Fantasiointi lohduttaa seksittömyydessä

Lähikuukausina olen huomannut toreilla ja turuilla erityisen monia kiinnostavan näköisiä miehiä. Olen kyllä aiemminkin ollut melko perso ihastuksille, mutta viime aikoina olen entistä enemmän alkanut riisua satunnaisia tuttavuuksia mielessäni. Minkähänlainen suutelija catering-firman kahvipoika on? Entä miten kuuma sängyssä se pukumies, jonka kanssa odottelen junaa aamuisin? Kuvitelmissani hyvinkin kuuma! Kesä ja seksihelteet eivät ainakaan yhtään vähennä tätä taipumusta.

Joskus olen puolitosissani miettinyt, pitäisikö käydä vieraissa. En kuitenkaan voi kuvitella, että pettäisin. Tai no, voin kyllä kuvitella. Mutten usko, että kestäisin siitä seuraavaa morkkista. Kerran syrjähyppy oli melko lähellä, kun satuin jäämään yhden pitkäaikaisen ihastuksen luo yökylään joidenkin kekkereiden jäljiltä, ja ihastus osoittautui molemminpuoliseksi. Mutta silloinkin pidin pään kylmänä, vaikka olin vuosituhannen tuiskeessa, jolloin arvostelukyky on usein heikonlainen. Joka tapauksessa tilanteesta jäi hirvittävän syyllinen olo, vaikka mitään ei edes tapahtunut. Tapahtuma oli itselle vahva osoitus siitä, etten pysty tai halua pettää. Ja että rakastan poikaystävää kaikesta huolimatta.

Mutta unelmointi ei satuta ketään. Vaikka tiedän kyllä niitäkin, joiden mielestä sellainen ”henkinen pettäminen” on paljon pahempaa kuin mikään fyysinen elinten yhteen läimiminen. Itse sallin itselleni tabummatkin ajatukset, kun ne eivät johda mihinkään toimintaan. Fantasiointi auttaa myös sietämään vallitsevaa tilannetta. En voi vähätellä sitäkään lohtua, jota saan, kun huomaan muiden miesten osoittavan minuun kiinnostusta. Seksielämän olemattomuus ei ainakaan täysin ole omasta ällöydestäni kiinni!