3 x kuukauden kuva – tammikuu

Päätin jatkaa mukavaa  ”sarjaa” eli 3 x kuukauden kuva -haastetta, jonka alunperin löysin Nadinen   blogista.  Tammikuu on tuonut uutta tullessaan. Arki ja sen ilo on pienestä kiinni. Mummon ja vaarin kotiin toimitettava ateriapalvelu ravitsee heidät 4 kertaa viikossa. Merkitsee lisää vapaata minulle. Niin luulisi. Kuukauden huippuhetki koettiin kodin edustan parkkipaikalla, jossa naisenergia oli voimissaan.

Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:

1. Arkikuva
2. Kuukauden huippuhetki
3. Ei mennyt kuin Strömssössä

Tässäpä minun tammikuuni

Arkikuva

Arkeani ryydittää mummon ja vaarin asioiden hoito, kuljetukset  jumppaan ja lääkärille, kauppa- ja apteekkireissut. Vaikka ateriapalvelu pelaa, ja ruoka on mukavaa kotiruokaa, jää jäljelle vielä tuon valmisruuan lämmitys ja muuta avustamista liki päivittäin. Välillä sentään ehdimme piipahtaa mökillä, josta kuvani on.

Seuraamme etänä mökin ilmalämpöpumpun toimintaa Netatmon avulla. Oudosti alkoi lämpötila seilata 18-19 asteen välillä, vaikka asteet oli viritetty olemaan 16. Paukkupakkasella kävimme tilannetta katsomassa. Ilmalämpöpumpun ulko-osan sulatukseen oli ryhdyttävä.

Kuukauden huippuhetki

Niinkin arkinen asia kuin auton saaminen jäiseltä parkkipaikalta viereistä naarmuttamatta muodostui huippuhetkeksi. Olin palaamassa aamun asiointikierrokselta, kun havaitsin nuoren naiskuskin olevan enemmän kuin pulassa. Auto oli jäisessä parkkiruudusssa liukunut liki kiinni naapuriin. Välissä oli 2 cm tyhjää tilaa. Ja peilikin siinä vielä…

Ei ku tilanteeseen. Hiekkaa oli jo  saatu likeisen puistotädin organisoimana lasten ämpäreissä. Totesin, että nyt tarvitaan pehmustetta, kaivoin autoni takakontista maton. Samalla saapui puistotäti mukanaan pieni lasten peite. – Olimme ihan samalla linjalla, mitä tuli naarmujen estämiseen.

Sitten mietimme. Oli aika selvää, että emme ihan hahmottaneet, miten tästä eteenpäin.Onneksi parkkiin saapui autollaan nuorehko mies, Jack Cousteau -pipo kenollaan. Komea. Kysyimme neuvoa, että pitääkö nyt työntää vai mitä. Neuvo oli selkeä. Peruutus pois. Samalla hyvin selkeästi näytti, miten päin rattia tilanteessa pitää vääntää.

Siinä se. Loppu hyvin, kaikki hyvin.Olimme aika iloiset ja onnelliset.  Ja mikä tästä muodosti minun huippuhetkeni?  Vieraat toisillemme, toimimme yhdessä.Onnistuimme.

Ei mennyt niin kuin Strömssössä

Liika istuminen päätteen edessä huonolla tuolilla, pisteenä iin päällä kävelylenkit liukkaalla. Kroppa on kovilla.Mitä siitä tulee?

Selkäjumi. Vaiva vei kuun lopusta kaksi kuntosalikäyntiä eikä lenkillekään ole voinut lähteä.

Hiljaa eteenpäin, sanoi mummo lumessa – vai miten se meni.

Arki ja sen ilo on pienestä kiinni.

Elämä on

Terveisin EijaL