Häiriköintiä netissä, osa kahdeksen

Olen ollut töissä toistaiseksi kuusi tuntia, joista kaksi olen käyttänyt työntekoon ja neljä siihen, että vierailen eri nettipalstoilla vittuilemassa ihmisille eri viestiketjuissa. Saan perverssiä mielihyvää, kun osallistun vieraiden ihmisten haukkumiseen heidän erehdyttyään avautumaan omasta elämästään. Mitäs olet joutunut yksinhuoltajaksi! Mitäs otit juopon miehen, oma valintasi! Veisit lapsesi hoitoon, selkeästi on diagnoosin tarpeessa! Ja poliittisten intohimojen lietsominen on niin hauskaa, että on vaikea olla nauramatta ääneen. Sain suututettua lauman demarimielisiä tasa-arvon kannattajia lausumalla muutamia sangen oikeistolaisia ajatuksia työn tekemisestä, siitä ansaitusta rahasta ja siitä mitä voisi tehdä ihmisille, jotka eivät halua/kykene osallistumaan kannattavalla panoksella yhteiskuntamme kasassa pitämiseen. En itse tiennytkään, että minussa asuu näin kova kapitalisti, mutta näköjään osaan puolustaa matalaa pääomaverotusta varsin raivoisasti. Ilmaisemani näkemyksen mukaan rikkaita rangaistaan Suomessa kovalla kädellä, heidän elämänsä on suorastaan kurjaa maamme vasemmistolais-viherpiipertäjien takia.

Matalamielistähän tämä on, myönnän, mutta tunnen oloni hilpeäksi ja virkeäksi. Se on siis totta, nettipalstoilla avautuminen pitää monet ihmiset poissa mielenterveystoimistosta, terapeuttista tämäkin. Jotenkin luulen, että tämä ei ole aivan sen kaltaista iloa, mitä minun pitäisi elämääni saada. Lupaan itselleni, huomenna nostan itseäni niskasta kiinni. Soittelen muutamille vanhoille kavereille, rupean järjestämään jotain oikeasti hauskaa itselleni.