Kevät ja kaipuu maalle – mistä mökkikuume oikein syntyy?
Keväällä se hiipii hiljaa. Ensin huomaa valon. Aamulla herää hieman ennen herätyskelloa, eikä ilta tunnu enää yhtä raskaalta. Sitten alkaa tulla tuoksuja: sulavan maan, kosteuden ja jonkin uuden alun. Ja jossain vaiheessa huomaa ajattelevansa: olisi ihanaa olla nyt jossain muualla.
Me olemme kiertäneet tänä keväänä katsomassa mökkejä maaseudulla. Ajaneet pikkuteitä, kurkistaneet pihapiireihin, seisoneet hiljaisilla tonteilla ja yrittäneet kuvitella, miltä tuntuisi herätä siellä. Vielä se oikea ei ole tullut vastaan. Mutta ehkä juuri se etsiminenkin kertoo jostain: tarpeesta hidastaa, päästä lähemmäs luontoa, löytää tila, jossa hengitys kulkee vähän vapaammin.
Kevät ei ole vain vuodenaika, vaan myös kehon ja mielen käännekohta. Pitkän pimeän jälkeen valo lisääntyy, ja sen mukana muuttuu myös oma vireys. Moni huomaa, että energia lisääntyy ja samalla herää halu tehdä jotakin konkreettista. Talven aikana elämä usein kaventuu sisätiloihin ja rutiineihin, mutta keväällä suunta kääntyy ulospäin.
Silloin alkaa tuntua luontevalta koskea maata, siivota pihaa, istuttaa jotakin. Puutarhatyöt eivät ole vain tekemistä, vaan tapa olla yhteydessä johonkin hitaampaan rytmiin. Siinä, missä arki on usein nopeaa ja täynnä ärsykkeitä, kasvu tapahtuu omassa tahdissaan. Kevät muistuttaa, että kaikkea ei voi kiirehtiä.
Suomalaisten suhde mökkiin liittyy vahvasti varmasti juuri tähän kokemukseen. Mökki ei ole vain rakennus tai paikka kartalla, vaan tila, jossa arjen vaatimukset kevenevät. Siellä ei tarvitse olla tehokas tai jatkuvasti tavoitettavissa. Usein riittää, että on. Ehkä juuri siksi mökkikuume ei aina liity itse mökkiin, vaan siihen, mitä se edustaa, yksinkertaisempaa rytmiä, vähemmän melua ja enemmän läsnäoloa.
Silti kaikilla ei ole mökkiä, eikä sitä oikeaa välttämättä löydy heti, vaikka sitä etsisi. Silloin mökkikuume voi tuntua levottomuutena tai kaipuuna, jolle ei ole selkeää kohdetta. Mutta usein kyse ei ole pelkästään paikasta, vaan tarpeesta, joka on tullut näkyväksi. Kaupungissakin tätä tarvetta voi kuunnella.
Meillä Turussa luonto ei ole lopulta kaukana. Keväällä sen huomaa erityisen hyvin, kun siirtyy hieman pois vilkkaimmilta kaduilta. Ruissalossa valo siivilöityy puiden läpi ja meri avautuu rauhallisena. Hirvensalo tarjoaa hiljaisempia polkuja ja pidempiä kävelyjä, joissa ajatus alkaa kulkea eri tavalla. Ja joskus riittää se, että pysähtyy Aurajoen varrelle ilta-auringossa ja antaa katseen levätä vedessä.
Luontokaipuu ei vaadi suuria ratkaisuja. Se voi toteutua pienissä hetkissä: siinä, että istuttaa jotakin parvekkeelle, lähtee kävelylle ilman päämäärää tai antaa itselleen luvan olla hetken ilman jatkuvaa tekemistä. Usein jo se, että hidastaa hieman ja siirtää huomion pois kiireestä, muuttaa kokemusta.
Ehkä mökkikuume ei ole asia, joka pitäisi ratkaista nopeasti. Ehkä se on muistutus siitä, että elämässä tarvitaan tilaa, hiljaisuutta ja yhteyttä luontoon – tavalla tai toisella. Me jatkamme vielä mökkien katselua. Ehkä se oikea löytyy jossain vaiheessa. Tai ehkä tärkeintä onkin se, että olemme pysähtyneet kuuntelemaan tätä kaipuuta, jonka kevät tekee monelle meistä.
Se avaa oven johonkin, mikä on ollut hetken piilossa. Ja joskus jo sekin riittää.
Kevätterveisin: Anna