Ai ettien että! Olen tehnyt elämäni aikana erilaisia pyhiinvaelluksia tietysti kaikenlaisille vuorille ja mäkien huipuille. Pyhiinvaellus on tehty myös spraymaalitehtaalle. Ennen muinoin pyhiinvaellettiin myös Ruisrockiin pitkin tuota Ruissalon loputonta rantaraittia. Lisätään kokoelmiin uusi tuttavuus: Taffelin tehdas Ahvenanmaalla. 🥔 Tuo kyseinen tehdas tuli bongattua edellisen Ahvenanmaa -reissun yhteydessä, mutta tuolloin ei olisi enää aika riittänyt lähteä tutkimaan sipsin syvintä olemusta. Päätimme pelikerhon kesken ottaa sipsitehtaan pyhiinvaelluskohteeksi, sillä pelikerhoistuntomme koostuvat muutenkin noin 90 prosenttisesti sipsien syömisestä. 🤌👌

Ja matkaan! Ajopeliksi valikoitui edellisiltäkin reissuilta tuttu Red Devil, punainen Tesla. Ja milläpä muulla matkustettiin kuin sillä ainoalla oikealla: punaisella laivalla. Joka kerta kun on tekemässä jotakin normaalista poikkeavaa, kuten ajamassa laivaan autolla perinteisen jalkaisin raahautumisen sijasta, on ilmassa havaittavissa pientä jännitystä. Olimme paikalla ajoissa, vain pienen jonon päässä luukulta. Erittäin ystävällinen asiakaspalvelija pyysi varaajan henkkarit, antoi autoon tarvittavat lippulaput, ja antoi jatkaa matkaa ilman sen suurempaa pidätystä. (Huhhuh).🙀😏 Kuskinakin toimi ensikertalainen. Eipä tuo laivaan ajo autolla ole todellakaan millään tapaa erikoista tai stressin aihe muutenkaan. Sähköautoihin saa erikoisuutena asiasta kertovan vihreän lapun, ja varmuudeksi kannattaa kaikenlaiset hälytykset sulkea jottei auto ala ulisemaan yksin alhaalla.

Auto saatiin siis laivalle sisään ilman sen suurempaa draamaa ja tragediaa. Tällä kertaa tilaakin oli runsaasti sillä pääsimme rekkojen kanssa samaan matkustustilaan. Jalkauduttiin laivalle, otettiin aamupalat ja räjäytettiin matkapelit pöydälle. Pelailu aloitettiin erittäin hyväksi todetulla, helpolla koukuttavalla korttipelillä nimeltä: Sushi Go.  Tällä kertaa mukana oli myös Sushi Go:n ”DLC” -lisäosa. Sushi Party! 🤓

Lambada soi, karavaani kulkee ja bingo raikaa. Mitä olisikaan laivailu ilman bingoa. Bingokuponkeja neljä = voittoja: nolla. Onnetar ei suosinut meno- eikä paluumatkalla ketään ryhmämme bingopäätä (vad fan), rahat meni mutta humppa sen kun raikasi.

Yksi matkakavereista alkoi jo heti potea tunnontuskaa tulevasta sipsitehtailusta ja yritti kompensoida tilannetta ostamalla Tax-Freesta terveyskarkkeja. Kirpeitä karkkeja maisteltiin hampaat irvessä ja haaveiltiin tulevasta sipsailusta. Itsehän en moiseen sekoiluun ryhtynyt vaan hankin suorinta reittiä pakolliset Kinderin suklaat ja kaupanpäällisiksi aivan huippumahtava metallinen ….. penaali ?? Myönnän olevani metalliboksihamsteri, erityisesti kaikki retro -metallipurkit viehättävät erityisen kovasti. 🙏 Ja tämä kyseinen kinderpurkkihan on tulevaisuuden retroa. 🧐 Joten…

Toden totta, menomatka taittui Turun omalla silmäterällä ”uudella” Viking Glorylla. Glorystä ei saa lainkaan ruokaa perinteisellä kahvilan punnitsemissysteemillä (kun kyseistä systeemiä ei tällä laivalla ole). Jos buffettia ei ole varattu, on ruokavaihtoehtoina Food Marketin erilaiset ravintolat. Hinnat nousevat melkoisen pilviin, mutta täytyy todeta että ruuat (ainakin oma ruokani) oli todellakin hintansa arvoinen annos! 👌

