49. Sivarin syynäyksessä Sloveniassa
Pakupäiväkirja 49.
Kuvia Slovenian pääkaupungista, Ljubljanasta. Auto jätettiin keskustassa olevaan parkkihalliin ja lähdettiin ytimeen pyörimään. Kerroinkin jo aiemmin että pidin todella paljon Sloveniasta eikä tuohon ole sen enempiä lisättävää! Kaupungin ehkäpä kuuluisin symboli on Lohikäärmesilta, jonka ylikin ajettiin ja kyllä tuo oli komea näky. Lohikäärme on yksi kaupungin vaakunan elementeistä, ja se symboloi rohkeutta ja voimaa.
Ajettiin pääkaupungista Ljubljanasta kohti lumihuippuisten Alppien koristamaa maisemaa Blediin. Sloveniassa piti maksaa elektroninen tievinjetti, eli tiemaksua motarilla ajamisesta. Tuon sai netistä ostettua. Minimimäärä oli kymmenen päivää hintaan 16€. Nyt tuli melkoisen kallis lasku, sillä emme ajatelleet hengailla Slovanian viileydessä kymmentä päivää. Slovenian puolella noustiin taas sen verran korkeammalle että ilma tosiaankin viileni huomattavasti. Kroatiassa oli lähes kesäkelit kun Sloveniassa siirryttiin takaisin syksyn puolelle. Ajateltiin lähteä äkkiä kylmää pakoon Italiaan päin, takaisin Välimerellisempiin tunnelmiin.
Bled on Savajoen varrella lähellä Itävallan rajaa oleva suosittu matkakohde, kylpyläpaikka. Tuolla on upea jäätikköjärvi ja entinen kuninkaan huvilinna. Maisemat ovat todella maagiset, kuin suoraan kirjasta tai elokuvasta ja nyt syksyllä vielä erityisen tunnelmallista. Käytiin tuolla juomassa Suomesta saatu glögi joka oli päässyt jo niin runttaantumaan että seuraavaksi tölkki olisi varmaan repeytynyt rikki. 🎅🏼
Lähdettiin ajamaan Bledistä pois ja oli jo pimeää. Pysähdyttiin huoltoaseman pihalle tekemään ruokaa. Testattiin jonkinlaisia soijatuotetta joka löytyi kaupasta. Ei tullut juuri kuvaa otettua mutta nuo ”soijapuikot” vai mitä lie olivatkaan menivät ehdottomasti jatkoon! Puikkojen kanssa herneitä ja sipulia ja vanha kunnon perunamuusi. Laitettiin vielä huoltoaseman pihalla sänky auki mutta lähdettiin etsimään mukavempaa yöpaikkaa. Seitsemän aikoihin illalla ajeltiin pitkin pimeää motaria. Eteen kurvasi harmaa bemari. Bemarikuski alkoi vielä hidastelemaan.. Matkakaveri alkoi jo rattiraivota: ”Ai sä ohitat ja alat sit viel hidastelemaan ?!?” 😄😄
Seuraavaksi tapahtuikin Anssi Kelamainen ”valot siniset välähtää, vaatien pysähtymään” -hetki. Pirullinen hidasteleva bemari olikin piilopukuinen sivarikyttä. Sos! Hetki meni tosiaan mietiskellessä että kehottiko poliisi meitä pysähtymään vai hänen edellä olevaa autoa pysähtymään. Ajettiin kuitenkin varmuudeksi sivuun hidastelemaan katsomaan miten poliisi reagoi ja seuraavaksi valojen väliin ilmestyi teksti: ”follow me”. Wow. Ensimmäinen ajatukseni oli että hitsi miten edistyksellistä toimintaa. Myöhemmin tuli mieleen että jos kyseessä olisi ollut huijari niin olisimme kyllä menneet täysin lankaan ja seuranneet ties mitä roistoa.. 😄
Poliisi siis kehotti meitä seuraamaan itseään ja ajettiin jopa melko pitkälle eteenpäin kunnes auto kääntyi sivummas motarin reunalla menevälle sivutielle. Kaikki oli hyvin hämmentävää ja mietittiin että mitä ollaan nyt mahdettu tehdä. Kuski ei ajanut ylinopeutta ja meillä oli kaikki tiemaksutkin maksettu. Ei ollut siis mitään kuumotuksen aihetta mutta kyllähän tuo nyt vähän jännittää. Tajuttiin kuitenkin että poliisi pysäytti tarkoituksellisesti ulkomaalaisen auton, huomasivathan he sen meidän rekkarista ja autoon ilmestyvä englanninkielinen tekstikin tuohon viittasi.
Kunnon vakavakasvoinen American🤌nais-detective nousi autosta partnerinsa kanssa ja käveli kuskin ikkunan luokse ja elokuvatyylisesti näytti virkamerkkiään. Hän pyysi dokumentteja. Kysyin että mitä dokumentteja. Passit ja ajokortti. Ojensin hansikaslokerosta saman tien koko nivaskan papereita, onneksi passitkin olivat lähellä. Detective lähti lappupinon kanssa takaisin autoon. Huppupäinen miespoliisi pyysi avaamaan pakun sivuoven. Avasin makuuhuoneemme oven ja naureskelin että täällä on juuri sänky avattu. Tuossa vaiheessa poliisi tajusi meidän olevan retkeilijöitä ja kertoi että he etsivät kahta laittomasti rajan yli tullutta ulkomaalaista. Hän mainitsi vielä maita joista tyypit olisivat tulleet, mahdollisesti Kroatiasta ja sanoi että he ajavat yleensä juuri samanlaisilla autoilla.
