Omistamisen pakko (osa 1)

Usein omassa elämässä tulee pohdittua paljon tätä ”omistamisen pakkoa.” Onko minun todella pakko omistaa niin paljon tavaraa? Ei tietenkään ole, mutta on se mukavaa.

Lähiaikoina on saanut lukea paljon eri foorumeilta tästä ”100 things challenge” – minimalismin tavarahaasteesta. Tämä haaste on ilmeisesti alkujaan Dave Brunon kehittämä keino haastaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen.

Tilanne, jossa huomaa kuinka vähällä tavaralla tulee mainiosti toimeen, on matkustaminen, kun kannat omat tavarasi rinkassa haluat karsia tavaran määrän minimiin. Toinen tilanne oli itselläni vaihto-opiskelu aika, jolloin tiesi viettävänsä kyseisessä paikassa niin vähän aikaa, ettei sinne yksinkertaisesti kannattanut kerätä tavaraa. Hyvin pärjäsi ja olo oli jokseenkin vapautunut.

Mutta tässä niin sanotussa normaalissa elämässä olen välillä varsinainen hamsteri. Tämä 100 tavaran haaste kuulostaa ihanalta idealta, teoriassa. Käytännössä jos alan miettimään edes pelkkää tavara määrää kylpyhuoneessani olen nopeasti kymmenissä tavaroissa. Kasvopyyhe, käsipyyhe, kylpypyyhe ja lattiapyyhe, pelkästään neljä erilaista pyyhettä! Matkalle karsin näistä toki mukaan vain kaksi. Mutta on minulla vielä vieraspyyhe, astiapyyhe ja vaihtopyyhkeitäkin (etten joudu pesemään turhaan puolitäyttä koneellista pyykkiä). Huh. Ajatuskin vain 100 tavarasta tuntuu mahdottomalta. Ja eikö se vasta ole tuhlausta, että luopuisin nyt jo omistamistani tavaroista? Etenkin kun suurin osa niistä on edesmenneen mummoni peruja?

Eräs tavaraheikkouteni on ehdottomasti kirjat. Rakastan kirjoja ja kirjakaupat ovat minulle kun karkkikauppa lapsille. Ei ole kuitenkaan kovin ekologista ostaa ja omistaa järjetöntä määrää kirjoja. Olen karsinut kirjaostokseni lähinnä ammattikirjallisuuteen ja pyrin ostamaan vain klassikko teoksia, joita _tiedän_ tarvitsevani useasti. Lisäksi kierrätämme ystävieni kanssa kaunokirjallisuutta, jota löytyy esimerkiksi kirpputoreilta.

Mutta erityisesti: kaikki kunnia kirjastoille! Jään tänään lomille ja lähden juuri palauttamaan pinoa kirjaston kirjoja ja lainaamaan uutta. Kirjaston monipuolisuus on yllättänyt minut myös ammattikirjallisuuden osalta. Kirjaston käyttö on todellista ekoilua! Ja tiesittekö, että kirjastosta voi lainata myös hyvän kestävän kassin! Viimeksi kirjapinoni kasvoi niin suureksi, että kirjat eivät mahtuneet reppuuni. Onneksi ihana kirjastontäti vinkkasi tästä lainakassista.

Tässä eräs tämän kesän kirjasto-löytö:

 

Kirjasta saa hyvän yleiskäsityksen Suomen ötököistä, joita voi sitten lähteä ulos etsimään. Lähden juuri palauttamaan tätä kirjaa, eli seuraava: ole hyvä!