Seuraavaksi testailtiin Kittiniä ensimmäistä kertaa. Kittinissä käännetään yksi kortti jonka kuvan perusteella pelaajien on nopeasti rakennettava oikeanlainen ”kissatorni” käyttäen omia rakennuspalikoitaan. Kaoottinen, nopeatempoinen ja helppo oppia. Pienet palikat on myös varmasti helppo hävittää kaiken sähläyksen keskellä. 😁

Skip-Bo tuskin paljon esittelyitä kaipaa. 😅 Mutta esitelläänpä lyhyesti kuitenkin. Tämä Mattelin korttipeli on ”kaupallinen” versio kissa ja hiiri –korttipelistä. Skip-Bo juontaa juurensa aina sinne hyville kasari-ysäri ajoille saakka. Tavoitteena on saada ensimmäisenä pelatuksi kaikki kortit pois omasta pöytäpinosta. Helppo ja koukuttava peli. Sanotaan suoraan että omasta mielestäni esimerkiksi UNO on todella tylsä peli, mutta Skip-Bo pitää kokoajan hyvän jännityksen ja flow’n yllä. Ei ole klassikon voittanutta.

Ahvenanmaa lähestyi ja kummasti matkaseurueen puhekieli alkoi taipumaan ruotsin puolelle. Solen skiner och det är varmt ? Nej, nej, helvete Nej! Saavuimme Maarianhaminan satamaan päivänä 9.11, tiedättekö mikä päivä tuo on? Se on virallisesti vuoden harmain päivä! (Tämänkö takia Tax-Freessa tarjoiltiin lonkeroshotteja?..) 🤔 No, joka tapauksessa, Harmaimman Päivän harmaa päivä oli todellakin vuoden harmain päivä jos minulta kysytään!

Oi Åland! Laivasta ulos ajo onnistui painamalla kaasu pohjaan ja ajamalla… Laivasta ulos! Ulosmenossa ei mitään lappuja enää ihmetellä vaan se on ”hei hei”👋 vilkutus laivan työntekijöille, ja suorinta reittiä lähimmälle sipsitehtaalle ja sen yli. Muutama matkaaja joukkueestamme ei ollut koskaan  aiemmin astunut jalalla Oolantin punaiselle asfaltille, muutama taas oli. Päivän nippelitieto: Ahvenanmaan peruskallio on suurimmaksi osaksi punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä, jonka vuoksi myös Ålandin asfaltit ja hiekkatiet ovat aika lailla punasävytteistä. 👌 Havainnollistava kuva ☝️ ylhäällä.

Pelikerhoryhmämme sipsireissu-kokoonpano oli tällä kertaa viisihenkinen joten mahduimme sopivasti yhteen henkilöautoon. Tarkoitus oli tosiaan ajaa laivalta nilkka suorana kohti Taffelin tehtaanmyymälää. Sipsien keskellä temmeltämiseen oli varattu muutama tunti aikaa sillä aikaisinkin laivalähtö oli perillä suhteellisen myöhään. Tehdas oli menossa lauantaina kiinni kello viisi, ja sunnuntaina se oli kokonaan suljettu.

Pelikerhon parissa ollaan pelailtu kaikenlaista helpoista korttipeleistä lautapeleihin, pakohuoneisiin ja aina monimutkaisempiin roolipeleihin saakka. Viimeisimpänä lisäyksenä tuo roolipelien kuningatar: Dungeons and Dragons joka muuten täytti juuri 50 vuotta! Onneksi olkoon DD. 🎈🎊 Mutta yksi asia ei paikkaansa vaihda pelikerhon pöydällä, ja se on sipsit! Maku saattaa vaihdella, mutta tärkein motto kuuluu: sips and dip. 👐

