69. Munkkiaratteja ja pikkukaupunkeja
Pakupäiväkirja 69.
Torstaina jäätiin yöksi Torijan kaupunkiin. Mietittiin aiemmin Bilbaoon menemistä. Otettiin kuitenkin aiempi auton runttaus -episodi viestinä korkeammilta voimilta että nyt stop ja sinne etelään päin. Madridiin ei alunperin aiottu edes mennä, mutta ollaan koko reissun ajan pohdiskeltu futismatsiin menemistä. Ainoa syy Madridiin menemiselle olisi siis jos siellä sattuisi olemaan jalkapallopeli. Olimme vuosi takaperin Espanjassa seikkailemassa ja uusi vuosi vietettiin Madridissa. Madrid on aivan mahtava kaupunki eikä tuonne palaaminen haittaisi ollenkaan. ✨
Yöpaikka oli todella kasuaali, taas tasaisella asvalttiparkilla rivitaloasutusten vierellä. Yö oli molempien mielestä pirullisen kylmä. Villapeitolle, -paidalle ja -sukille oli käyttöä. Aamulla lähdettiin suoraan ruokakauppaan hakemaan aamupalaa ja muita tarvikkeita. Sitten tutkimaan Guadalajaran kaupunkia. Löydettiin puistosta vesipiste jossa käytiin täyttämässä tonkka. Nyt oltiin sen verran sisämaassa pois rannikolta että tuota vettä uskalsi juodakin. 🙂 Ollaan muuten flunssaa myöden vältytty koko reissun ajan kaikenlaisilta sairauksilta, eli kaikki ottamamme juomavedetkin ovat todistettavasti olleet juomakelpoista. Juomavettä on mielestäni löytynyt jokaisesta Euroopan (ja Euroopan ulkopuolisesta) maasta jonka läpi ollaan ajettu.
Lähestyttiin kovasti jo Madridia ja matkalla pysähdyttiin tekemään ruokaa Alcalá de Henaresin kaupunkiin. Tuokin on roomalaisten perustama vanha kaupunki ja paikka kuuluu jo Madridin itsehallintoalueelle. Suurin osa asukkaista käy töissä Madridissa. Käytiin ruuan jälkeen kävelemässä ja tuo vanhan kaupungin kävelykatu oli todella tunnelmallinen ja omaperäinen. Tuonne kaduille olisi sopinut joulumarkkinat kuin nenä päähän.
Alcalassa lojutessamme ostettiinkin sitten seuraavalle päivälle liput futismatsiin. Atlético Madrid pelaisi RCD Mallorcaa vastaan. Otettiin istumapaikat melkein halvimmasta päästä eli lippu oli 40€ per naamari. Mietittiin tuolta junan ottamista mutta todennäköisesti ajeltaisiin seuraavana päivänä vähän lähemmäs Madridia. Jäätiin yöksi tuonne samalle ruuantekopaikalle Alcalan autotienvarrelle, puiston kupeeseen. Jos viereistä botanical gardenia ei halunnut käydä häpäisemässä niin lähellä oli myös julkinen vessa. Illalla nukkumaan mentäessä laitoin normaalisti sivuoven lukkoon, niin kuin kaikkina muinakin iltoina…. Yhtäkkiä matkakaveri huusi: ”Siis lukitseksä meijät tänne?!? Tää on ihan pikkunen koppi!!!”😹😹 ….Semmoista huumoria tällä kertaa. Psykoottisia oireita on havaittavissa.
Vanha Maria Nordinin ”kiitollisuuden vuosi” -kalenteri josta on tullut oma leikekirjani. Muun muassa tätä taidehässäkkää Serbian rajapoliisi rupesi mielenkiinnolla selaamaan.. 🥴 Todella suuri suositus Marian meditaatioille. 🙏 Olen joskus ostanut meditaatiopaketin ja olen kuunnellut samoja meditaatioita varmaan pari vuotta putkeen. Aihepiirejä on laidasta laitaan ja meditaatiot ovat valtavan ihania. Maria on myös nukuttanut minut uneen lukemattomat kerrat. 🤝
Yöpaikan vieressä oli iso puisto josta bongattiin taas hauska pyöreä papukaijanpesä ja itse asukki istui kotiovella toljottamassa. Äänistä päätellen koko puisto oli aivan täynnä noita vihreitä munkkiaratteja. Päivän nippelitieto: nuo munkkiaratit ovat maassa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Ne ovat Etelä-Amerikasta peräisin, alunperin lemmikeiksi tuotu Espanjaan ja sittemmin levinneet luontoon. Tämän takia niille on ilmeisesti lähivuosina toteutettu ”inhimillinen joukkoteurastus”.
