Syyskuun saldo ja kultaisen keskitien etsintää
Huhhuh, mikä lähtö on ollut tähän syksyyn. Töissä kuormitus on aikamoinen ja lasten tarhakeskustelut, hops-keskustelut, lääkärikäynnit ja hammaslääkärikäynnit täyttävä viikot niin, etteivät tunnit meinaa päivissä riittää. Onnekseni olen saanut miehen joka kantaa oman osuutensa (ja tarvittaessa enemmänkin) perheemme arjen pyörityksessä.
Tässä vauhdissa jopa tämän hetkinen intohimoni, raha-asiat, ovat välillä tuntuneet turhauttavalta ja synapsini kirjaimellisesti huutavat kuormituksen hetkinä taipumaan takaisin vanhoihin tapoihini.
Esimerkkinä tästä: Suunnittelin viime viikolla käyväni kirppiskierroksen töiden jälkeen, koska tarvitsin vaatetta ja lapsillekin olisi pitänyt jotain syksyisen lämmintä löytää päälle. Lopulta pääsin irtautumaan töistä klo.17.30 ja kirppikset olisivat menneet kiinni puolen tunnin päästä. Nälissäni ja väsyneenä marssin suoraan H&M:lle ja lastasin sieltä mukaani 100€ kassillisen vaatetta. Päätös ei ollut ekologinen, eikä pidemmälle mietittynä myöskään ekonominen (vaatteiden kestävyys ei ole häävi ja niiden uusimisen tarve tulee vastaan varmasti suht pian), mutta toisaalta vaatteet helpottivat elämääni merkittävästi juuri sillä hetkellä.
Lisäksi hemmottelin eilen itseäni pitsalla ja leffalla, jotka eivät tue kuntoilupäämääriäni (tai ole ilmaisia), mutta vietettyäni viikonlopun keskenäni lasten kanssa, miehen ollessa töissä ja treeneissä, arvostin tätä nautintoa suunnattomasti. Ja sain tehdä sen YKSIN. (Jos sinulla on useampi lapsi, ehkä ymmärrät tämän tärkeyden paremmin)
Jos toimin jatkossakin kuten viimeisen viikon aikana, en varmasti tule saamaan tuloksia taloudessani, ekologisemmassa elämässäni tai kuntoni suhteen. Missä siis kulkee se kuuluisa kultainen keskitie? Mikä on tarpeeksi muutokseen, mutta riittävän vähän, jotta jaksan pitää muutostahtia yllä?
Talouden hallinnassa tie on tuntunut löytyvän, vaikka edelleen tuskailen päivittäisen käyttörahamääräni kanssa. Kuntoilussa ja ekologisessa elämäntavassa ei ole juurikaan muutosta tapahtunut. Vai enkö vain tunnista muutosta? Kertokaa kokemuksianne, mikä teille on riittävästi mutta myös riittävän vähän?
Velkasaldo ja käyttövarat
Velkasaldo pieneni syyskuussa taas luottokorttipainotteisesti. Tuo 800€ vaikuttaisi olevan kuukausitasolla se summa jolla velkojani pystyn pienentämään joutumatta kituuttamaan liikaa.
Elokuu:
- Opintolainoja yht: 5 740€
- Häälaina: 3 810€
- Autolaina: 5 760€
- Asuntolaina: 87 700€
- Luottokortit yht: 3 990€
- Elokuun velkasaldo yht:107 040€
Syyskuu:
- Opintolainoja yht:5 590€
- Häälaina: 3 730€
- Autolaina: 5 600€
- Asuntolaina: 87 670€
- Luottokortit yht: 3 600€
- Syyskuun velkasaldo yht:106 220€
- 820€ vähemmän velkaa kuin elokuussa
- Heinäkuusta velkasaldo pienentynyt 1880€
Käyttövarojen osalta tuo 500€ jonka budjetoin riittävän kuukaudeksi ruokaan ja polttoaineeseen tuottaa edelleen päänvaivaa. Syyskuussa kokeilemani käteisen pyörittely turhautti siinä määrin, että luovuin siitä. Nyt säilytän rahat tililläni, mutta pyrin päivittämään aktiivisesti listausta siitä mihin rahani kulutan.
Ongelmaksi on noussut se, että joudun käyttämään kyseisestä summasta niin paljon muuhunkin kuin ruokaan ja dieseliin. Käytän rahaa apteekkiin, vaateostoksiin, lahjojen ostoon ja parturikäynteihin. Minkä verran siis tarvitsen kuukaudessa käyttörahaa? Pyrin lokakuussa seuraamaan tätä ja muokkaamaan tililleni jäävän summan vastaamaan todellista tarvetta. To be continued…
Säästöön vai lainanlyhennyksiin?
Olen painiskellut jo monta kuukautta tämän asian kanssa ja nyt esitän tämän dilemman teillekin. Jos minulla on ns.löysää rahaa x-määrä kuukaudessa ja velkaa (kuten tiedätte) runsaasti, kannattaako tämä löysä raha käyttää kokonaisuudessaan velkojen pois maksamiseen vai kenties säästää tai ehkä jopa sijoittaa osa siitä?
Itse olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että teen kaikki kolme. Lyhennän lainojani kohdennetusti korkeakorkoisimmista aloittaen summalla, jonka pystyn takaisinmaksuajan perusteella sulattamaan.Pienen summan laitan säästötililleni lyhytaikaiseen säästöön (lähinnä puskuriksi) ja sijoitan rahastoihin loput.
Tuon sijoittamisen kanssa on vain sellainen jännä juttu, että nälkä kasvaa syödessä.
Aloitin viime keväänä sijoittamisen varovasti. Kunhan lähinnä kokeilin muutamalla kympillä kuukaudessa. Muutaman kuukauden kuluttua olin lukenut aiheesta muutaman artikkelin ja kiinnostunut lisää, nostin summaa vähän. Tälläkin hetkellä sijoitukseen menevä summa on vielä todella pieni, mutta jo nyt näen kuinka siitä hiljalleen kertyy. Lisäksi olen ahminut aiheesta kirjallisuutta, artikkeleita ja blogeja ja tavoitteeni olisi saada lopulta sijoitettua jopa puolet tai yli kuukausittaisista nettotuloistani. Aikamoinen harppaus 80€ kuukausittaisesta sijoittamisesta?
Mitenkä teillä? Ovatko raha-asiat vieneet koko käden? Hyvässä tai pahassa?