Toinen poliiseista oli autossa melko pitkään kaikkien papereiden kanssa mutta lopulta tuli päästämään meidät pälkähästä. Olipa kerrassaan mielenkiintoinen pysäyttäminen, kiinnostaisi tietää löydettiinkö noita etsintäkuulutettuja koskaan. 😀 Yöksi ajettiin Koperiin parkkipaikalle aivan Italian rajalle. Päästiin jo laskeutumaan sen verran alas että ilma oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisenä iltana. Taas sai nukahtaa sateen ropinaan, yöllä tuli runsaasti vettä. Nyt ei ole muuten pitkään aikaan yöpaikoillamme ollut mitään huusseja ja bajamajoja, ne ajat ovat takanapäin. 😄 Puskataktiikalla on painettu menemään. Sen verran usein tulee huoltoasemilla ja ostareilla sun muualla myös käytyä ja noistahan löytyy vessat. Päiväkirja numero viidenkymmenen kunniaksi taidan laittaa huomenna vaihteeksi esittelyä auton sisältä. ✨🚗 Ciao !
–
Kyseessä oli jonkinmoinen lumileidin kirkko. Näköalapaikan polku oli todella vaikeakulkuinen, suorastaan vino kalliopolku. Jos ei nyt Pikku-Raimon autosta puhkeaisi kumi niin sitten ei kyllä ikinä. 🧐 Tuo parkki johon jäätiin oli kivinen ja siinä tuli suoritettua aikamoista veivaamista ja pikkukallioihin törmäilyä jotta päästiin kääntymään takaisin tielle. 😃 Kirkon ovessa oli tuollainen limpun kokoinen hepokatti pitämässä huolen siitä ettei kukaan koske kahvaan… 🤔
Käytiin paikallisessa ostoskeskuksessa jossa viime vuonnakin pyörähdettiin. Matkan varrella on muutenkin tullut todella paljon paikkoja joita viime vuonna tutkittiin. 😄 On päässyt ainakin verestelemään muistoja. Tuon jälkeen renkaiden tarkistelua INA-huoltoasemalla. Täytettiin tuolla myös vesitonkka kunnes huomattiin laitteessa merkintä että vesi ei olekaan juomakelpoista. No tuota voisi käyttää tiski- ja pesuvetenä mutta nyt päätettiin ostaa ensimmäistä kertaa kaupasta juomavettä. Kanisteri oli päässyt tyhjenemään eikä oltu matkanvarrelta erityisemmin huomattu katsella vedentäyttöpisteitä. Välimerellisellä alueella juomaveden löytäminen saattaa olla muutenkin hankalaa. 7 litran vesitonkka kaupasta maksaa sen noin 1,50€ jolla pärjää aika pitkälle joten eipä tuo paha sijoitus ole.
Toiseksi Kroatian yöksi ajettiin Vodiceen Tribunjin rannalle. Tuolla oli hyvä laittaa lenkkarit jalkaan ja juosta rantaviivaa pitkin villinä ja vapaana. Ilalla oli jo mereltä kova tuuli mutta yöllä vasta luonnonvoimat ottikin vallan. 😃 Viimeksi Puolassa oli ollut pelottavan kova kaatosade ja tuuli yöllä. Jos silloin tuntui että tornado heittää auton kumoon niin nyt olin varma että vähintäänkin tsunami paukkaa auton päälle. Eipä tuota rankkasateeksi voi kutsua, tuntui että pyörimme vedellä täytetyn trombin sisällä. Oli niin kova vaakasuora tuuli että vesisateen lisäksi merivesi lensi seinänä päin autoa vaikka emme olleet todellakaan edes täysin rantaviivalla. Aamu alkoi sentään valjeta mutta myrskyn jälkeen ei tullut poutasäätä. Myrskyn jälkeen tuli lisää myrskyä enkä tiennyt uskaltaako tuolta lähteä edes ajamaan pois, ajokeli oli niin huono. Toisaalta olimme myös parkissa vähän pahassa paikassa rannan pientareella jossa meren takia myrsky vain jatkuisi. Onneksi olimme hiekkapohjan päällä, minkään nurmikon mutavellistä auto ei olisi enää liikkunut.
