Mihin ihastut, siihen vihastut

Ai vitsi! Oli hauska kuunnella Tarjan ja Pentin haastattelua ensimmäisessä (6.2.2019) Vappu & Marja Live keskusteluohjelmassa. Pari kertoi avoimesti tavallisesta arjestaan ja omasta parisuhteestaan. 

Tarjan vinkki: ”siihen mihin ihastut, siihen joskus vihastut” sai minutkin pohtimaan onko se totta, että ne piirteet joihin on suhteen alussa toisessa ihastunut alkavat lopulta ärsyttää? Viehättävätkö vastakohdat vain harlekiinikirjoissa? 

Kyllä ja ei. Ihastuin miehessäni muun muassa tahdonvoimaan ja periksiantamattomuuteen. Nykyään huomaan, että nuo ominaisuudet välillä ärsyttävät ja aiheuttavat riitoja. Tottakai ihailen edelleen myös näitä piirteitä hänessä, ne ovat yhtä aikaa hänen parhaimmat ja huonoimmat puolensa.

Itsestä puuttuvat ominaisuudet herättävät suhteen alussa kiinnostusta ja saavat aikaan ihailua. Parisuhteen syventyessä erilaisuus voi alkaa kuitenkin rasittaa. Se, mikä aluksi tuntui jännittävältä, onkin aikansa riitelyn jälkeen turhauttavaa. 

Parisuhteessa, ainakin meillä, erilaisuus rassaa, raastaa ja riipii ajoittain (kuten elämäkin). Mutta jos parisuhteessa suostuu opettelemaan erilaisuuden kanssa elämistä ja jopa iloitsemaan siitä, voisi kuvitella, että se auttaisi hyväksymään erilaisuutta myös muussa elämässä. 

Ajattelen itse, että vastakohdat voivat täydentää toisiaan silloin, kun kumppanit kokevat toisessa olevan sellaisia taitoja, joita itsellä ei ole. Kumppanin täydentävät piirteet ja taidot auttavat toista kasvamaan ihmisenä ja kokemaan uutta. Ainakin itsellä kumppanini erilaisuus on laajentanut ajatteluani ja elinpiiriäni.  

Parisuhteessa harmonia löytyy varmasti molempien joustaessa ja pyrkiessä ymmärtämään, miksi toinen ajattelee ja toimii tietyllä tavalla. Se väistämätön tosiasia, että olemme kaikki erilaisia, mahdollistaa uusien puolien kohtaamisen itsessä. 

-Anna