Vein Phantomin kotiini, enkä muista mitä seuraavan kymmenen minuutin aikana tapahtui. En usko että syynä on humala, vaan se, etteivät aivoni pystyneet käsittelemään tilannetta ja puolustautuivat vetämällä sumuverhon eteen.

Seuraava muistikuva on siitä, kun maakaamme sängylläni ja suutelemme.  Päässäni pyörii vain yksi lause: ”Ei helvetti, tuo on Phantom jota suutelen.”

Lopulta riisuidumme alasti, mutta olen niin hämmentynyt tilanteesta, etten pysty keskittymään. ”Ei helvetti, tuo on Phantom joka koskettelee minua.”

Kysyn arasti, voisimmeko vain nukkua. Phantom vastaa ”tottakai”, kietoo kätensä ympärilleni ja vetää minut syliinsä.