Aikainen lintu madon nappaa – Elämää vanhusten kanssa

Viikon ohjelman kirjaaminen muistilapulle auttaa arjessa ketä tahansa.Vanhuksille erityisesti siitä on hyötyä. Teen sen tavallisesti sunnuntaisin  A4:n kokoon, fontti 14. Joka päivälle oma kohta. Siihen kirjaan jumpat ja muut tärkeät tapahtumat. Kuten torstaille ”siivouspäivä”, mikä tarkoittaa, että menen ja pesen mummon ja vaarin kylpyhuoneen ja vaihdan lakanat. Vaari imuroi ja ottaa lattiat kostella.

Maanantai näytti seuraavaa:

Mummo FT klo 12.15

Lähtö klo 12.00. Haku kotiin klo 13.15.

Käymme läpi asiaa.

Huomenna onkin sitten se jumppa.

Niin, aamulla on jumppa, sanoo mummo.

Mitä? Menen katsomaan mummon ja vaarin seinällä olevaa almanakkaa (niin pieni, että päivän kohtaan ei mahdu juuri mitään kirjoittamaan). Ihan sama aika kuin minulla, 12.15.

No mutta ihan sama aika tuo on kuin tuossa minun tekemässä lapussa, että lähdetään klo 12.00.

Niin, se on harmittavan aikaisin.

Muistan hyvin, kun aikaa sovittiin. Oli tarjolla 11.30, johon minä sanoin fysioterapeutille, että ei, että se on liian aikaisin. Mummo sanoi, että kyllähän se käy… Minä kysyn, että löytyisikö yhtään myöhempää, kuitenkin niin, että ei enää klo 14.00 jälkeen. Löytyi sitten 12.15. Aikaikkuna on varsin pieni, kun ikää on 90 ja risat.

Että lähtö on liian aikaisin. Klo 12.00 on mummolle aamulla.

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS:  Viikon ohjelman kirjaaminen muistilapulle auttaa arjessa ketä tahansa. Minä käytän perinteistä almanakkaa, jossa on paitsi omat menoni, myös mummon ja vaarin asiat. Laitan siihen myös kotiprofessorin vapaapäivät. Pysyn kartalla!

Kuva Unsplash