistetaan ainakin paprikasta, chilistä, valkosipulista, öljystä, sokerista, suolasta ja balsamicosta. Testasimme ravintolassa kahta tapasta: perunoita mojon kanssa ja gofiota. Gofio on myös perinneruoka, paahdetusta maissista ja vehnästä tehty jauhoseos joka toimii esimerkiksi soppamaisena alkupalana. Ainakaan tämä mojo-kastike ei voittanut paremmuuskilpailussa matkakaverini itse tekemän soosin kanssa! 😛
Kuvassa mainittuja Kanarian koiria vahtimassa katedraalin pihaa. 😁
Uusi prepaid hankittu Las Palmasista. 👍 Mainoskuvassa tuttu mies tutusta tv-sarjasta. 🧐 Olisikohan kyseinen diili ollut hurjat 80 gigaa dataa hintaan 15€/kk. Täysillä saa käyttää, jos meinaa tuon koko 80 gigan kuukaudessa kuluttaa joten tuo riittää paremmin kuin hyvin. 😇