Bisnesideoita, osa 3

Töissä menee loistavasti. Uskalsin avata sähköpostin vasta kolmannen kahvikupin jälkeen, mutta ei siellä mitään erityisen pahoja yllätyksiä ollut. Insinööritoimistomme miehet ovat kiitettävästi kuormittaneet uutta harjoittelijaamme, joka suureksi yllätyksekseni on ahkera ja oma-aloitteinen tapaus. Naamastani taitaa näkyä, ettei paljon kannata tulla työasioita kyselemään, näinköhän joku on jo arvannut tautini luonteen. Toisaalta miehet ovat niin puusilmäisiä, etteivät välttämättä ole tajunneet mitään. Hihittelevät vain keskenään uuden tavarantoimittajan tarjoamia juomia ja oheispalveluita. Ollapa itse niin yksinkertainen, että yksi sylitanssi riittäisi elämän tarkoitukseksi.

Illalla kotona Salattujen Elämien (oikeasti, näin alas olen vajonnut) ääressä se iskee. Tulee niin puun takaa, ettei ehdi punkkupulloa avata ja ajatuksia vaimentaa. Tässä sitä ollaan, yksin, vuosirenkaita vähintäänkin riittävästi, yhdentekevässä työssä, kaverisuhteet pinnallisia, sukulaissuhteet väkinäisiä. Ainut oikea kiinnostuksen kohde on Alkon tuotevalikoima ja denaksi en kuitenkaan haluaisi – vielä? – ryhtyä. Mitään haisevaa reiskaa ei jaksaisi sohvalla katsoa eikä työpaikan vaihtokaan kiehdo. Tai lähinnä arveluttaa, etten jaksaisi teeskennellä kiinnostunutta yli 15 minuuttia. Voisi hankaloittaa työhaastatteluita.

Ainut työ mistä voisin olla kiinnostunut, olisi maa-ja metsätalousministeriön lupakoordinaattori, jos siellä sellainen sattuu olemaan. Päivittelisin koneelle kaksimielisillä tavoilla nimettyjä metsästys- ja kalastusseuroja ja kaato- ja kalastuslupien määriä. Samalla voisin ylläpitää tarpeellisia taustatietoja uskottomille aviomiehille lähettävää tekstiviestipalvelua. Palveluun kuuluisi tiedot kaikista viikonlopun kalastuskilpailuista ja hirvipeijaisista mahdollisia peiteoperaatioita varten. ”Honkimaan haukimiehet, 11. – 13. kesäkuuta, yleinen sarja ja ahvensarja. Osallistujia n. 120, hyvät olosuhteet runsaskalaisella järvellä.” Palvelun ostaja voisi luonnollisesti valita minkä maakunnan tapahtumista on kiinnostunut. Käsissäni on selkeästi yksi vuoden lupaavimpia bisnesideoita. ”Hei kulta, Mara töistä kyseli lähtisinkö hänen kaverikseen Honkimaan haukimiesten kisoihin, Mara oli siellä viime vuonna, on kuulemma tosi kaunis järvi ja hyvin organisoitu tapahtuma. Eihän meillä ole ensi viikonloppuna mitään?”

Työ vaikuttaisi ihanteelliselta, ei valtaa, ei vastuuta, ei liikaa rasittavia kontakteja kollegoiden kanssa. Ja pieni sivutulo siinä ohessa.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Harlekiini-maraton, osa 2

Miksi minä en ole koskaan suudellut reilusti parrakasta miestä? Mitä se kertoo siloitellusta ja sukupuolettomasta yhteiskunnasta, että reippaasti aikuinen nainen ei ole koskaan saanut edes tilaisuutta suudella keskiaikaisen parrakasta miestä. Olen ihmeissäni etten osaa kertoa kutittaako se. Tai tuntuuko kenties jotenkin epähygieeniseltä. Pitäisiköhän lähteä baariin selvittämään, johan tämä taitaa olla kolmas päiväni sinkkuna. Päivät tahtovat mennä sekaisin kun makaa sängyllä ja lukee kahdeksan harlekiinia vuorokaudessa. Yöpaitakin haisee härskiintyneiltä maapähkinöiltä. Töihin antamani virallisen selityksen mukaan sain angiinan sukulaislapsilta. Kurkku on kovasti kipeänä ja sitä paitsi, eikös vitutuskin tartu?  Tämän tosin jätin esimiehelle soittaessa ilmoittamatta.

Mustasukkaisuudesta sitä miehen varjokuvaa ei voi ainakaan syyttää. Oli itse niin laiska, ettei varmaan osannut kuvitella minun näkevän vaivaa seksin takia. Naurattaisi, elleivät satunnaiset yhden yön keikkani olisi olleet niin yhdentekeviä. Lapsellista ja säälittävää yrittää kerjätä miehen huomiota baarireiskojen avulla, mutta ei vaihtoehtojakaan paljon tarjottu. Niin minä ainakin itselleni uskottelen. Ja minähän valitsen aina helpoimman ratkaisun, naistenlehtien ristikotkin ovat liian vaativia. Nahkeat lakanat ärsyttävät jo niin paljon, että harkitsen töihin lähtöä. Maanantaina se on viimeistään edessä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään