Babymoon – honeymoon?

kuva: Flickr/CC/qthomasbower

 

Niin. Mitä käy parisuhteelle vauva-aikana? Tästä aina varoitellaan. Ja osin syystä. Mutta unohdetaan samalla, miten yhteinen jälkikasvu voi hitsata entistä enemmän yhteen ja voi jopa roihauttaa lemmen liekkeihin (!).

 

Väsymys ja nälkä ovat mun henkilökohtaisia demoneita missä tahansa tilanteessa kenen tahansa kanssa. Pikkuvauvan kanssa molemmat lisääntyvät, ja samalla ajattelemattomuus käyttäytymisessä puolisoa kohtaan. Elämänmuutos ja avuttomuus itkevän nyytin kanssa ovat saaneet myös Miehen välillä tiuskimaan.

 

Emme yleensä riitele koskaan, joten kärttyilystä tuli alkushokki. Siitä selvittyämme olemme ymmärtäneet, että samassa liemessä tässä ollaan, ja annamme pienet jutut jo valmiiksi anteeksi. Isommista molemmat tajuavat virheensä yleensä aika pian, ja jos ei, toinen muistuttaa. Sitten pyydetään anteeksi ja halataan.  Olemme päättäneet vaikeinakin hetkinä toimia tiiminä sen sijaan, että pelaisimme eri joukkueissa.  Sovintohali on tärkeä. Läheisyys tuntuu entistä kalliimmalta – ja ihanammalta – kun se on kortilla.

 

Plussapuolta parisuhteelle on silti valtavasti enemmän. Sen lisäksi, että olemme mies ja vaimo, mies ja nainen, olemme äiti ja isä. Bonusta! Olemme saaneet lisää, olemme ihan oikea perhe. On ollut jotenkin tärkeää (ja helppoa) kehua Miestä siitä miten hyvä isä hän on, miten hyvin hän hoitaa Papua. Ja tosi tärkeää kuulla olevansa hyvä äiti.

 

Uudenlainen hitsautuminen perheeksi toi myös yllätyksen sänkyhommiin. En odottanut, että seksi tulisi mieleen kovinkaan pian synnytyksen jälkeen. Se, että olimme tuottaneet elämää yhdessä (ja varmaankin hormonit), sai himoamaan toista jo muutamia päiviä synnytyksen jälkeen. Kun sopiva hetki viimein löytyi (ja sektiohaava antoi luvan), aika huikeaa oli.. Synnytystavalla oli varmaankin vaikutusta homman sujuvuuteen. Sittemmin univelkaa on kasaantunut ja rehellisesti on kerrottava, että nukkuminen/syöminen/pyykinpesu valitaan usein ennemmin (ja että Papun itku on keskeyttänyt touhut useamman kerran), mutta ilmassa on ihan uudenlaista flirttiä. Auttaa jaksamaan ja muistamaan, että on nainen!

 

Kun pohjalla on tuo vetovoima, ja luottamukseen ja keskusteluun perustuva suhde, uskon että se kestää haastavammatkin vauvavuoden tilanteet. Ja kysehän on myös muusta kuin uskosta: Päättäväisyydestä ottaa toinen huomioon, antaa toiselle sekä omaa että kahdenkeskistä aikaa ja kiitoksen muistamisesta. Kiitos, Mies! Ilman sinua tätä täyteläisen haasteellista ja onnellista vauvaperheaikaa ei olisi!