Ei meillä lasketa, mutta…

Palatakseni edellisessä postauksessa mainittuun työkaveriin, hän ei ole elämänsä aikana harrastanut seksiä kuin yhden naisen, oman vaimonsa, kanssa. Uskontonsa viitoittamana hän „säästi itseään“ avioliittoon. (Henk.koht. en ymmärrä koko „itsensä säästämisen“ ajatusta. Ruumis ja sielu ovat muodostuneet optimaalisiksi seksin harrastamiseen, ei se römpsä siitä korkoa kasva, vaikka kuinka säästelisi. Mutta ei siitä sen enempää tässä.)

Työkaveri on ollut naimisissa nelisen vuotta. Jos vuodessa on n. 52 viikkoa ja jos kuvitellaan, että mies harrastaisi vaimonsa kanssa seksiä kahdesti viikossa (enemmän kuin suomalaisten avioparien keskiarvo viimeisimmän Finsex-tutkimuksen mukaan), yhteensä hän olisi harrastanut elämässään seksiä n. 416 kertaa. Itse olen puolestani ollut seksuaalisesti aktiivisissa parisuhteissa yhteensä n. 6,5 vuotta, jolloin samalla laskukaavalla seksikertojen määräksi tulisi 676 kertaa. Jos tähän laskee vielä päälle erinäiset yhdenillanjutut sun muut säädöt sekä seksin nykyisen poikaystävän kanssa, veikkaisin elämäni seksikertojen määräksi n. 750. Toistaiseksi mennään siis työkaveriin verrattuna vielä plussan puolella, mutta jos meno jatkuu nykyisellään, ero kuroutuu umpeen varsin äkkiä.

Jos jakaisin kaikki nämä 750 seksikertaa KOKO elämäni ajalle, olisin silloinkin harrastanut seksiä lähes kaksi kertaa elämäni jokaisen kuukauden aikana. Se tuntuu paljolta, kun katsoo tätä tämänhetkistä autiomaassa raahustamista. Ehkäpä kaikille onkin suotu vain rajallinen määrä seksikertoja ja olen jo käyttänyt ne loppuun! Niin kuin tulostimiin ohjelmoidaan maksimimäärä printtejä, joiden tulostamisen jälkeen koko kone lakkaa toimimasta. Jos minulle ja työkaverille on ohjelmoitu samat määrät, hän saa nauttia säännöllisestä avioseksistä ainakin vielä reilut kolme vuotta.

Suhteet Rakkaus Seksi Höpsöä

Koskettamisesta (poikaystävän ja muiden)

Lähes aina haluttomuuden yhteydessä on puhetta siitä, miten suhteesta ensin vähenee tai häviää kosketus. Seksittömät pariskunnat koskettavat toisiaan vähemmän kuin muut, jos laisinkaan. Suhteessa ei ole pussailua, halailua tai sohvalla kyhnyttämistä telkkaria tuijotellessa.

Jos näin todella on, tässä asiassa olemme poikaystävän kanssa poikkeus. Pussailemme ja halailemme päivittäin. Usein nukumme jonkinsuuntaisessa lusikassa (jossei ole liian kuuma). Sohvalla makaamme lähes aina jotenkin limittäin ja lomittain. Kävelemme kadulla käsi kädessä tai minä poikaystävän kainalossa. Poikaystävä läpsii minua mielellään takapuolelle ja minä läpsin takaisin.

Ero taitaa sitten olla siinä, että meidän koskettelumme osoittaa vain ja ainoastaan tykkäämistä ja hellyyttä, siinä ei ole mitään eroottista. Kun alkaa miettiä, poikaystävän harrastama pepunläpsintä ja rintojen puristelu tuntuu ristiriitaiselta. En ehkä halua, että erogeenisiä alueitani kosketaan, jos siitä ei ole seuraamassa mitään eroottista. Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa, tiedättehän! Tuntuu, että tällaisen kosketuksen merkitys jotenkin rapautuu, kun sitä tekee liikaa noin muuten vain. Siitä ei saa enää sellaisia säväreitä kuin ennen. Välillä tuntuu, että olen vain puristeltava stressipallo. Toisaalta en halua poikaystävää kieltääkään koskettamasta. Se saa siitä kuitenkin jotain. Ehkä se joku päivä innostuisi enemmänkin?

Viikonloppuna olin firman (ilmaisen viinan) bileissä, joissa näin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen erästä toisessa toimipisteessä työskentelevää komeaa työkaveria. Ollaan tavattu kasvokkain yhteensä ehkä vain kolmisen kertaa, mutta heti ensi kerrasta asti välillämme on vallinnut pistämätön kemia. Aamuyöllä, kun juhlat alkoivat kuihtua kasaan, lähdimme yhdessä kävelemään kohti yöpaikkojamme. Työkaveri laittoi yhtäkkiä ihan casualisti käsivartensa hartioilleni ja voi että, millaiset väristykset kulkivat pitkin selkäpiitä suoraan nivusiin! Silloin kyllä kovasti harmittelin mielessäni, että satuin olemaan parisuhteessa ja työkaveri ilmeisen onnellisessa avioliitossa ja kahden pienen lapsen tunnollinen isä. Muutoin tämä kosketus olisi saattanut johtaa vaikka mihin.

Suhteet Rakkaus Seksi