Oltiin poikaystävän kanssa viikonloppuna yksi yö eräässä kylpylähotellissa. Mikä lie kevätpörriäinen itseä pistänyt, kun jotenkin kuvittelin, että ehkäpä tänään olisi hieman sutinaa ilmassa! Hotellin käytävällä oli automaatti, josta sai ostaa kaikenlaista, esim. suklaapatukoita ja muuta pikkunaposteltavaa, mutta myös toilettitarvikkeita, kuten hammasharjoja, partavaahtoa ja pieniä ”Love Kit”-pakkauksia. Rakkauspakkauksissa oli mm. kondomeja, hierontaöljyä ja liukuvoidetta. Jäätä kokeillen vitsailin, että tuollaisenhan voisi yöllä käydä hankkimassa. Kun nyt kerran ihan hienossa hotellissa yövytään, niin ehkä se kiinnostaisi poikkistakin? Poikaystävä naurahti (minkä toiveikkaassa tunnetilassa tulkitsin lähes lupauksena jostain toiminnasta) mutta totesi, että ei, kyllä se on ihan liian kallis! Kortsuja saa kaupasta murto-osahinnalla. 

Sattuikin niin, että myöhemmin samana päivänä menimme käymään kaupassa. Kesäisissä tunnelmissa päätin rohkaistua ja vihjailin, että nythän niitä kumeja voisi hankkia, kun kaupasta halvemmalla saa. Tähän poikaystävä totesi kuin seinä, että ”ei tästä kaupasta saa kondomeja” ja sulkeutui sen jälkeen ihan täysin. Tyrmistyin, loukkaannuin ja sätin itseäni, kun edes yritin. Voi vittu sentään. 

Tästä vähän myöhemmin poikaystävä kysyi, onko kaikki ok, kun olin ollut niin hiljainen koko illan. No eikö yhtään tule mieleen, mikä voisi olla vialla, vaikka on tästäkin asiasta sata miljoonaa kertaa jauhettu. En halua enää yrittää. Aina saa vaan hävetä ja kärsiä. Sanoin sitten, että no tämä sama seksittömyys minua vaan vaivaa. Että tämä ei voi jatkua näin. Että jotain pitää tehdä. Ja että en voi itse yksikseni ratkaista asiaa. Samat asiat, jotka olen toistanut niin monta kertaa, etten edes muista.

Ja sitten, saman vanhan käsikirjoituksen mukaan latelin samat vanhat ratkaisuehdotukset kuten aina; Jos vaikka laitetaan kalenteriin joku aika, vaikkei se niin romanttista olekaan, niin tulisi edes kokeiltua, kun ei spontaanisti näytä meiltä onnistuvan? Entä jos kävisit vielä lääkärissä? Mitä jos mentäisiin yhdessä puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa? Joihin poikaystävä, kuten aina, vastasi: ”Niin. En mä tiedä. Meidän pitäis vaan harrastaa seksiä.” NO KAPPAS, ENPÄ OLLUTKAAN TULLUT AJATELLEEKSI!

En vaan ole vielä selvittänyt, miten siihen aktikohtaan oikein päästään, jos toinen ei lämpeä sitten millään. Kun ei ikinä ole hyvä hetki. Kun aina väsyttää. Kun on joka kerta just kirja/peli/tekstaus/työhomma/suihku/mikäikinä kesken. Kun ei käy aamulla, ei illalla, ei arkena, ei lomalla. 

Ajattelin, että olen jo niin turtunut asiaan, ettei tällainen enää sattuisi. Mutta kyllä se vaan sattuu. Miten pitäisi toivoa yllä, mutta odotukset niin matalalla, ettei enää pettyisi?