Lapsuuden kodissani äitini teki joka joulu itse joulukortit. Vielä tänäkin jouluna 85-vuotiaana hänellä on elämänsä joulukorttiprojekti meneillään. Pelkkä korttien valmistusmäärä saa minut ihailemaan hänen tarmokkuuttansa. Parhaimmillaan hän on tehnyt 160 joulukorttia joulussa. Tänä joulunakin määrä on vielä ihailtavat 100 kappaletta. Opiskeluaikoinaan Ateneumissa hän sai aikoinaan 3. palkinnon joulukortit kilpailussa.

Itse olen viime vuosina lähetellyt joulutervehdykset lähinnä tekstiviestien muodossa, joka sekin on parempi kuin ei mitään. Noin viikko sitten postilaatikostamme tipahti kaunistakin kauniimpi joulukortti, joka oli lähetetty Pariisista. Kuinka se saikaan mieleni ilahtumaan. Se oli jotain muuta kuin tekstiviestillä lähetetty joulutervehdys. Siinä lähettäjän lämpimien ajatuksien määrä vastaanottajalle oli käsin kosketeltavaa. Se herätti minut siihen, miten merkityksellistä voi joulukortin vastaanottaminen olla. Ja mitä enemmän ikää tulee niin sitä merkityksellisempää se varmaankin on.

Nähdessäni äitini tekemässä taas kerran joulukortteja, tajusin ettei minulla voi olla tekosyynä se etten niitä jaksaisi tehdä jos 85-vuotiaskin vielä jaksaa. 

(Kuva äitini joulukortti verstaalta)
 
Kortteihin tarvittavaa kartonkia sain kirjapainon leikkurin ylijäämistä, jotka olisivat menneet poltettavaksi. Näin osallistuin osaltani kiertotalouteen ottamalla jäännöskartongit vielä hyötykäyttöön, eräänlainen ekoteko kai sekin. Kaappieni kätköistä löysin vesivärejä, siveltimiä ja puuvärejä eli materiaaleihin ei lopulta kulunut euroakaan. Eniten aikaa meni siihen, että keksisin millaisia kortteja maalaisin. Lopulta päädyin kuusiaiheeseen millaisia olin tehnyt joskus nuoruudessanikin ja joulupalloihin johon sain idean netistä. Muuntelemalla joulukoristepallo-ideaa sain niistä omantyylisiä ja varmasti itsetehdyn näköisiä joulukortteja.
 
Jokaiseen korttiin kirjoitin vielä löytämiäni jouluvärssyjä, että kortin saaja saisi myös jouluhenkistä mielihyvää koska visualisesta en ole niin varma. Eilen sain urakan valmiiksi ja niin kortit lähtivät viiteen eri maanosaan. 
 
En tiedä, mitä kortin vastaanottajan ajatuksissa pyörii nähdessään korttini ja lukiessaan tekstin. Minulle itselleni tämä joulukortti projekti antoi kuitenkin todella paljon. Nyt myös ymmärrän, miksi äitini ja aiemmat sukupolvet tekivät sitä vuodesta toiseen. Tämä projekti osoitti konkreettisesti ehkä sen kaikkein tärkeimmän jouluhenkisen viisauden. Yksi suurimmista iloista on antamisen ilo.
 
Mukavaa joulunodotusta yhden lempirunoni ja lempirunoilijani Eino Leinon sanoin: 

”Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta,

Muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan,

Nähdähän kesästä unta.”

Jouluisin ajatuksin Tuulimaija Hakalehto <3