Madridin asukit ovat kyllästyneet papukaijojen jatkuvaan papatukseen, ne myös tuhoavat puita pesärakennelmiinsa. Niin kuin kuvasta huomaatte pesät ovat myös todella suuria joten ne ovat kuulemma riski alla käveleville ohikulkijoille. Äänekkäistä linnuista tehdään paljon valituksia ja ne kamppailevat muiden lintujen kanssa. Papukaijapopulaatiota on siis ryhdytty vähentämään. Kaupungissa on aiottu muun muassa sterilisoida pesissä olevia linnunmunia, jolloin ne eivät hautomisesta huolimatta kuoriudu. Mielenkiintoista ja brutaalia, mutta ehkä ymmärrettävää. Minusta tuntuu että ihminen voisi välillä myös sterilisoida itsensä jotta tälläisiä ongelmia ei alunperinkään syntyisi..:)
Ennuste oli että yöstä olisi jälleen tulossa kylmä, mahdollisesti kylmempi kuin edeltäjästään. Illalla pidettiin autoa hetken käynnissä että koppi hieman lämpenisi. Perjantaina alueella liikkui paljon porukkaa ja yöpaikka tuskin olisi rauhallinenkaan. Villapeitot ja -paidat päälle ja nukkumaan vaan. ❄️
Yö oli todellakin raikas ja kaikenlaista juhlakansaa kulki illalla ja yöllä auton ohi naurunremakan voimin. Tuli kuitenkin nukuttua ihan hyvin ja pidin tuosta leiripaikasta vaikka se ei ollutkaan rauhallisimmasta päästä. Aamulla kävin seuraamassa munkkiarattien 🦜 pesänrakennusta ja suoritin puiston urheilupisteellä oikein perusteellisen kehonhuoltosession. Seuraavaksi lähdettiinkin ajamaan lähemmäs illan pääkohdetta eli futisstadionia. Jätettiin auto Rosasin kaupunkiin, noin kilometrin päähän stadikalta. Todennäköisesti tultaisiin nukkumaan yökin kyseisellä parkkipaikalla. Parkki sijaitsi siistin asuinalueen autotienvarrella. Vieressä oli Las Rosasin metroasema ja lähdettiinkin päiväksi seikkailemaan tuttuihin maisemiin Madridiin. 😺 Tämä onkin viimeinen kunnon matkapostaus vähään aikaan ja päiväkirja jää tauolle. Huomiseen vielä. 🌸
–
Sanokaa terve uudelle puhtoisen raikkaalle kaasukeittimelle! Toivotaan hänelle pidempää ikää kuin edeltäjällensä. 🙏 Vehje toimii täysin samalla tavalla kuin edellinenkin laite. Pullo sisään, lukitus ja liekin säätö.
Kaasupullokokoelma. 😄😄
Belchiteä ympäröivä alue on yksi Aragonin kuivimmista paikoista ja edellisen illan aavikkopallotkin sen kertoivat. Tuolta löytyy myös Espanjan sisällissodan aikaiset suurehkot rauniot vuodelta 1930, kun republikaanijoukot taistelivat Francon kapinallisjoukkoja vastaan. Koko raunioitunut aavekaupunki on jätetty sodan muistomerkiksi uuden kaupungin viereen. Kyseisiä raunioita on käytetty myös muutamissa elokuvissa joista mainittakoon monelle tuttu Pan’s Labyrinth. 
Ylhäällä Aragonian lippu. Belchite kuuluu Zaragozan maakuntaan ja seuraavaksi lähdettiinkin itse Zaragozaan. Se on Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki. Zaragoza on iso ja historiallinen paikka, Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Kaupungissa on muun muassa massiivinen ja mahtava Neitsyt Marian katedraali-basilika, jonka sanotaan olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.
Tässä vaiheessa reissua on alkanut jo näkymään varovasti myös Espanjan lippuja Katalonian lippujen lisäksi.