Meillä oli jo etukäteen tiedossa että itse exact sipsitehtaan sisälle emme pääse kiertelemään, sillä tuonne ei varata kierroksia alle 10 henkilön ryhmille. Itse sipsien valmistusprosessin näkeminen ja tunteminen koko keholla olisi tietysti ollut villein unelmien täyttymys!! Päädyimme kuitenkin tulokseen että jo pelkästään vaellus tehtaan pyhien varpaiden juurelle olisi riittävä saavutus. 😁 Tehtaanmyymälän nettisivuilla kuitenkin luvattiin tarjota vilausta Taffelin historiasta ja tulevaisuudesta, sekä rentoutumista perunan muotoisilla säkkituoleilla. 🧐😂

Sipsipussi 70-luvulta. 😄🤩😍 Suomen historian ensimmäiset perunalastut ovat Ahvenanmaan perunoista tehdyt sileät Taffelin sipsit. ”Taffelin kolme perustajaa: Knut, Pehr-Olaf ja Lars olivat löytäneet ihmeellisiä perunasta tehtyjä lastuja Kaliforniasta. Ne olivat herkullisinta, mitä he olivat ikinä maistaneet!”😄 Ja tästä alkoi Taffelin tarina 14.5.1969. Vanhassa pussissa näkyy juustoukon edeltäjä Peruna-ukko, joka on ajan saatossa kadonnut mystisesti kuvioista.

Hetkonen… Tämän kun näin piti silmiä hieraista ainakin pari kertaa. Onko lasipurkkiin todellakin säilötty homeisia muumioituneita perunalastuja? 🧐 No NYT päästiin viimeistään jonnekin päin sitä sipsin syvintä olemusta, todella syvälle sipsien täyttämään kaninkoloon. Perustajaisät ovat siis säilöneet aikakapseliin alkuperäisiä Taffel-sipsejä Taffelin perustamisvuonna 1969. Hmm. Kenelle maistuisi? Veikkaan että jos tuon kannen avaisi, olisi kyseiset sipsit pelkkää tomua.

Ahh, oltiinhan tässä jo reissattu riittämiin! Turusta Maarianhaminaan laivalla noin viitisen tuntia, ja 21 kilometriä (puolisen tuntia) satamasta tehtaan suuntaan. 😄😄 Nyt oli aika rättiväsyneen reissaajan päästä lepuuttamaan sipsinnälkäisiä koipiaan kulahtaneelle perunasäkkituolille!! 🔥☝️ (Heh).

Täytyy myöntää että ennen reissua itseäni huoletti hieman kuinka paljon rahaa tulisi palamaan kaikenlaiseen Taffeli geariin itse tehtaanmyymälässä. Tarjolla olisi sipsikassia, sipsisukkaa, aurinkotuolia, pelikorttia, korvakorua… Tai siis niin olisi luullut nettisivujen perusteella. Yläpuoliset sipsukat lähtivät ehdottomasti matkaan kaikissa mahdollisissa kuoseissa. Mutta noin muuten itse tehtaanmyymälä oli, miten sen nyt sanoisi… Melkoinen antikliimaksi. 🧐🤔😹 Kaupassa ei todellakaan ollut lähes mitään niistä tuotteista myynnissä joita olisi saanut omalta kotisohvalta netin kautta tilattua. Sipsiä toki oli tarjolla ja muuta asiaankuuluvaa mättöä, mutta valikoima ei hirveästi sen kummempi ollut kuin mitä saat Kupittaan Citymarketista. Erityisesti fanikama -tuotteet loistivat poissaolollaan joita olisi luullut nimenomaan tehtaanmyymälästä löytyvän. Älkää huoliko, voitte olla varmoja että tämä kukkahattusipsitäti kyllä laittoi Taffelille kieli poskella kirjoitetun palautteen asiasta. 🙏😆 Ja Taffelille tiedoksi: vastauksenne oli typerä, tyly, mitäänsanomaton + ette vastanneet yhteenkään kysymykseen. Fanipuodin lisäksi siis asiakaspalvelu kaipaisi pientä fiksausta.

