Ystävänpäivästä muodostui tavallista merkittävämpi, kun laskimme äidin uurnan Turun hautausmaan Veteraanilehtoon. Uurnanlasku oli koruttomuudessan juhlava tilaisuus. Sinne sitten isäkin aikanaan lasketaan.
Nuku hyvin äiti – isä tulee luoksesi jonain päivänä.
Uusi vuosi alkoi haikein mielin. Äitini siunattiin juuri ennen joulua Turun hautausmaan kauniissa Ylösnousemuskappelissa. Sykähdyttävintä oli seurata arkunkantoa. Kantajina olivat mukana puolisoni, vävyni ja kaksi tyttärenpoikaani. Liikuttavinta oli tajuta, että muistisairas isäni ei välttämättä koko aikaa tajunnut, mistä oli kyse. Arkun äärellä asia oli ihan selvä.
Punainen ruusu on isältäni. Arkun äärellä hän sanoi: Kiitos Hilkka.Siunaus- ja muistotilaisuuden kuvasi Lennart LönnbergMuistopöytää koristi tyttäreni mummolleen valmistama pieni enkeliasetelma. Enkeli oli heidän juttunsa – joululahjaksi hän sai aina yhden, niitä on monta, kaikki huolellisesti säilöttyinä. Myös arkulle jäi yksi.