Kolme x kuukauden kuva – kesäkuu
Ei auta. On kesä. On ollut viileää. Jotain hyvääkin joukkoon mahtuu: ei ole ollut läkähdyttävän kuumaa. Kesäkuun huippuhetkiä oli tutustuminen upeaan Barbi-näyttelyyn ja sen jälkeen kesäinen pyöräretki Turun Kupittaan siirtolapuutarhaan pikkuneidin kanssa. Ihan ei oma syntymäpäivä mennyt niin kuin (toivoin) Strömsössä. Sen jälkeen kotona on ollut sisälläkin kohtuullisen viileää.
Arki
Arki on koostunut kesän odottelusta. Mökillä on tuijoteltu märän ruohikon kasvua ja pohdittu, milloin siimaleikkurin voisi ottaa esille. Saatiin sentään terassi pestyä.
Kuukauden huippuhetki
Jotain keräilijän vikaa minussakin on, kun katson nukkekotitarvikkeitani. Mutta mitään sellaista en ole ennen kohdannut, mitä koin Turun Taiteen talossa. Esillä on 3.8.25 asti yli 1800 Barbi-nukkea. Ursula Kähäri on kerännyt yhteensä 7000 Barbia, joista 3500 ovat alkuperäisiä yksittäiskappaleta ja niille on olemassa toinen mokoma tupla- ja muina kappaleina.
Käykää ihmettelemässä https://www.barbitaivas.fi
Näyttelystä siirryimme mukaviin tunnelmiin Turun Kupittaan siirtolapuutarhan alueelle. Paikan päällä toimii kesäkahvila!
Ei mennyt niin kuin Strömsössä
Olen kesän aurinoinen (?) lapsi. Olen organisoinut syntymäpäiväni ja muiden juhlapäivien (kuten hääpäivä) muistamisen niin, että se olisi Kotiprofessorille mahdollisimman helppoa: kukkakauppa Pasadenan Men´s Corner laittaa viestin lähestyvästä päivästä. Se käytännössä tarkoittaa, että a) kukkakimpun voi tilata kotiin tai b) kukkakimpun voi mennä hankkimaan suoraan liikkeestä.
Pikkuneiti muisti mummonsa ja oli taiteillut hienon 15×15 cm kokoisen taulun kukkakimpun seuraksi.
Ja minä odottelin tilanteen kehittymistä. Ei edes onnittelua. Unohtaminen on toki meillä mahdollista. Koska muistutusviesti kukkakaupasta on laitettu varmasti jo ennen juhannusta… Ei mitään. Kun lopulta hyvän matkaa iltapäivästä kysyn, että onko Pasadenasta tullut viestiä, vastaus on varma ”kyllä”. (Senhän minä tiesin, Janette ei unohda).
No missä kukkakimppu on? – No kun on niin tylsä maanantai, että en viitsinyt lähteä.
Katsoo minua, joka olen hiljaa. Suorastaan typertynyt.
Huokaisee, nostaa takapuoltaan tuolista, että pitääkö nyt sitten lähetä…
Älä turhaan, siellä sataakin, kastutkin vielä. – Mitä tekee?
Istuu takaisin ja jatkaa lukemista. I s t u u t u o l i i n s a t a k a i s i n.
Tämän jälkeen meillä ei oikein ole ollut lämpöä.
Elämä on.
Terveisin EijaL