Ylhäällä se itse kaikkein pyhin, nimittäin itse sipsitehdas. 🙏 Millaistakohan on olla sipsitehtaalla töissä? Asioita joita mietin yön pimeinä tunteina. Tehtaalle pääsee ilmaiseksi kiertämään vähintään kymmenen hengen porukat, mutta nämä reissut pitää tietysti varata etukäteen. Hauska Ahvenanmaan nippelitieto osa 2: nykyään käytännössä kaikki Ahvenanmaalla kasvatetut perunat kärrätään Taffelin tehtaaseen. 😄

No kyllähän sieltä kaupasta mukaan kannettavaa löytyi kaikesta huolimatta! Kaupalla ei mennyt tuntia pidempään, joten meillä oli hyvää aikaa pyöriä pitkin Ahvenanmaata ennen majapaikalle saapumista. Meillä oli Airbnb odottamassa ja majoittajamme Jonnyn kanssa oltiin kokoajan tiiviisti viestiyhteydessä.

Hah ja hah. Tältä on takaboksi näyttänyt muutaman kerran ennenkin, erona se että sipsipussien tilalla on ollut rinkkoja ja retkikamppeita. Taisi olla korkea aikakin tämän porukan ottaa jonkinlainen rentoutusloma. 🧐

Hej sanoi sipsiukkeli ja matka jatkui! Ensimmäinen Taffelin kaupasta ostettu sipsipussi räjäytettiin ritarillisesti auki Kastelholman linnan pihalla. 1300-luvulla rakennettu linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linnoitus. Keli oli harmaa, ihmisiä ei näkynyt missään, linna oli kiinni ja  muutenkin melkoinen post-Halloweeninen tunnelma.. 🧐

Ryhdyttiin sitten oikein kunnolla kultturelleiksi ja ajeltiin Bomarsundin linnoitukselle. Alueella on vaellusreittejä, raunioita ja talonperustuksia. Bomarsund tuhoutui hyökkäyksessä 1854 (Oolannin sodan Bomarsundin taistelussa) ja jäljellä on vain omituisia kivimuureja. Bomarsundin päälinna oli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus…. ”JA SE OOOOLANNIN SOTA OLI KAUHIIIIA”, kyllä, tätäkin klassikkoa kuunneltiin reissun aikana. 👌

Puttes Camping vaikutti epäilyttävältä ja koko meininki alkoi vakavasti mietittynä tuntumaan huonolta teinikauhuelokuvalta. Auto, nuorisojengi, vuoden harmain päivä, silmänkantamattomiin tyhjä ajotie, yksi dokumentoija kamera kädessä… Sumu, ei ristin sielua koko Ahvenanmaalla…. 🧐 Hmmm.

Ajelimme jonnekin ylös näköalapaikalle etsimään lisää raunioita. Matkakaveri totesi vakavana: ”Hoa Hoa -sumu…🗿”. 🙀 Toden totta. Jäätävä hoa hoa oli peittämässä koko Ahvenanmaan alleen. Jos et tiedä mikä on hoa hoa -sumu, nyt ei kannata miettiä asiaa sen enempää vaan jatketaan matkaa. 👉

Toinen tärkeä huomio: ”tä paikka on ku suoraan jostain Kolmannen asteen yhteydestä”. .. 🧐 Eipä siinä sen kummempaa, otettiin yksi hoahoa -pönötyskuva ja yhtäkkiä joku matkaseurueesta sai reissun parhaimman päähänpälkähdyksen: ”..eiks noissa Tesloissa ollut sellanen sisäänrakennettu valoshow?”(!!!) Kyllä! Seuraava minuutti (tai jotakin sinnepäin) katsottiin ja kuunneltiin tämä eeppinen ilotulitusmainen valospektaakkeli kun Teslan ikkunat ja takaluukku viuhui ja vinkui musiikin säestyksellä joka suuntaan ja tanner tömisi basson tahdissa. En ole ihan varma olenko vieläkään täysin henkisesti palautunut tästä valojen vilkunnasta, (mutta vakavasti nyt: 😄😄) Oli muuten hieno ja huvittava spektaakkeli. Jos teillä on ikinä tilaisuus nähdä Tesla-valoshow niin go for it, ehdottomasti! 🫴

Aamupalaostokset tehtiin K-Supermarket Kanterellenissa. 🫴🍄 Historiallinen hetki: yhtäkään sipsipussia ei lähtenyt kaupasta mukaan. 🤔 Iltapaloja ei sen kummemmin hankittu, kun ajateltiin lähteä vielä tutkimaan Ahvenanmaan villiä yöelämää ja etsimään ruokapaikkaa.

