13. Kokkailua autiotalossa, Irbenen hylätty armeijakylä

Pakupäiväkirja 13.

Kohti seuraavaa aavekaupunkia mutta sitä ennen tankkaus Ugālen kylässä 60€ bensaa. Irbenen hylätty armeijakylä kuuluu Ventspilsin kaupunkiin, ja ennen hyliksille menoa ajettiinkin tuon Ventspilsin todella freesin kaupungin läpi! Itsellä oli netti tässä vaiheessa poikki, joten käytiin myös lainaamassa paikallisen kirjaston wifiä. 🤓🤌 Alla kuvia Ventspilsistä.

😍😍

Ja sitten! lähdettiin ajelemaan hirmuista turbulenssiasvalttia pitkin kohti pohjoista Latviaa Irbenen suuntaan. Irbene on Neuvostoliittoaikainen hylätty sotilastukikohta Latvian Ventspilsin kunnassa. Paikassa on maailman kahdeksanneksi suurin sotilaallisiin tarkoituksiin rakennettu radioteleskooppi jolla seurattiin länsivaltojen sotilassignaaleja. Nykyään teleskoopilla pidetään tiedekeskusta. Lautasantenni on hurjat 32 metriä. Tämän tutka-aseman ympärillä on neukkujen armeijan entinen tukikohta joka tyhjeni vuonna 1991. Alue käsittää noin 20 hylättyä betonielementtirakennusta. Vaikka toisin väitetään, alue ei todellakaan ole suljettu ja siellä pääsee vapaasti kulkemaan.

Kello näyttikin jo ruoka-aikaa! Ulkona oli kokoajan vähän sateen mahdollisuus joten otettiin ruokatarpeet ja tehtiin maja viereiseen hylättyyn hökkeliin. Kurmeessa keittiössä tällä kertaa: riisiä, kidneypapuja ja sipulia tomaattibasilikakastikkeessa.

Kaasukeittimestä alkoi loppua kaasu ja edeltävinä päivinä olimme pitkään etsiskellyt butaanikaasua ympäri Latviaa. Lopulta löytyi Autoduals nimisestä pikkukaupasta tämä kyseinen butāna gāze.

Yhtäkkiä paikalle alkoi valumaan läjäpäin juhlapukuista nuorisoa. Porukka kantoi yhteen rakennuksista ilmapalloja, ruokaa ja kaikkea random sälää. Habitus näytti siltä kuin olisivat kuvaamassa musiikkivideota. Olin juuri aikeissa kysyä että ”mitä jäbät duunaa”😄, kunnes yksi pukupoika tuli juttelemaan. Hän sanoi että ei halua häiritä ”meidän omia pikku juhliamme” mutta tuli varoittamaan että aikovat kohta ampua ilotulitusraketteja. He olivat siivonneet yhden hylätyn kerrostalon huoneista ja järjestivät serkulleen yllätyssynttärit. Aika siistiä. 👌

Noniin.  Ja tässä osviittaa meidän äideille että mikä on sitä vaarallista touhua. 😄 Tyypit ylläpitivät baaritiskiä tuolla lahoavan parvekkeen reunalla. Basso vaan pauhasi ja kaikilla oli mukavaa.

Irbenen hylätty kylä oli käymisen arvoinen ja iso paikka. Sen verran huonokuntoisia nämäkin talot että en ihan hirveästi lähtenyt sisätiloihin tepsuttamaan. Ihan muina mummoina jouduin tuota matkakaveriakin vähän toppuuttelemaan ettei ihan joka paikaan paukkaisi sisälle.👵Mutta jotakin todella vetovoimaista tässä alueessa oli, varmaan kun harvemmin näkee näin monta kerrostaloblokkia kerrallaan tyhjänä.

Muutamia fellow explorereita tuli aina silloin tällöin auton kanssa kääntymään. Yläkuvassa saksalainen pariskunta kameroineen. Seiniä oli niin paljon tyhjänä että graffitimaalarit eivät ole jostain syystä tänne paikkaan eksyneet. Irbenestä ajettiin lauantaina rantaraittia pitkin Ventspilsin kylän läpi aina Liepājaan saakka seuraavalle yöpaikalle. Ja tämä olikin todella tätäkin upeampi urbaanikohde. Ensi kertaan!

🗿

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat Uutiset ja yhteiskunta

12. Riika ja kolmet kadonneet kengät 👟

Pakupäiväkirja 12.

Niin kuin matkakaveri tokaisi, kyllähän se jonkun ”viikon suolla nukkumisen jälkeen” tuntui hullulta olla yhtäkkiä isossa kaupungissa. Riiassa nimittäin, joka on, balttiarallaan (😄😄) Baltian suurin kaupunki. Ei haluttu lähteä Riian keskustaan auton kanssa joten jätettiin auto paikallisen Maximan pihalle laitakaupungille. Hypättiin bussiin numero 22 koska netissä sanottiin että nimenomaan vain ja ainoastaan tästä bussista saa ostettua kuskilta lippuja.

