59 toivetta

Haaveilu ja tulevaisuuden fiilistely aarrekarttakurssilla jatkuu. Kolmannessa tehtävässä pohdittiin toiveita ja tarpeita eri elämänalueilla alkaen kodista työhön ja sosiaaliseen elämään. Osa tehtävää oli kirjoittaa vähintään 100:n toiveen lista siitä, mitä kaikkea elämässä haluaisi – jos voisi kaiken saada.

6297993510_33dc4accf3.jpg

kuva: Flickr/CC/martie1swart

Tein listaa hartaudella kahteenkin otteeseen ja annoin itselleni luvan haaveilla kaikesta mahdollisesta, mutta sain kasaan vain 59 toivetta! Pisti miettimään. Olenko niin tyytyväinen elämääni, etten halua tai tarvitse enempää? Haluaminenhan on kärsimyksen alku (mistä lisää mm. täällä), että sikäli hyvä. Ja 59:ssäkin oli puristamista ja kaikki eivät olleet edes kovin tärkeitä. Mutta osaanhan mä haaveilla!

Kyse taitaa kuitenkin olla toiveiden koosta. Siitä mikä lasketaan yhdeksi toiveeksi. Listassani ei nimittäin juuri ollut minihaaveita (tyyliin ”uudet korkkarit/että tulis hyvä porkkanasato/mulla ois joskus pitkät hiukset”) vaan aika paljon suureellisia haaveita tyyliin ”että kaikki maailman ihmiset olis terveitä ja onnellisia”.

Yhteen haaveeseen voi näköjään saada mahtumaan koko maailman… Ja 59:ään unelmakodin, -työn, -perheen ja  -harrastukset, tärkeimpinä varmasti sellaiset ”itsestäänselvät”, kuten läheisten hyvinvointi. Joukossa oli myös individualistisempia haaveita joogaretriiteistä tanssiprojekteihin. 

Montako toivetta elämällesi sinä keksit – isoja tai pieniä? Ja mitkä niistä ovat tärkeimpiä?

Ja lopulta: Kuka näitä laskee, tärkeintähän on unelmoida. Ja sitten tehdä jotain niiden unelmien eteen!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Tässä minäkin nukkuisin (jos mahtuisin)

Hih. Monelle olen sanonut, että mun blogiin ei sitten tule mitään sisustus- tai muotiaiheita, tai kuvia meiltä kotoa. No hups:

imag0206.jpg

Se on vaan niin hieno, että pakko sitä on rummuttaa. Mies kunnosti 30 vuotta vanhan kehtoni ja isovanhemmat toivat sinne pehmeät taljat vauvalle alustaksi.  Puu ja luonnonmateriaalit ovat mun silmälle parhaita sisustuksessa (plus itämainen värikylläisyys) – ja siksikin tämä on mun mielestä kauneinta meidän olohuoneessa tällä hetkellä. 

Kehto on ollut mökin vintillä pari vuosikymmentä. Mies poisti vanhan lakan, hioi ja käsitteli luonnonmukaisella osmocolor-öljyvahalla. Lisäksi  ukin kanssa parantelivat kehdon ”keinuvuutta”. Nyt ei enää heilu levottomasti eestaas vaan rauhallisemmin, laajemmalla kaarella.

Taljat on 90% todennäköisyydellä vapaina juoksenneilta eläimiltä. Oli aika, jolloin en olisi halunnut mitään eläinperäistä olohuoneeseeni, mutta lapseni saa mielummin kölliä lampaantaljalla kuin fleecellä. Tämä tulee kestämäänkin pidempään. Ihan patjakin toki kävisi.

Pesä kehdossa näyttää niin mukavalta, että sekä minut että Miehen on vallannut halu kömpiä sinne itse. Kumpikaan ei vaan mahdu!

Suhteet Sisustus Oma elämä