Vitsi vitsi, Ahvenanmaalla tuskin on mitään sen erikoisempaa yöelämää mutta paikallisia villijonneja kylläkin löytyy. Niinhän tuttu laulukin menee: Vieläkö on Villi-Jonneja…🎶?? .. Todistettiin siis Ahvenanmaan nuorison baariurheilua samalla kun odoteltiin ruokaa. 😌 Ruokapaikaksi valikoitui varmasti monelle Maarianhaminan reissaajalle tuttu rock-baari: Dino’s.

Kuinkas ollakaan, Dinosilla oli juuri lauantaisin baarin musavisa! Tottakai pelikerholaisten oli otettava osaa musavisaan kun paikan päällä sattumalta oltiin. Visa meni kaikilta todella hyvin siihen nähden ettei ymmärretty kysymyksistä puoliakaan. Erityisesti listassakin näkyvä ”Herra Raimo” taisteli ansiokkaasti tiensä lähes finaaleihin saakka uskomattoman ällistyttävällä suorituksellaan. 🎶🏆

Illalla viimeiseksi vielä kämpillä tuota aiemmin mainittua Sushi Go:n lisäosaa ja nukkumaan. 😁

Maarianhaminasta oltiin varattu yksi yö Airbnb:ssä. Majoittajamme Jonnyn Airbnb oli todella hieno, tilava, edullinen ja suosittu kohde. Yksi yö kyseisessä kämpässä maksoi 19€ per pää, ja laivamatka edestakaisin noin 37€ per pää, eli pakollista rahaa tätä reissua varten oli jokaisella sipsaajalla oltava sellainen 57€. Kiitos Jonnylle, Jonista muodostui reissun aikana todellinen meemi,”meijjän äijjä”. Todella hyvä kämppä, hyvä majoittaja, ottaisin saman asunnon koska vain uudestaankin. 🙏👌✨

Aamulla oli luppoaikaa ennen laivan lähtemistä joten kierrettiin paikallinen thrift shop. En väska! Huudahti myyjä kun lämäytin ostokseni tiskiin. Niin sanottuja kylpyhuonepussejahan ei voi koskaan olla liikaa.. Noin muuten, sunnuntainen Maarianhamina oli totaalisen kuollut ja hiljainen. Puljut ja putiikit olivat kiinni ja ihmisiä näkyi hädin tuskin missään. Hauska juttu, Maarianhamina valittiin kyllä juuri Suomen vuoden 2024 kaupunkikeskustaksi. 🤔 No. Ehkäpä juuri kesällä tuolla onkin enemmän vilinää ja vilskettä.

Viimeisenä silauksena päädyttiinkin erikoiseen paikkaan, juuri vastikään avattuun taidekahvilaan aivan sataman tuntumassa. Joku matkalaisista bongasi tämän kartalta ja tuonne päädyttiin. Paikan omistaja taisi olla hieman ihmeissään että joku edes ilmaantui yhtäkkiä sisälle. Kengät pois ja käytiin peremmälle. Hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla ja taidetta ympäriinsä. Omistaja Alejandra esitteli tiloja ja kertoi tulevaisuuden visioitaan. Tarkoituksena olisi että kahvittelijat saisivat kahvin lomassa tehdä taidetta, esimerkiksi maalata oman kahvikuppinsa. 🤩

Mukava paikka, käyntisuositus! Alejandra Konst Cafe oli vielä niin tuoreen puoleinen että tällä kertaa ei päästy itse tekemään taidetta mutta saatiin kahvit ja teet uniikeista itse tehdyistä astioista ja fiilisteltiin yleistunnelmaa. Ennen uloslähtöä selvisi että omistaja puhui itse espanjaa, joten puhekielenä tällä porukalla toimi erikoinen suomi/ruotsi/espanja -sekasorto.🧐

Paluumatka 🫴 Viking Grace. Tällä kertaa kahvilasta sai perinteisen ruoka-annoksen punnitsemistaktiikalla. Hyvä systeemi, maksa juuri siitä mitä syöt. 😁👌 Tuo voisi toimia useammassakin paikassa.

