Vuoden jälkeen

Hei pitkästä aikaa

Minun on vaikea saada asioita ylös mitä ajattelen tästä, tai ehkä paremminkin etten osaa muodostaa tarpeeksi hyviä lauseita kuvaamaan sitä tunnetta mikä minulla on kun kirjoitan tätä. Tavallaan niin onnellinen, tavallaan niin haikea.

Tosiaan, 6 päivän päästä päättyy 347 aamua, minun sekä muiden 2/19 palvelukseen astuvien aamut. Tai eivät ne aamut lopu toivon mukaan, mutta aamut porttien sisällä. Eli varusmiespalveluksemme päättyy, astumme reserviin.

Se saa minut ajattelemaan monia asioita, tämä vuosi kuitenkin oli monella tapaa erityinen, se kasvatti. Ja ehkä se sana kuvaa parhaiten tätä vuotta omalla kohdallani. Tietenkin, kun armeijaan lähtee ja päättää sen suorittaa loppuun asti täytyy tiedostaa se mihin lupautuu ja tiedostaa kaikki ne riskitkin mitä mahdollisesti saatat joutua kokemaan mikäli niin sanotusti ’paska osuu tuulettimeen’. Mutta nyt en halua puhua kokonaiskuvasta, vaan minusta ja niistä muista syistä miksi ylipäätään koskaan astuin kyseisen firman porteista sisään. Tai ehkä paremmin sanottuna mitä saavutin itseni kanssa viimeisen vuoden aikana.

Armeija muokkasi minua henkisellä tasolla melko reilulla kädellä, se itseluottamuksen kasvu minkä vuoden aikana saavutin on ollut ihana huomata. En anna ihmisten enää niin herkästi kävellä yli, osaan laittaa asioissa vastaankin ja avata oman suun, ja se ei aina ole ollut mulle itsestäänselvää. Pojista kasvaa armeijassa miehiä, minusta ei ihan miestä saatu mutta ehkä jonkinlaiset henkiset pallit on kasvanu itellekin.

Mitä muuta jäi käteen? Kokemuksia mitä en muualta ois saanu, innostumisen luonnossa oloon, uusia taitoja ja ennen kaikkea parhaita kavereita. Ihmiset joiden kanssa elät saman katon alla päivästä toiseen, jaatte ne huonotkin kokemukset toistenne kanssa, teitä naurattaa ja vituttaa samat asiat, palelette yhessä ampumaradalla aamusta iltapäivään jossa aina on kylmempi ku muualla ja puhutte kaikesta yhessä,valitatte siitä miksi pitää olla kaksi viikkoa maastossa ja päästä sen aikana kerran avantoon ’pesulle’, väkisinki te hitsaannutte yhteen. Ja se on ehkä asia mitä tuun eniten kaipaamaan.

En halua antaa teksteillä intistä sellasta kuvaa että se olis pelkästään mukavaa ja hauskaa. Se ei ole sitä, mutta omalla asenteella on paljon merkitystä. Armeija oli mun elämän paras vuosi, eikä siksi että siellä ois ollu tosi hauskaa, vaan siksi että ärsyttävätkin asiat voi olla siedettäviä, jos suhtautuu niihin oikein. Ja on mulla ollut hauskaa mutta on mulla ollu myös aivan paskaa. Mutta sitä se on, ja sitä se on ollut muillakin. Se on silti semmonen asia mitä ei koe kun kerran elämässä, ja ehkä se kerta riittääkin.

Joka tapauksessa kiitos tästä vuodesta kaikille mukana olleille sekä mulle itelle että uskalsin.

– Venla

puheenaiheet ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *