Tätä postausta välttelin
Ensimmäistä kertaa en halunnut kirjoittaa. En halunnut myöntää, tai käydä kuukausittaista tilannetta läpi koska…häpeä, ahdistus, itse-epäilys, lannistuminen ja ihan puhdas v****** ovat jäytäneet mieltäni. Toisaalta taas, mitä arvoa on tämän blogin kirjoittamisella jos en uskalla olla rehellinen myös epäonnistumisistani ja vastoinkäymisistäni?
Kaikki lähti liikkeelle kauan odottamastamme ulkomaanmatkasta. Reissu oli ihana, mutta söi kokonaisuudessaan puskurirahastoni (tiedossa, suunniteltu) ja vähän päälle (ei lainkaan suunniteltu). Pitkät odotukset lentokentillä väsyneiden lasten kanssa veivät henkisesti ja rahallisesti enemmän kuin olin arvannut. Tekemistä ja syömistä piti yrittää keksiä, jotta vertikaaliset itkupotkuraivarit pysyivät kohtuudessa (lapsilla JA aikuisilla). Marraskuu lähti siis liikkeelle jo heti pitkällä miinuksella. Tätä verottivat vielä entisestään työmatkat, joiden kustannukset pitää maksaa ensin omasta pussista. Ja kun tili on tyhjä, mistä maksat? No luotolta.
Tarkoitukseni oli toki maksaa matkakorvauksien tullessa kaikki takaisin välittömästi. Toiveeni oli, että joulukuun alusta saan tilanteen normalisoitua ja mikäli olisin riittävän kekseliäs joululahjojen suhteen, saisin kaiken tasapainoon viimeistään tammikuussa.
Kuinka väärässä olinkaan. Joulukuun alussa palkka tipahti tililleni ja kylmä hiki puski pintaan. Mihin puolet palkasta on jäänyt?!?! Nopeimmat teistä ehkä jo arvaavatkin.. olin unohtanut pitää silmällä verorajaani ja joulukuussa palkka verotettiin 40% mukaan. Mahaani jymähti iso kivi tajutessani, että tässä meni meidän joulumme. Mitään ei ole säästössä ja 4 lasta 5 kummilasta ja muu perhe odottavat lahjojaan aattona. Mitä hittoa minä nyt teen!!
Illan ja yön kieriskelin, ruoskin itseäni ja manasin omaa tyhmyyttäni. Totuus kuitenkin on se, että lapsiarki ja haastava työ vievät tällä hetkellä kaiken huomioni. En vain ole kaiken keskellä edes tullut ajatelleeksi verorajoja tai niiden seuraamista. Itsensä ruoskiminen ei siis auta tai vie eteenpäin, täytyy vain luoda suunnitelma ja toimia sen mukaisesti.
Toimimme siis näin. Siirrämme yhtä isompaa laskua tammikuulle ja matkakorvausten tultua, niillä ei lyhennetä luottoja, vaan niillä ostetaan lahjoja ja jouluruokaa. Tämän lisäksi säädin luottojen maksuerät joulukuulle pienemmiksi. Edelleen joulu tulee olemaan tiukka, mutta siitä selvitään ja jotain saadaan jopa pukin konttiin. Helpotuksesta en voi vielä huokaista, mutta näyttäisi, että tästäkin selvittiin säikähdyksellä. Onneksi mieheni, kallioni, ei soimannut minua tästäkään virheestä, vaan otti tilanteen rauhallisesti ja luotti kykyyni ratkaista tilanne.
Lokakuun ja marraskuun velkatilanteen purkua
Luottojen lyhentäminen ei siis ole sujunut suunnitelmien mukaan, mutta ei tilanne nyt kuitenkaan ihan toivoton ole. Näinä hetkinä on vain kaiveltava kaikki kliseiset elämänviisaudet takataskusta ja nojattava niihin. ”Edistys on aina edistystä, olkoon kuinka pientä hyvänsä” tuntuu erityisesti sopivan tähän.
Syyskuu:
- Opintolainoja yht:5 590€
- Häälaina: 3 730€
- Autolaina: 5 600€
- Asuntolaina: 87 670€
- Luottokortit yht: 3 600€
- Syyskuun velkasaldo yht:106 220€
Marraskuu:
- Opintolainoja yht:5 320€
- Häälaina: 3 560€
- Autolaina: 5 400€
- Asuntolaina: 87 600€
- Luottokortit yht: 3 750€
- Marraskuun velkasaldo yht:105 630€
- 590€ vähemmän velkaa kuin syyskuussa.
- Heinäkuusta velkasaldo pienentynyt 2470€
Uskomatonta, kuinka hitaasti velka lyhenee suhteessa siihen, kuinka nopeaa ja helppoa sen tekeminen on?
Takaisin olennaisten kysymysten äärelle
Tämän kaiken säheltämisen ja räpistelyn tuloksena olen kuitenkin palannut taas olennaisten kysymysten ääreen. Mikä on tärkeintä ja mihin rahaa tarvitaan. Olen kysellyt ja etsinyt roppakaupalla lahjaideoita kierrätetyistä tuotteista, pienyrittäjiltä ja hankkinut ajatuksia aineettomista lahjoista. Haluan antaa läheisilleni jotain itse tehtyä tai ajatuksella hankittua. Jotain, joka on armollinen myös muulle maailmalle. Vinkkejä tällaisista lahjoista otan mielelläni vastaan myös jatkossa, joten heittäkää ehdotuksia kommentteihin!
Lapsilleni hankin tänä jouluna vain yhden lahjan jokaiselle, mutta se on tarkkaan harkittu lahja. Lisäksi annan heille roppakaupalla aikaani ja huomiotani. Mieheni kanssa sovimme, että yhteisenä lahjana toisillemme, teemme jotain kaksin. Tämä kahdenkeskeinen aika onkin tarpeen ja kaivattua.
Kuukauden kirja
Luen paljon ja ajattelin lisätä mukaan kirjoituksiini osion lukemisistani. Toivon mukaan tästä on iloa henkilöille, jotka etsivät lukuvinkkejä! Lisäksi toivon keskustelua kirjojen aiheiden ympäriltä sekä lukuvinkkejä myös teiltä minulle.
Marraskuussa minulla on ollut työn alla Robert Kiyosakin Kassavirtakvadrantti, Rikkaan isän opas taloudelliseen vapauteen.
Tämän seurauksena olen pohtinut mahdollisuutta yrityksen omistajuuteen. Onko yrityksen omistaminen mahdollista ilman merkittävää pääomaa? Onko yrityksen omistajaksi siirryttävä aina yrittäjänä toimimisen kautta? Onko minulla halua ottaa taas kaikkia yrittäjyyden riskejä ja vastuuta? Näiden ajatusten kautta olemme mieheni kanssa katselleet myytäviä yrityksiä ja pohtineet miten tällaisen kuvion saisi pyörimään. Yhtenä ”kevyenä” vaihtoehtona olemme pohtineet franchising-yrittäjyyttä. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.
Ihanaa ja lämmintä joulua teistä jokaiselle!
Huhhuh, mikä lähtö on ollut tähän syksyyn. Töissä kuormitus on aikamoinen ja lasten tarhakeskustelut, hops-keskustelut, lääkärikäynnit ja hammaslääkärikäynnit täyttävä viikot niin, etteivät tunnit meinaa päivissä riittää. Onnekseni olen saanut miehen joka kantaa oman osuutensa (ja tarvittaessa enemmänkin) perheemme arjen pyörityksessä.