Matkan aikana tuli opeteltua vähän monimutkaisempikin uusi peli nimittäin Port Royal! Tämä korttipeli on sarjassamme voittajapelejä eikä niin erityisen hankalakaan, kun joku vain jaksaisi ottaa säännöistä selvää. Sopivasti meriteemaisessa pelissä pelaajat pyrkivät maineeseen Karibian vilkkaassa satamakaupungissa. Jatkoon!

Seuraavaksi esittelyssä ehkä noin yleisesti ottaen pelikerhomme tämän vuoden erikoisin peli: Kluster. Törmäsimme tähän peliin Assembly laneilla ja peliboksi lähti välittömästi kaupasta  kotiin mukaan. Näin on käynyt melkoisen monelle muullekin ihmiselle, joka on kerran päässyt Klusteria kokeilemaan. Itse peli ja säännöt eivät voi tästä edes yksinkertaisemmat ja helpommat olla. Oranssi naru on pelikenttä, ja pelikenttää saa liikutella mihin suuntaan huvittaa. Pelaajat asettelevat vuorollaan voimakkaita magneetteja kentälle, ja voittaja on se joka pääsee ensimmäiseksi eroon magneettikivistään. Jos kivet klusteroituvat eli kasaantuvat yhteen pelaajan vuoron aikana, hänen täytyy kerätä ne takaisin. Tämä ”magneettishakki”on saavuttanut huippusuosion ja tuo magneettien liikuskelu kentällä saattaa olla välillä melkoista mind fuckia. 😁

Reissun viimeiseksi peliksi valikoitui vielä: Hanabi! Hanabi on  japania ja tarkoittaa ilotulitusta. Tämä on joskus valittu jonkinlaiseksi vuoden voittajapeliksikin. Erikoisuus on se, että Hanabi on yhteistyöpeli. Omat kädessä olevat kortit pidetään itsestä katsottuna väärinpäin ja pelikaverit antavat vihjeitä mitä kortteja sinulla on kädessäsi. Näin edeten yritetään yhteistyönä saada ilotulitukset aikaiseksi. Äärimmäinen hankaluus on se: että myös turpa olisi pidettävä kiinni silloin kun ei ole oma vuoro puhua ja pelata. 😄 Voi olla että tässä kohtaa alkoi jo väsymys painamaan, sillä muistikuvieni mukaan Hanabi on joskus sujunut tältä porukalta paremminkin. 😹Reissu läheni loppuaan ja pilkkopimeä Turku häämötti horisontissa. Tärkeintä tästä matkasta on tietää että sipsiä syötiin: ennen reissua, sen aikana ja sen jälkeen. 😌

Tämä postaus syntyi yhteistyössä Oikiasipsin kanssa, makuna ”pohjoissuomalainen Tavis Timo”. Mukana oli myös Taffelin Ranch -dippijauhe sekoitettuna Alpron Greek Style no sugar jugurttiin (❤️❤️❤️). Sormet putsattiin housuihin joka kerta ennen näppäimistön koskettelua. 👍 Vaikka tämä postaus olikin Taffelin täyteinen sipsihuumoriräjähdys, niin haluan vielä loppuun mainita että Taffelinkin omistaa nykyään Orkla. Ja Orkla taas omistaa vaikkapa ja mitä skeidaa. 😁 En ole mikään isojen konsernien *omistan yksin kaiken*, Coca-Cola companyt, Nestleet sun muut puolesta puhuja muutenkaan. Ollaan siis asioista tietoisia eikä kuljeta laput silmillä. 🙏 (Tuo Taffelin asiakaspalautekin jonka laitoin, meni itseasiassa Orklan sivujen kautta, ja palautteeseen siis vastasi: Orklan työntekijä…… 🥔) Mutta se on tähän kohtaan nyt: hejjjdå ja jaksamista tulevaan viikkoon! Nukkukaa paljon, urheilkaa enemmän, syökää hyvin… Muutakin kuin sips. 👋

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