Harlekiini-maraton, osa 2

Miksi minä en ole koskaan suudellut reilusti parrakasta miestä? Mitä se kertoo siloitellusta ja sukupuolettomasta yhteiskunnasta, että reippaasti aikuinen nainen ei ole koskaan saanut edes tilaisuutta suudella keskiaikaisen parrakasta miestä. Olen ihmeissäni etten osaa kertoa kutittaako se. Tai tuntuuko kenties jotenkin epähygieeniseltä. Pitäisiköhän lähteä baariin selvittämään, johan tämä taitaa olla kolmas päiväni sinkkuna. Päivät tahtovat mennä sekaisin kun makaa sängyllä ja lukee kahdeksan harlekiinia vuorokaudessa. Yöpaitakin haisee härskiintyneiltä maapähkinöiltä. Töihin antamani virallisen selityksen mukaan sain angiinan sukulaislapsilta. Kurkku on kovasti kipeänä ja sitä paitsi, eikös vitutuskin tartu?  Tämän tosin jätin esimiehelle soittaessa ilmoittamatta.

Mustasukkaisuudesta sitä miehen varjokuvaa ei voi ainakaan syyttää. Oli itse niin laiska, ettei varmaan osannut kuvitella minun näkevän vaivaa seksin takia. Naurattaisi, elleivät satunnaiset yhden yön keikkani olisi olleet niin yhdentekeviä. Lapsellista ja säälittävää yrittää kerjätä miehen huomiota baarireiskojen avulla, mutta ei vaihtoehtojakaan paljon tarjottu. Niin minä ainakin itselleni uskottelen. Ja minähän valitsen aina helpoimman ratkaisun, naistenlehtien ristikotkin ovat liian vaativia. Nahkeat lakanat ärsyttävät jo niin paljon, että harkitsen töihin lähtöä. Maanantaina se on viimeistään edessä.