Aamu valkeni ja rannalla odotti traaginen näky. 😃 Aallot ja tuuli oli paiskannut isoja kivenmurkuloita merestä ja rannalta, muutamia puita oli revennyt maasta ja satunnaista tavaraa oli siellä täällä. Tie jota pitkin olimme autolla tulleet oli täysin veden peitossa. Mutta kyllä se poutasääkin sieltä sitten viimein koitti ja autolla pääsi lätäkön yli ajelemaan. Ajateltiin tuon päivän aikana vain ajaa eteenpäin, Kroatiassa kun oli luvattu sen verran huonoa keliä: vesisadetta, tuulta ja myrskyä.. No, se tulikin jo huomattua. 🥸 Ajeltiin Vodicesta pitkä matka Rijekaan. Reitti kulki aivan rantaviivaa pitkin, vasemmalla puolella kulki kokoajan meri vierellä. Välillä vastaan tuli kohtia joissa myrsky oli paiskannut kiviä tielle ja muutenkin vesi oli todella korkealla mutta ei ihan sentään autotielle saakka yltänyt. Suunnattiin myrskyisestä Kroatiasta suoraan kohti Slovenian pääkaupunkia Ljubljanaa.
Tankattiin taas ennen Kroatiasta poistumista. Hinta oli noin parikymmentä euroa Suomen bensaa halvempi. Tankkiin meni 45 litraa hinnalla 70€. Ennen Slovenian rajaa vastaan oli laitettu vielä yksi tulli. Nyt oli kyseessä kyllä maailman tarpeettomin ja naurettavin tietulli. Noin kahden minuutin ajosta joutuu maksamaan 2€ tullimaksun. 😂 Kopissa istui elämäänsä maailman kyllästynein mies jolle kuskit ojentelivat tuota kahden euron kolikkoa. Hieman tarpeetonta aiheuttaa turhaa ruuhkaakin tuon takia. Ja koko tämä mahtava tullikompleksi oli tosiaan vain tuota parin euron rahastusta varten. 😄 Käsittämätöntä. Tuosta ajeltiin se muutama minuutti niin ylitettiin Slovenian raja. Nyt siirryttiin EU:sta EU-alueelle joten mitään tarkastuksia emme odottaneetkaan. Yllätykseksi paikassa oli kuitenkin rajalaitos. Kopissa istui yksi poliisi joka vain näytti ajamaan eteenpäin.
Slovenia on pieni maa. Matkakaveri sanoi että Slovenian ajaisi ulkoreunoja pitkin ympäri ja ehtisi vielä illalliseksi kotiinkin. 😂 Päästiin täyttämään vesitonkka melkein heti Slovenian puolella. Park4nightiin joku oli merkannut pikkukaupungin hiekkaparkin keskellä olevan vesipisteen. Ulkona oli tuossa vaiheessa jo todella pimeää joten auton valojen loisteessa täytettiin tonkka erittäin pätevässä vesilaarissa. Tuosta tuli kovalla paineella raikasta vettä. Täyttötoimet suoritettu, nyt vain jatkettiin pimeydessä matkaa kohti pääkaupunkia.
Yöksi jäätiin taas jonkin kohisevan veden äärelle. Ulkona oli niin pimeää että ei tuosta ottanut illalla muuta selvyyttä kuin että kyseessä oli ilmainen parkkipaikka. Slovenia on jopa ehkä Suomea siistimpi ympäristöltään. Nyt huomasi että oltiin tultu takaisin sivistyksen pariin. Katettuja, lukittuja roskiskatoksia kierrätyspisteineen kerrostalon pihalla! Aijjai. Käveltiin viereiseen Spariin. Ajauduin suorastaan psykoosin partaalle tuolla kaupassa. Pari edellistä maata eivät olleet kasvissyöjän näkökulmasta mitään erityisiä kulinaristin paratiiseja. Esimerkiksi Bosnian matkaajalle on tarjolla kaikenlaista lihaisaa keburuokaa. Erityisesti karitsasta ja naudanlihasta valmistettuja pötköjä nimeltä: ćevapčići jotka tarjoillaan pitaleivän välissä. Slovenian kaupassa taas oli tarjolla erillistä vegehyllyä kaikkine erikoisuuksineen. Kaupan valikoima oli muutenkin todella laadukas ja laaja. Esimerkiksi kaikenlaisia välipaloja, hedelmiä ja marjoja purkeissa, salaatteja, kolmioleipiä ja muuta nopeaa syömistä mitä on ollut hankala reissulla löytää. Suomessa on selvästi todella vahva välipala- ja ”eines-skene” jonka puuttumisen ulkomailla huomaa heti. Slovenian hintataso on Suomeen verrattuna hieman edullisempi.
Näkkileivät ja itsepalvelukassat tulivat takaisin. Itsepalvelukassalla olisi pystynyt maksamaan jopa käteisellä. 😃 Tuntui että Sloveniassa tähdet asettuivat aloilleen ja rauha laskeutui sieluun. Hare Krishna -mantra kaikui vanhassa kaupungissa. Slovenia oli tämän autoreissun ensimmäinen maa ehkä Viron lisäksi jossa voisin oikeasti kuvitella asuvani. Luontoa on laidasta laitaan: metsää, rantaa ja vuoristoa. Kaikkea on tarpeeksi muttei liikaa. Kaupungit ovat siistejä ja asiat tuntuvat muutenkin olevan hyvin. Meininki on kansainvälistä ja muutenkin asiallista. Pisteet Slovenialle! 🌻 Ensi kerralla pääkaupungista kuvia ja sitten kohti Italiaa. 🤌🤌🍕🍷