Marrasrasitusta

Pimeistä pimein vuodenaika on alkanut eikä pakkasesta ja lumesta kirkastavana elementtinä ole sääennusteiden mukaan tietoakaan. Olen pohjois-Suomesta kotoisin, joten luulin, etten täällä etelässä asuessani rasittuisi pimeästä tai kaamosajasta. Kuitenkin olen huomannut kaamosrasituksen kehittyneen kaamosmasennukseksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Viime vuosina olen lukenut kirjallisuutta kaamosmasennuksen tiimoilta ja pyrkinyt ennaltaehkäisemään oireilua. Omat oireeni ovat noudattaneet yleisesti esiintyviä oireita ja ne ovat vuosien vieriessä menneet vain pahempaan suuntaan: alakuloisuutta, musertavaa väsymystä  ja mielihyvän tunteen puuttumista sekä lisääntynyt (makean) ruokahalu.

Onneksi kaamosmasennuksen ja sen lievemmän muodon, kaamosrasituksen, itsehoito on kohtuullisen helppoa. Säännöllisen elämäntapojen, liikunnan ja riittävän unen lisäksi suositellaan nykyisin myös epäsuoraa kirkasvalohoitoa aamuisin 15-45 minuuttia. 

”Helppo juttu!”mietin mielessäni ajellessa lähikauppaan kirkasvalolamppua ostamaan. Hämmästys olikin suuri, kun kaupan hyllyllä oli toistakymmentä eri mallista ja eri merkkistä kirkasvalolamppua. Siinä pakettien kyljestä luin ominaisuuksista ja lukseistä yrittäen tehdä vertailua. Lopulta nappasin kainaloon mielestäni parhaimman kirkasvalolampun ja suuntasin kotiin. 

Kotona avasin paketin innostuksen vallassa ja etsin asennus- ja käyttöohjeita. Ohjeet löytyivät kyllä, mutta ne olivat niin pienellä etten millään lukulaseilla enkä millään valaistuksella nähnyt lukea tekstiä! Huokaus… Tuloksettoman kirkasvalolampun maahantuojan kotisivuilla surffailun jälkeen luovutin ja lähetin sähköpostia maahantuojan infoon ja pyysin ohjeet. Samalla tunnustin, että kyllä se ikänäkö on minutkin saavuttanut. 

No, sieltäpä ne ohjeistukset tulivat ja nyt näin jo ohjetekstinkin.  Ja jos joku on hankkimassa kirkasvalolamppua, suosittelen ohjeiden lukemista! Parin viikon käytön jälkeen luen aamun lehden kirkasvalon loisteessa ja aamun venyttelyhetkikin tuntuu sujuvan reippaammin. Oliko se kirkasvalon ansiota, että rohkaistuin maalaamaan keittiön ikkunan pielet ja patterit aurinkoisen keltaiseksi? 

Eihän se kirkasvalo ole autuaaksi tekevä apu kaamosmasennukseen tai -rasitukseen, mutta on oivana tukena säännöllisen heräämisen, ruokailun ja liikkumisen ohella. Edelleen minun tekee mieli leipoa tavallista enemmän ja vielä enemmän tekee mieli myös syödä leipomuksia. Joskus annan tälle mieliteolleni myös periksi – koska marrasrasitus ❤

Kati HäMy