Maanantai ja makaronilaatikkoa

Huomaan yhtäkkiä, että en enää valita siitä, että on maanantai. Totta puhuen en valita tällä hetkellä juuri mistään. En olisi voinut uskoa vielä muutama kuukausi sitten, että Arki on ihan huippua! 

”Miten taas voi olla maanantai?” Sunnuntai-illan ahdistus tulevasta arkiviikosta on ollut tuttua minulle niin monta kertaa että hirvittää. Arki on tuntunut kovimmalta extremeltä, jossa ihmissuhteet ja perhe eivät tahdo selvitä. Kun kiire kuljettaa elämää pikakelauksella eteenpäin, emme ehdi huomaamaan, saati nauttimaan arjen pienistä (suurista) iloista. 

Kuka meistä ei haluaisi tehdä omasta arjesta sellaista, ettei siitä tarvitsisi lomaa. Arjen käsite on meille suomalaisille selkeä, mutta monessa maailman kolkassa sitä ei juurikaan tunneta. Ei ole arkea ja vapaa-aikaa, on vain elämä! 

Elämässä kiire, stressi ja itsekriittisyys saavat, ainakin minussa usein vallan. Olen luopunut monesta asiasta, jotta voisin panostaa täysillä työhön. Täytyy myöntää, että monesti arki on tuntunut harmaalta puurtamiselta päivästä toiseen, eikä itseään ole ehtinyt tai jaksanut toteuttaa haluamallaan tavalla.

Hyvä arki muodostuu asioista, jotka tuottavat iloa. Nyt on hämmentävää kuulostella, mikä tuottaa minulle iloa; haluanko lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, opetella leipomaan… Tähän asti uudessa elämäntilanteessa olen nauttinut kaikista eniten siitä, että olen kotona kun nuoret lähtevät tai tulevat koulusta, ehdin auttamaan läksyissä, tekemään ruokaa ja syömään yhdessä perheen kanssa. Päivissäni on nyt enemmän kirkkaita värejä.

Tiedän olevani onnekas ja olen siitä joka päivä kiitollinen. Uskallan kuitenkin suositella oman arjen tarkastelua myös muille. Elämä jää liian lyhyeksi, jos tuntee olevansa elossa vain viikonloppuisin ja lomalla! 

-Anna