Seuraavaksi pohdittiin että mihin suuntaan Espanjaa ajettaisiin. Matkakaveri halusi kovasti Bilbaoon mutta siellä oli luvattu sadetta ja paikka sijaitsi pohjoisessa. Sanoin että meillä on sateenvarjot ja villapaidat, että eiköhän tuostakin selvitä mutta nähtäväksi jäi mihin suunnattaisiin.
Käytiin paikallisen ostoskeskuksen, El Corte Inglésin kahvilassa syömässä ja lähdettiin takaisin autolle. Nyt kun ollaan päästy Espanjaan saakka, millään ei ole enää mitään väliä ja kuski päätti laittaa auton ulkokuosia uuteen uskoon. 🤠🤟🤠 Oltiin Zaragozan todella ahtaassa parkkihallissa ja pois lähtiessä kylki nappasi pahasti viereiseen tolppaan kiinni.
Sanoinkin että matkatoveri on tällä reissulla nähnyt vähän liikaa Picasson teoksia kun teki semmoiset Picassot tuohon auton sivuun. Tolpasta tarttui vielä mukaan tuota aurinkoista keltaista maalia. 🌻 Kyllä pulssi ja tuskahiki hieman nousi kun olimme täysin jumissa kiinni tuossa tolpassa eikä tiennyt kannattaako lähteä peruuttamaan vai ajamaan eteenpäin. Hyppäsin ulos ja kuski lähti peruuttamaan ja mielestäni tilanne paheni entisestään. Käskin ajaa vain rajusti eteenpäin. 🙈🙈🙈 Tiikerinraidat olisi ainakin taattu. 🐯
Kamalan krohinan jälkeen päästiin irti tolpasta. 😄 Sivuoven sauma oli juuri tuossa tolpan kohdalla joten se lähti tietysti rullautumaan kuin höylällä olisi veistellyt. Tuossa hallissa ei ehtinyt jäädä tilannetta tutkimaan sen enempää kun muita autoja oli tulossa sieltä sun täältä joten kauhun sekaisin tuntein ajettiin vain ulos ja etsimään rauhallisempaa paikkaa tutkia asiaa. Eniten kuumotti aukeaako sivuovi enää ollenkaan mutta vakuutin kuskia että varmasti aukeaa, ainoa ongelma saattaisi olla jos tuohon ehti repeytymään reikä sisätiloihin saakka.
Reikää ei onneksi tullut, ja ovi aukeaa normaalisti. Myöhemmin tuo alkoi pikkuisen reistailemaan mutta asia on tee-se-itse tyylisesti taas ratkaistavissa niin kuin tuo takaboksin ovikin. Itseasiassa takaluukku on mystisesti alkanut taas toimimaan normaalisti. Sivuovi runttaantui tietysti sisäänpäin, joten oikeassa kulmassa tuo nappaa välillä kiinni niin että ovea täytyy samalla vetää hieman ulospäin jotta se aukeaa sulavasti. Pieni matkakuluma on kyllä aina hyvä varkaita ajatellen. Ja täytyy kyllä hattua nostaa, itse en uskalla edes ajaa autolla ja matkakaveri on tunkeutunut isolla pakulla niin naurettavan ahtaisiin tiloihin etten tiedä miten se on edes mahdollista. 🙂 Monacon parkkihalli oli kaikkein pahin kun menimme ahdasta kapeaa kierreramppia alaspäin. Joten ensimmäinen kunnon arpi auton kyljessä vasta tässä vaiheessa reissua on melkoinen suoritus. 🤌 Auton kulma ja lamppu on aina silloin tällöin on kolahtanut jonnekin mutta mitään sen traagisempaa ei ole tapahtunut.
Pelti on peltiä, onneksi kolaroitiin betonitolppaan eikä toiseen autoon saatika kanssaeläjiin. Aika pian pystyi tällekin episodille nauramaan kun alkujärkytyksestä oltiin selvitty. Autopesuun ei välttämättä tämän kanssa uskalla mennä… Monesti ollaan pohdiskeltu auton pesua mutta vieläkään ei olla moiseen ryhdytty. Joku itsepalvelupesula olisi varmaan paras vaihtoehto. Näihin runttuisiin tunnelmiin. 😄😄 Taas Mattia lainaten: elämä on laiffii ja tilannetta pitää varmaan jälleen juhlistaa kakulla. 🎉