Muutoskipuja ja onnea!

Kirjoitin jo aikaisemmin blogiin muutoksesta, muutoksesta joka siinä vaiheessa oli vielä ajatuksen tasolla. Nyt tuntuu hurjan jännittävältä, mutta myös mielettömän onnelliselta, että jo viikon kuluttua muutama unelma tulee toteutumaan. Toivoin, vaan en uskaltanut edes uskoa, että saisin näin pian mahdollisuuden elämänmuutokseen ja mikä parasta saisin tehdä sen elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa. Oikeastaan nämä elämäni rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset ovat mahdollistaneet tämän ja antaneet minulle rohkeutta tehdä isojakin päätöksiä. 

Suuret muutokset hirvittävät aina, minunkin täytyy myöntää, että joka toinen hetki olen suorastaan kauhuissani ja toisena hetkenä täysin levollinen. Muutos altistaa tietynlaiselle epävarmuudelle ja sitä kautta joudumme epämukavuusalueelle, jota haluaisimme välttää. Olen itse ajatellut nämä epävarmuuden hetket (lue paniikkitilanteet) muutoskipuina tai paremminkin kasvukipuina. Kuitenkin aina niistä selvittyäni tunnen itsensä entistä vahvemmaksi. Muutama ystäväni ja kollegani on kysynyt minulta miten uskallan jättää työni ja muuttaa eri paikkakunnalle (MAALLE!). Niinä hetkinä toistan itselleni: ”Rohkene luottaa itseesi. Mitä tahansa eteen tuleekaan, sinä kyllä löydät keinot ja ratkaisut selvitä.”

Kyllä! Olen siis muuttamassa nuoremman tyttäreni (rakkaan teinini) kanssa jo ensi viikolla maalle. Samaan aikaan olen jättämässä taakseni nykyisen työni. Muutosta ja muuttoa helpottaa hurjasti se, että saan muuttaa miesystäväni valmiiseen kotiin ja osaksi hänen mahtavaa perhettään! Toki saatte varmasti tulevaisuudessa lukea uusioperheen arjesta, joka varmasti tulee olemaan ajoittain räiskyvää tai erittäin hiljaista (tuleva avomieheni perisuomalaiseen tapaan katoaa, silloin kun minä haluaisin ”keskustella”). 

Kirjoituspöytäni laatikossa on odottamassa monia keskeneräiseksi jääneitä tekstejä, joita toivottavasti pääsen pian viimeistelemään ja jakamaan kanssanne. Yksi niistä on sitku-elämästä, mikä sopiikin tähän loppuun loistavasti. SITKU olen muuttanut ja juonut töissä läksiäiskahvit kuulette minusta ja ajatuksistani viimeistään lisää… 🙂 

Muutosterveisin: Anna