Lokakuu on uusi alku

Syyskuun viimeiset viikot olivat täällä Lähteenmäessä mitä ihanimpia, aurinkoisimpia ja lämpimimpiä. Juuri sellainen syksy, jonka vain elokuvissa näkee keltaisen ja punaisen lehtisateen kera. Puutarhassa kärhöt, ruusut ja daaliat kukkivat kuin viimeistä päivää, ja kasvimaalla talvikurpitsa paisui ihan mahdottomasti, aroniapensaat ja omenapuut notkuivat valmiista herkuista.

Siinä taustalla valmistelin yritystoiminnan siirtämistä uuteen ajanvaraus- ja maksujärjestelmään, joka tulee mullistamaan yritystoiminnan.  Asiakaspalvelun henkilö vakuutteli kaiken sujumaan hyvin. Ei mitään hätää!

Ja mitäs sitten tapahtuikaan…

Ensinnäkin maaseudulla saa varautua kaikenlaisiin tapahtumiin. Aikaisemmin pihamme hunajavarastoja verottanut karhu palasi takaisin. Omena-, aronia- ja kurpitsasato pieneni ja osittain meni parempiin suihin kokonaan. Jälleen odotellaan poliisiviranomaiselta uutta karkotuslupaa. Siihen saakka koko kylä on lukkiutunut koteihinsa. Ei näy edes nenänpäätä pihoilla. 

Toiseksi uuteen ajanvarausjärjestelmään ei siirtynytkään asiakkaani 1.10. alkaen. Minulla on siis tyhjä varauskalenteri. Tulipa kerralla vapaata paljon. Samaan syssyyn eräs logistiikkafirma sotki maksupäätteen toimittamisaikataulun, joten sitäkään ei ole integroitu tyhjään kalenteriini.

Ja se harmittavin asia sitten tapahtui, nimittäin yöpakkanen iski puutarhaan ja kasvimaalle. Joo, en muistanut katsoa säätiedotetta enkä poimia maljakkoon viimeisiä daaliota. Katselin vain revontulia. Istahdin lokakuun ensimmäisenä päivänä huurteiselle puutarhatuolille ja itkeä tirautin itsesäälissä rypien. Miksi aina minä?!

Kaikki kyllä järjestyy

Takapuolihan siinä huurteisella tuolilla istuskellessa vain kylmeni. Tiiraillessani siinä puutarhaani, huomasin katsovani sitä uudesta näkökulmasta. Oikeastaan huurteiset ruusut ja kurpitsat ovat tosi kauniita, ja niiden värit syvenevät pakkasen puremasta. Tuostakin jäätyneestä kurpitsasta tulee vielä ihanan mausteinen keitto.

Varausaikatauluni kyllä tiedän ja sen millä aikavälillä asiakkaani tulevat. Ei hätää, kunhan olen paikalla ja läsnä. Edelleen voin ottaa maksut käteisellä tai puhelinpalvelun kautta. Ihan vanhaan tapaan siis.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä keräilin loppuja kuivia risukasoja pihasta ja kesällä puuvajan ympäristöstä siivotut jätelaudat siistiksi kokoksi. Entisen työni viimeiset paperit ja jopa siellä käyttämäni reppu meni kokkoon. Kokkotuli puhdisti pihan ja päästi minut menneen työn taakasta.

Ystäväni vielä soitti ja kertoi poimineensa minulle ämpärillisen aronioita. Niinpä ensi talven hillot ja sloe gin on turvattu. Kaupunkilaisaronioilla!

Kaikki järjestyy tavalla tai toisella, karhukin on menossa talviunille. Tänään olen jo sytytellyt kynttilöitä, vetänyt viltin päälleni ja ottanut uuden puutarhakirjan luettavakseni. 

Lokakuu on uusi alku.

Sloe gin jouluksi:

1 litra giniä, huonompikin käy

1 litra kypsiä aronioita

5 dl sokeria

Kaikki ainekset lasipurkkiin, sekoitellaan kunnes sokeri on sulanut. Laita kansi päälle ja kääntele purkkia päivittäin. Anna hautua  lokakuusta jouluun, jolloin juoman väri on syvän punainen ja maku mitä parhain. 

Kannattaa kokeilla myös lämpimänä juomana: puolet kuumaa vettä ja puolet sloe giniä.

Sunnuntaiterveisin: Kati