Aineeton joulukalenteri

Tänään joulukuun 1. päivänä vielä aikuisenakin (lue: jouluhulluna) tuntuu herääminen jotenkin erilaiselta ja jännittävältä. Viimeistään nyt jouluihmiset saavat luvan tulla ulos kaapeista. Ainakin meillä on käyty MUUTAMA neuvottelu jouluvalojen (joita me jouluihmiset kutsumme jästien hämäämiseksi myös kausivaloiksi) virittelemisestä. Mikä olisikaan valojen laittamiseen oikea ja sovelias aika?  

Joulun odotukseen kuuluu ehdottomasti joulukalenteri (myönnän, että itse laitoin joululaskurin pyörimään jo 40 päivää ennen joulua). Tänä vuonna on ollut ilo nähdä kuinka monessa perheessä perinteiset suklaakalenterit on korvattu persoonallisilla ja luovilla joulukalentereilla. Jouluun liittyvää sekä tavara- että herkkuähkyä voi vältellä tekemällä itse perheen tai oman joulukalenterin.

Sen sijasta, että paketoisi itse tekemäänsä kalenteriinkaan kahtakymmentäneljää pientä tavaralahjaa kannattaa suosia aineettomia yllätyksiä. Kalenteri voi sisältää yhteistä tekemistä, palveluksia, oman osaamisen jakamista tai vaikka kehuja ja lämpimiä ajatuksia. Silloin kun lapset olivat pieniä yhteinen tekeminen olisi ollut heistä varmasti kaikkein parasta, leipominen, joulukoristeiden ja -korttien askartelu, kynttilöiden valaminen, lumilyhtyjen tekeminen jne. Myös pelkästään yhteiset kiireettömät hetket, kuten jouluelokuvan katsominen tai joulukirjan lukeminen olisivat varmasti olleet suosittuja. 

Tässä elämäntilanteessa, jossa lapset ovat jo kasvaneet isoiksi päätin itse valmistautua jouluun kirjoittamalla kiitollisuuskalenteria. Tuntuu, että minulla on niin paljon asioita, joista saan olla kiitollinen. Tänään olen kiitollinen siitä, että sain herätä 1. joulukuuta oman rakkaan uusperheeni keskeltä (ja vielä maalta). Ensimmäinen aamu yhteisessä kodissa, voiko tämän parempaa edes toivoa joululahjaksi! 

-Anna