Itsepäisyyspäivä

Meillä aloitettiin itsepäisyyspäivän etkot eilen illalla ottamalla yhteen sohvista. Luonnollisesti kun kaksi aikuista ihmistä muuttaa yhteen asumaan niin kaikkea tulee olemaan aluksi tuplamäärä. Keskustelu jossa yritetään sopia kumman tavarat ja huonekalut jäävät ja kumman lähtevät, tässä tapauksessa sohvat, ei tule päättymään koskaan kummankin osapuolen mielestä hyvin. 

Hehkutin edellisessä blogikirjoituksessani toimivan uusperheen kykyä tehdä kompromisseja, meillä kompromissin synonyyminä on viime päivinä ollut = kaikilla on yhtä surkea fiilis. Osittain tiedostan, että sohvakeskustelussa ei ole kyse pelkästään sohvista. Kaksi itsenäistä ja itsepäistä ihmistä, jotka tätä ennen ovat päättäneet perheen asioista, pelkäävät molemmat päätäntävallan (tai edes osan) luovuttamista toiselle. 

En tiedä miten meillä jatkuu tänään itsepäisyyspäivä. Toivottavasti luvassa ei ole jatkosotaa. Eiliset etkot päättyivät perisuomalaiseen tapaan hiljaisuuteen (lue: mökötykseen). Olohuoneeseessa on edelleen neljä sohvaa. Jos päädymme tänään asemasotaan jokainen perheenjäsen katsoo Tuntemattoman sotilaan omasta poterosta…eikun sohvaltaan. 

Jos kaikki menee hyvin, julistamme tänään aselevon ja sistustamisen sijasta keskitymme toisiimme. Muistaisimme miksi halusimmekaan kantaa (kaikki nämä) sohvat saman katon alle. Oikeat, todellisen elämän taistelut käydään jossain ihan muualla kuin meidän olohuoneessa ja niissä sodissa en haluaisi vierelläni ketään muuta kuin hänet!

Ps. ja mikäkö oli tämän itsenäisyyspäivän kalenteriluukun eko-teko? No, ehkä yksi syy sohvakatastrofiin löytyy riippuvuudestani hengailla kirpputoreilla, sillä saatoin ostaa fb-kirpputorilta alkuviikosta muutaman sohvan lisää… Olen siis varoittanut teitä, kirpputoreihin jää koukkuun ja se voi aiheuttaa parisuhdeongelmia 😉 

-Anna