3 x kuukauden kuva – marraskuu
Jatkan edelleen kivaa haastetta, jonka taannoin löysin Nadinen blogista. Joka kuukaudelta löytyy kuvat aiheisiin Arki, Kuukauden huippuhetki ja Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Tässä marraskuuni. Marraskuussa tuli talvi – ja myös meni. Hetken aikaa lumi valaisi tienoot ja myös mielen. Huippuhetkiin liittyy oman harrastuksen myötä kerhomme jouluikkunan pystytys. Hiljalleen alkaa joulu olla mielessä, muutama tonttuovikin on tehty. Maisemat kaunistuivat, siitä jaksoin iloita.
Arki
Marraskuu meni melko rauhallisesti. Oli paljon hoidettavia asioita, kuten vanhusten vammaispalvelun kautta anottava kuljetustuki, lääkärinaikojen varaaminen, siirto ja peruutus, sitten uusi varaus. Lisäksi kauppa-asiat, joita ei millään saa keskitettyä yhteen käyntiin (aina joku loppu): maito loppu ja kun maito vaarilta loppuu, se on katastrofi. Tai nyt on juusto loppu (ei ole, se oli vaan juustokuvun takana piilossa). Muita katastrofeja ei ole sattunut. Onneksi. Paitsi että vaari kysyy joka kerta kun näemme, tulinko mökiltä. Vastaan, että on marraskuu, ei siellä voi oikein olla. Kun lähden, vaari kysyy, menetkö takaisin mökille. Vastaan, että en. Että nyt on marraskuu, ja vanha mökki ei ole käytössä talvella.Ihan turha selittää, että uudessa mökissä voisi olla, koska se on talviasuttava. Ai mikä uusi, on kysymys joka kerta, kun siitä puhutaan
Kuukauden huippuhetki
Eittämättä mukavin hetki oli, kun saatiin pystyttää kerhomme jouluikkuna Turussa Akateemisen kirjakaupan ikkunaan. Raunistulan hiiret ovat siellä parhaillaan piparitalkoissa.
Toinen mukava ikkunanäyttely on ihan omani, siitä jo kerroinkin, Martin apteekin ikkunalla ollaan joulutunnelmissa tutun laulun säkein Tule joulu kultainen.
Ei mennyt niin kun Strömsössä
Lauantait on kivoja siitä, että on vapaata klo 14.00:än asti, jolloin on mentävä valmistamaan mummon ja vaarin ruoka. Kotiprofessorilta kysyin, että kun kerran mennään asioille kaupungille, niin mennääkö lounaalle saman tien. Jo kirjastui miehen mieli, juu mennään vaan. Innostuksen nähdessäni sanoin, että kaikki muu kelpaa, mutta ei ABC, jota käyttää, kun sieltä saa leimoja ja joka kymmenes ateria on ilmainen. Sekös totisutti ilmettä.
Torille päästyä aloin huolestua, sillä askelten suunta ei vienyt minnekään sellaiseen, mitä olin hiljaa mielessäni toivonut. No, missä oltiin?
Mitä muuta porilaista alkuperää oleva olisi tarjonnut kuin porilaisen? Kokiksen kanssa, pillillä. Pitää myöntää, että maistui. Oli hyvä makkara, ei mitään jauholauantaita.
Marraskuussa tuli talvi – ja myös meni.
Elämä on.
Terveisin EijaL