Ei meillä lasketa, mutta…

Palatakseni edellisessä postauksessa mainittuun työkaveriin, hän ei ole elämänsä aikana harrastanut seksiä kuin yhden naisen, oman vaimonsa, kanssa. Uskontonsa viitoittamana hän „säästi itseään“ avioliittoon. (Henk.koht. en ymmärrä koko „itsensä säästämisen“ ajatusta. Ruumis ja sielu ovat muodostuneet optimaalisiksi seksin harrastamiseen, ei se römpsä siitä korkoa kasva, vaikka kuinka säästelisi. Mutta ei siitä sen enempää tässä.)

Työkaveri on ollut naimisissa nelisen vuotta. Jos vuodessa on n. 52 viikkoa ja jos kuvitellaan, että mies harrastaisi vaimonsa kanssa seksiä kahdesti viikossa (enemmän kuin suomalaisten avioparien keskiarvo viimeisimmän Finsex-tutkimuksen mukaan), yhteensä hän olisi harrastanut elämässään seksiä n. 416 kertaa. Itse olen puolestani ollut seksuaalisesti aktiivisissa parisuhteissa yhteensä n. 6,5 vuotta, jolloin samalla laskukaavalla seksikertojen määräksi tulisi 676 kertaa. Jos tähän laskee vielä päälle erinäiset yhdenillanjutut sun muut säädöt sekä seksin nykyisen poikaystävän kanssa, veikkaisin elämäni seksikertojen määräksi n. 750. Toistaiseksi mennään siis työkaveriin verrattuna vielä plussan puolella, mutta jos meno jatkuu nykyisellään, ero kuroutuu umpeen varsin äkkiä.

Jos jakaisin kaikki nämä 750 seksikertaa KOKO elämäni ajalle, olisin silloinkin harrastanut seksiä lähes kaksi kertaa elämäni jokaisen kuukauden aikana. Se tuntuu paljolta, kun katsoo tätä tämänhetkistä autiomaassa raahustamista. Ehkäpä kaikille onkin suotu vain rajallinen määrä seksikertoja ja olen jo käyttänyt ne loppuun! Niin kuin tulostimiin ohjelmoidaan maksimimäärä printtejä, joiden tulostamisen jälkeen koko kone lakkaa toimimasta. Jos minulle ja työkaverille on ohjelmoitu samat määrät, hän saa nauttia säännöllisestä avioseksistä ainakin vielä reilut kolme vuotta.