OMENAN MATKA MEHUKSI TALVIAAMUJEN ILOKSI
Tänä keväänä olemme saaneet nauttia suomalaisissa puutarhoissa omenapuiden tavallista upeammasta kukkaloistosta. Kevään jälkeen tuli pitkä ihanan lämmin kesä vähäisine sateineen. Nyt syksyn kynnyksellä omenapuut notkuvat herkullisten, isojen omenoiden painosta. Kuiva kesä ei siis verottanut omenasatoa määrällisesti. Joillakin toki omenasato jäi normaalia pienemmäksi, mikä liittyy kylmään alkukesään ja pölyttäjien määrään.
Yksi hyvä keino säilöä omenoita talven varalle on niiden mehustaminen.
Mehusta tulee todella herkullista, kun yhdistää useita eri omenalajeja keskenään ja mikä hienointa, siinä ei ole lisäaineita. Sen jälkeen, kun on juonut tuoreista omenoista mehustettua mehua, niin ei tee mieli kaupan keinotekoiselta maistuvia omenamehuja.
Itse keräsin omenoita 63 kg mistä mehua tuli noin 37 litraa. Tavallisesti yhdestä kilosta omenoita tulee noin 5-7 dl valmista mehua. Mehun voi pastöroida tai pakastaa. Itse päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos vielä saisi pakastettua 15 litraa mehua niin sitten saisi koko vuoden juoda litran mehua viikossa.
Seuraavaksi lyhyt selostus kuinka omenat päätyivät lopulta omenapuista pakkaseen. Keräsin omenoita muovisiin pyykkikoreihin ja Ikean kasseihin. Jos omenia ei vie saman päivän aikana keräyksestä mehustettaviksi niin silloin reiälliset pyykkikorit tai entisajan ilmavat korit ovat parempi vaihtoehto muovikassien tai muiden tiiviiden säilytysastioiden sijaan. Tuoremehuasemakin löytyi googlaamalla muutaman kilometrin päästä kotoa.
Ensimmäisellä kerralla jonottaminen tuoremehuasemalla kesti useamman tunnin, koska mehustajia oli sankoin joukoin paikalla. Toisella kertaa koko prosessiin meni aikaa vain tunti. Jonottaminen muiden mehustajien kanssa oli kuitenkin todella mukava kokemus. Ilmapiiri oli hyvä ja kaikki seurustelivat keskenään ja suurinta roolia keskusteluissa näytteli tietenkin tämänkin kirjoituksen tähti eli OMENA.
Oman vuoron tullessa kohdalle omenat punnittiin isossa puntarissa ja painon perusteella määräytyi mehustamisen hinta. Etelä-Kaarelan Tuoremehuasemalla, missä itse kävin kilohinta oli 50 senttiä kilolta. Jos puristettu mehu olisi pastöroitu, hinta olisi ollut 90 senttiä kilolta. Eli erittäin kohtuullista.
Punnituksen jälkeen omenat kaadettiin mehustuskoneeseen, joka murskasi omenat. Murskauksen jälkeen hedelmäaines käärittiin muotilla siiviläkankaisiin. Käärelevyt puristettiin koneessa olevalla puristimella siiviläkankaiden läpi mehuksi. Jäljelle jäävän omenamassan saa halutessaan mukaan. Sitä voi käyttää mm. puutarhan lannoittamiseen.
Mehun kuljetin kotiin 20 litran muovikanistereissa. Siis samanlaisissa mitä käytetään mm. veden kuljettamisessa kesämökille.
Kotona pullotin mehun litran ja puolen litran pakastuspulloihin. Jos haluaisi olla vielä ekologisempi niin kannattaisi vuoden mittaan kerätä maitotölkkejä, joita voisi käyttää mehun pakastamiseen.
Pakko sanoa, että tunne oli juhlava, kun join kristallilasista omenapuiden katveessa ensimmäisen lasillisen omien omenapuiden raikasta mehua. Odotan innolla kylmenevien viikonloppujen aamupalahetkiä, jolloin saamme nauttia terveellistä ja maukasta omenatuoremehua osana terveellistä aamiaistamme.
Kirjoittaja Tuulimaija Hakalehto