Pieni pistokas, jolla on suuri merkitys

Alkukesässä on jotain erityistä. Olen saanut nauttia alkukesästä Turun Portsassa, jonka vehreillä pihoilla syreenit kukkivat lähes jokaisen puutalon pihassa. Syreeni onkin alueen nimikkokasvi, eikä ihme. Kukinnan aikaan koko kaupunginosa tuntuu täyttyvän pehmeästä tuoksusta ja alkavan kesän lupauksesta. Vanhat syreenipensaat kaartuvat aitojen yli ja kukkivat niin runsaasti, että niitä on vaikea ohittaa pysähtymättä hetkeksi nuuhkimaan.

Tyttäreni ja hänen kumppaninsa innostuivat laittamaan ensimmäistä omaa yhteistä pihaa. Heidän ystäviensä pihalla kasvoi syreeni, joka oli vuosien varrella tehnyt juurivesoja ympärilleen. He saivat ottaa mukaansa pienen syreenintaimen ja istuttivat sen pihan reunalle. Nyt se on vielä vaatimaton taimi. Ehkä vuosien päästä se kukkii yhtä runsaasti kuin emokasvinsa. Ajatus tuntuu jotenkin kauniilta. Uuden kodin pihassa kasvaa pala ystävien pihaa, yhteisiä muistoja ja tarina, joka jatkuu uudessa paikassa.

Juuri tällaiset hetket muistuttavat siitä, että parhaat lahjat eivät useinkaan tule kaupasta. Ne voivat olla syreenin taimi, raparperin alku, ylimääräinen tomaatintaimi tai huonekasvin pistokas. Ne voivat olla myös neuvo, apu, yhteinen kahvihetki tai aikaa kuunnella.

Pistokkaissa on jotain hyvin lohdullista. Yhdestä kasvista syntyy toinen ja siitä ehkä kolmas. Kasvu ei vähene jakamalla, vaan lisääntyy. Luonto näyttää meille jatkuvasti esimerkkiä runsaudesta. Se ei pidä kaikkea itsellään. Ajattelen, että sama pätee myös ihmisiin. Kun jaamme jotain omastamme, oli se sitten aikaa, osaamista, kasveja tai kannustusta, emme yleensä menetä mitään. Usein saamme itsekin enemmän kuin annoimme.

Kaikilla ei tietenkään ole omaa pihaa. Monelle meistä vihreys löytyy parvekkeelta tai ikkunalaudalta. Silti sama ilo on mahdollista kokea myös huonekasvien kanssa. Moni viherkasvi kasvattaa uusia versoja, jotka voi juurruttaa ja antaa eteenpäin. Ystävältä saatu pieni pistokas voi vuosien kuluessa kasvaa suureksi kasviksi ja muistuttaa antajastaan joka kerta, kun sitä kastelee.

Ehkä juuri siksi pidän pistokkaista niin paljon. Ne eivät ole vain kasveja. Ne ovat pieniä muistutuksia yhteydestä, jakamisesta ja siitä, että elämä kasvaa parhaiten silloin, kun hyvää laitetaan eteenpäin. Ja juuri nyt, syreenien tuoksuisessa alkukesässä, se tuntuu erityisen tärkeältä muistaa.

Kesäterveisin: Anna