”Sä muuten olet aika romantikko”

Noin sanoi minulle eräs tapailemani nainen. Ei meistä paria tullut, mutta mukavaa meillä kuitenkin oli. Mutta tosiaan, en ollut monia asioita ehkä edes niin ajatellut tuolta kannalta. Mietin vain että se on se tapa, jolla ihmiset yleensä toimivat. Näitä romanttisia asioita kuulemma olivat vaikkapa haluni pitää kädestä kiinni kävellessä tai autoa ajaessa. Tai sitten vaikkapa elokuvateatterissa, jos ei ihan tohtinut tai pystynyt toiseen nojailemaankaan. Tai sellaiset pienet asiat, kuten tapani kiinnittää huomiota tunnelmavalaistukseen jos istuttiin iltaa yhdessä. Kosketan myös paljon ja herkästi, joskaan en niinkään lähentelevässä mielessä, vaan enemmän sellaisena huomionosoituksena ja romanttisena eleenä. Tykkään myös suunnitella iltoja ennalta ja viettää kahdenkeskeistä aikaa esimerkiksi lähtemällä kahdestaan johonkin vähän kauemmas käymään tai mihin vain, missä pääsee vähän irtautumaan siitä arjesta ja keskittymään toisen seuraan. En kaipaa suhdetta saadakseni jonkun jakamaan vuokraa tai vuorottelemaan ruuanlaitossa.

Kaipaan suhdetta, jotta saan ikään kuin pakotien harmaasta arjesta. Arkisten asioiden sijaan voisin panostaa suhteeseen ja toiseen. Olla kuin kahden hengen supersankaritiimi, joka taistelee keskenään maailman harmautta ja kaltereita vastaan. Toki minustakaan ei aina tuohon ole. Haluan tehdä omia juttujani, vain olla ja levätä tai saada omaa tilaa. Mutta silti kaipaan paljon sellaista aikaa jossa oikeasti kehitetään ja huolletaan suhdetta sekä opitaan tuntemaan toista yhä vain paremmin. Ei vain sellaista, että tuo nyt on tuossa. 

No mutta niin, jäin taas autossa väsyttävän pitkällä työmatkallani lumisateessa porotellessa miettimään, millaisia romanttisia hetkiä tai asioita eniten kaipaan. Tai ehkä minkä olemassaoloa en enää edes muista. Siinä sitten muistin edellisenä iltana näkemäni elokuvan, jossa jokin pariskunta oli alasti poreammeessa ja keskusteli jostain ryöstökeikasta tai mistä sitten olikaan. Mutta oikeasti, tuo että toisen seurassa voi olla luontevasti alasti. Vaikkapa suihkussa, kylvyssä, saunassa tai yöuinnilla. Tai sitten ihan viltin tai peiton alla sarjaa katsomassa. Se voi olla eroottista, tai sitten vain sellaista läheisyyttä ja omana itsenään olemista. Siinä on minusta jotain kaunista, ja se on jotenkin vain niin kahdenkeskeistä. 

Automatkan myötä mietin myös niitä monia kertoja, kun on ollut menossa sen rakastamansa ihmisen kanssa johonkin. Vain me kaksi lähdössä vaikka mökille, kaupunkilomalle, matkalle… mihin vain. Se tunne kun tietää että koko reissu ollaan kahdestaan, meillä tulee olemaan kivaa ja nyt ollaan oikeasti menossa. Sellainen jännitys yhdistettynä turvallisuudentunteeseen. 

Ehkä kuitenkin eniten sitä, että ei tarvitse koskaan epäröidä, saako toista halata. Jos vaikka miettii tuota tapailuani Lapin työn kanssa. Monesti hän istuu sohvan toisessa nurkassa, eikä ole vain mitään riittävän sulavaa ja huomaamatonta keinoa livahtaa sinne viereen. Eikä edes tiedä, olisiko se soveliasta. Tai sekin, ettei tarvitse miettiä, voikohan tuota tänään nähdä vai onko viime tapaamisesta liian vähän aikaa. Se hetki, kun ei tarvitse enää epäröidä, pitääkö tuo minusta tarpeeksi.

Onhan näitä asioita vaikka kuinka. Miten vain tuntuu, ettei niiden suuruutta tajua silloin kun niitä itsellä on? Sitten kun ne ovat mennyttä, ne tuntuvat suorastaan saavuttamattomilta asioilta elämässä. 

hug.jpg

 

Kommentit (3)
  1. Mulle tuli tästä sun tekstistä ehkä vähän tangentilla mieleen lukemani jutut rakauden eri ”kielistä” eli Gary Chapmanin The 5 Love Languages -kirjasta ja -sivustosta. Itsellä on tietysti vain teoreettistä tuntumaa tähän tapaan hahmottaa parisuhteen kommunikaatiota, mutta moni ystäväni on kertonut, että tuohon sivustoon ja/tai kirjaan perehtyminen on avannut monia parisuhteen ongelmia, kun on hahmotettu, että koettu romantiikan ja huomioinnin puute onkin vain sitä, että puolisot ilmaisevat rakkauttaan ja kiintymystään tosi erilaisilla tavoilla. Kun tämän tiedostaa, on helpompi noteerata, kun toinen osoittaa välittämistään sillä itselle luontevalla tavalla ja toisalta on opeteltu osoittamaan tunteitaan sillä toiselle luontaisella tavalla ainakin toisinaan.

    Tämä siis tuli osin mieleen tuosta, miten kuvasit omaa romanttisuuttasi, joka tuntuisi osuvan melko hyvin kieliin laatuaika ja kosketus. Toisaalta mietin myös, että osa noista kuvaamistasi haasteista Lapin tytön kanssa johtuvat osin myös tästä. Ehkä hänelle ei vain ole luontaista näyttää tunteitaan kosketuksen ja läheisyyden kautta.

  2. Hyvä huomio sinulta! Tosiaan mietin tuota asiaa itsekin, ja kyselin sitä kautta rantain. Lapin tyttö kertoi ihan avoimesti, että uskonnollinen tausta ei ole vaikuttanut tässä asiassa hänen valintoihinsa mitenkään. Hän ei oikeastaan muutenkaan vaikuta yhtään sellaiselta, mikä mielikuva kristillisestä tulisi. Ei puhu koskaan mitään uskontoon viittavaa, kiroilee ajoittain kuin Debra Morgan ja viihteelle mennessä shotitkin tekevät hyvin kauppansa. Mutta hän on vain sanomansa mukaan ollut niin arka, että ei ole vain kokenut olevansa valmis mihinkään. Arka hän on vieläkin, mutta ilmeisesti paljon vähemmän kuin ennen. Ja tosiaan hän ei ole mistään lestadiolaisesta perheestä tai vastaavaa. Heidän perheessään on vain ollut tapana käydä kirkossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *