Saamaton

Tämän kuluvan vuoden aikana olen ollut niin kiireinen, että sosiaalinen elämä ja työn ulkopuolella puuhastelu on ollut harvinaista herkkua. Anteeksi te kaikki kuolleet kasvit, en ole ehtinyt viemään teitä biojätteeseen.

Nyt kuitenkin alkaa helpottaa, ja on ollut useita päiviä joina aikaa olisi. On ollut jopa vapaapäiviä, joita en ole bookannut täyteen menoja, joita ei ole muuten ehtinyt hoitamaan.

Mutta kun olen niin tottunut siihen ettei ole aikaa tehdä asioita mitään, niin nyt kun on, en tee mitään. Jos pääsen aikaisin töistä menen suoraan kotiin ja lasken tunteja siihen, kun pitää mennä nukkumaan. Pyöritän peukaloitani ja ihmettelen, miten olen ennen saanut aikani kulumaan.

Siis pitäisikö nähdä joku kaveri? Ei, ei kannata. Pitää kuitenkin olla nukkumassa jo viiden tunnin päästä…

Voisin imuroida. Mutta sitten tulee hiki, ja sitten pitää mennä suihkuun, ja sitten nukkumaanmenoon on enää neljä tuntia.

Tai jos tekisi vaikka hyvää ruokaa eikä vaan keittäisi nuudeleita! Ei mutta ei, sitten pitäisi käydä kaupassa, ja kello on niin paljon, ja siinä reissussa menisi taas tunti, ja sitten olisi nukkumaanmenoon enää kaksi tuntia…

Netflix. Netflix on hyvä.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Ei mitään projektia prkl!

Phantom Project on ohi. Projekti on saanut päätöksensä. Lopputulema oli se, että olemme pariinkin otteeseen päätyneet sänkyyn, tutustuneet toisiimme hitusen verran paremmin, ja sitten jatkaneet elämiämme omiin suuntiimme.

Mutta sitten…

Vitun Phantom…

Yllättäen törmään häneen illanvietossa, enkä tiedä miten päin olla. Pitäisikö jättää hänet huomiotta? Pitäisikö flirttailla? Pitäisikö jutella kuin vanhat kaverit?

Hän istuu ihan vieressäni.

Olen tosi cool. Tuskin vilkaisen häntä, mutta kommentoin silti hänen puheitaan. Ei minua kiinnosta.

Katsoin häntä silmiin. Ei saatana. Ei pysty. Katso muualle.

Hän tekee jotain mistä tiedän, että hän on ajatellut minua. Jotain joka liittyy johonkin sellaiseen, josta vain me tiedämme.

Mitä tapahtuu? Tykkääkö se minusta?

Kuin katsoisi aurinkoon. Miten tässä nyt pitäisi olla? Mihin tämä oikein johtaa? En uskalla sanoa mitään, ettei se vaan luule että tykkään siitä. Eihän se voi tykätä takaisin kun ei siltä koskaan tule mitään viestiä! Ehkä täytyy katsoa mihin tämä ilta vie ja…

…ja sitten…

…pitkästä aikaa se teki phantomit: ”OK, mä lähen!” ja katosi.

Vitunidioottiurpoääliö en ois halunnutkaan!

Mutta pitäiskö silti laittaa sille jotain viestiä…?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään