Kukkumista, nukkumista ja Kättärivierailu
Yökukkumiseksi – ja päivänukkumiseksi – on mennyt. En tiedä kummasta alkoi, mutta toinen johtaa toiseen. Ilmeisesti tää on nyt sitä totuttelua ja valmistautumista hereillä oloon epätavallisina aikoina. Nykyään käy usein illalla niin, että menen sänkyyn muka väsyneenä ja tulen 0,5-1 tunnin päästä virkeänä pois. Sen jälkeen valvon pari tuntia ja alkaa väsyttää uudellen, sitten vasta nukahdan. Joskus silloinkin vasta rentoutusnauhan jälkeen. Seuraavana päivänä menen joskus klo 11 ja 15 välillä hetkeksi lepäämään johonkin kämppämme vaakatasoista… ja kas, herään kahden tunnin kuluttua..
Ei tässä oikeastaan ole valittamista. Sama kai se on mihin aikaan on hereillä. Koitan ottaa tämän itämaisella tyyneydellä – asiat ovat nyt näin, oukei. Onhan tää itse asiassa hauskaa vaihtelua, ja jossain oli tutkittu että ihmiselle sopisi itse asiassa nukkua useammassa pätkässä pitkin vuorokautta. Plus nyt on ollut niin aurinkoisia päiviäkin, että vaikka nukkuisi osan päivästä, ehtii silti näyttää nokkaansa ulkona paisteessa hetken (nousis vaan lämpötilat vielä!). Mies toisaalta on vanhassa rytmissään, joten valvominen on välillä vähän yksinäistä ja virkeää kahdenkeskistä aikaa vähemmän. No, ihan tarkoituksenmukaista totuttelua varmaan sekin…
kuva: Flickr/CC/Riebart
Viikko sitten vierailimme Kätilöopistolla. Hieman jännitti mennä, mutta kokemus oli tosi positiivinen. Pääsimme tutustumaan toiveideni mukaan nimen omaan Haikaranpesään ja tutustumiskäynnin vetänyt kätilö oli tosi sympaattinen – kävi läpi lähinnä luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä ja esitteli synnytysjakkaraa ja -ammetta. Sopivasti oli huumoria mukana, kehotti mm. laittamaan synnytysasentomonisteen vessanpöntön viereen, jotta voi siihen sitten aamukakan rentoutuneessa fiiliksessä eläytyä… Sattumalta noin 10 pariskunnan porukassa oli maha pystyssä sekä yläasteaikainen ystäväni että lukioaikainen tuttu (jonka kanssa en ehtinyt tosin vaihtaa sanaa). Vauvoja on todella nyt tulossa meidän ikäpolvella, viime kesän polttariporukastanikin 5/8 on raskaana.
Haikaranpesän ammehuoneessa tuli pieni etiäinen, että ”täällä se tapahtuu”. Katsotaan.. Ilmapiiri oli kaiken kaikkiaan tosi rauhallinen ja meille vakuuteltiin, että turhaa puuttumista tai härdelliä synnytyksessä vältetään. Vierailulla nähtiin myös kolmen tunnin ikäinen Unto-vauva. Voi että miten pieni ja söpö!! Kaikki pieni ja söpö on tällä hetkellä muutenkin erittäin pop (kissakuvakin valikoitui tähän sillä perusteella).
Ja palatakseni vielä siihen nukkumiseen (siitä puhe mistä puute): Parina päikkärittömänä päivänä olen ajatellut mennä aikaisin nukkumaan. Sen sijaan olen päätynyt kuuntelemaan uutta hypnosynnytysnauhaa. Latasin sen iTunesista vaihteluksi kurssilta saamaani. Ja tämäpä (Journeys inward hypnotherapy & Mariah Shipp: Hypnobirthing I) on euforisen hyvä! Pehmeä rauhallinen lukijaääni, kevyet luontoäänet taustalla ja helpot ohjeet, jotka vievät syvemmälle ja syvemmälle rentoutukseen. En ihan aina nukahda siihen, mutta olen monta kertaa vaipunut hypnoosinkaltaiseen tilaan, josta ei ole mitään muistikuvia jälkikäteen. Vai olikohan se unta?