Hypättiin bussiin sisälle, kysyin saadaanko ostettua liput, kuskilta tyhjentävä vastaus: Ei. 😄 Kuski kuitenkin laittoi ovet kiinni, painoi kaasun pohjaan joten ei siinä sitten kuin pummilla mentiin ja säästettiin rahaa tässäkin tapauksessa.

Israelilaisessa hummusravintolassa. Itse tilasin shakshukan (ei mitään tietoa mitä sieltä oli tulossa), mutta kyseessä oli munakasta pitalla ja muilla höysteillä. Viku söi shawarmaa eli tuttavallisemmin kanakebabia.

Tältä meikämandoliino näyttää auton kyydissä. 🤓 Nautitaan datan käytöstä vielä kun se on mahdollista. 🤙

Oltiin kumpikin Latvian pääkaupungissa ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa että  Riika kaupunkina ei tehnyt kumpaankaan meihin mitään erityisen lähtemätöntä vaikutusta. Hieman ehkä persoonaton suurkaupunki, voi tietysti olla että emme nähneet parhaimpia paloja jos sellaisia on.🙂

Taas ajeltiin pirunmoista hiekkatietä pitkin mahdolliselle yöpaikalle lammen rannalle. Keskellä tietä oli kuitenkin yhtäkkiä valtava mutavellikuoppa ja oltaisiin todennäköisesti jääty tähän jumiin tai vähintäänkin hajotettu autosta jotakin. Alkoi siis ensimmäinen sos-tilanne pakun kanssa. Tie oli kapea, ulkona pimeää, ei auttanut kuin peruuttaa pitkä matka kuoppaisella hiekkatiellä takaisin tulosuuntaan. Menin ulos tamppaamaan maata, etsimään hyvää kääntöpaikkaa ja huutelemaan ohjeita kuskille. Kömpelön pakun kanssa kääntyileminen kapeilla teillä ei ole minkäänlaista herkkua. Kuski selviytyi tilanteesta, päätettiin unhoittaa syrjäisemmät nukkupaikat ja otettiin vain suosiolla suunnaksi kuuluisa Jūrmala beach. Jäätiin Jurmalan laidoille jonkun lätäkön varteen parkkipaikalle nukkumaan, taas oli bajamajaa tarjolla ja pari perhettä perjantai-iltana grillailemassa.

Aamuyöllä alkoi hirmuinen vesisade. Onneksi on edes jonkinlainen äänieriste laitettu kattoon, muuten tuo sateen pauke olisi ollut melkoinen. Sade ASMR:n keskellä nukkui kuitenkin todella hyvin. Aamulla oli melko festarinen tunnelma bajamajan edustalla ja autossa läjä mutaisia kenkiä. Aamupalan tekeminen keskeytyi kun sade päätti jatkua eikä kummallakaan ollut motivaatiota säätää sateen keskellä, joten lähdettiin vain rautakauppaan etsimään autoon kiinniketarvikkeita kaikenlaista pikkusälää varten.

Niin kuin Kake Randelin sanoisi: ”meininki on melkoinen”,  ei haittaa pikku sade!

Latvian rivieralle, Jurmalan rannoille olisi joutunut maksamaan kahden euron tietullin per pää, joten skipattiin tämä, sillä keli oli sateinen joten tuskin oltaisiin viihdytty rannalla kauan. Rautakaupoilta ajeltiin eteenpäin, keli alkoi selkeentyä ja pysähdyttiin jonkun rauhallisen metsän laidalle tekemään aamupuurot ja kuivattelemaan kenkiä.

Tämä kuva jää historiankirjoihin, sillä tuonne nuo kolmet kengät jäivät. 😂😂 Kumpikaan ei tajua että miten tämä taas oli mahdollista. Ei voi muuta kuin nauraa. (Ja vähän itkeä). Virheistä oppii ja kokemus karttuu, enää ei lähdetä mistään taukopaikalta ilman että auton ympäristö on tarkistettu kolmeen otteeseen. Tuossa meni siis vanhat lenkkareiksi otetut sisäpelikengät ja kahdet vanhat lipsut, joten menetys ei ollut melkoinen vaikka meininki oli. Itsellä on ollut nuo samat Niken lipsut niiltä ajoilta kun olin verotoimistolla töissä. Nyt sain ehkä hyvän syyn hankkia kauan haluamani Adidaksen tohvelit. Lipsukaupoille on siis mentävä jossakin vaiheessa. Kenkiä meillä on mukana onneksi enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavaksi lähdettiin ajamaan kohti Irbeneä, Ventspilsin hylättyä armeijakylää. Todella siisti paikka, siitä kuvia ensi kerralla!

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat Runot, novellit ja kirjoittaminen