Vesijuoksu vie voimat

Likeinen Samppalinnan uimala tarjoaa aamuaikaisille vesijuoksijoille altaan koko mittansa. Varsinaiset kuntouimarit on erotettu omille radoilleen. Alan olla sitä mieltä, että vesijuoksupuolella saisi myös olla oma ratansa niille, jotka saapuvat paikalle kunnonkohennus mielessään.

Olen arkiaamuisin kokeillut eri aikaikkunoita, jotka sijoittuvat aikaisiin aamuihin. Haluan vesijuoksuun niin, että allas on koko mitaltaan käytettävissä. Kokemukseni mukaan klo  10.00 se ei enää ole. Yhteistä kaikille käyttämilleni ajoille on, että en pysty ”juoksemaan”. Olen pakotettu ohittamaan (tällöin joudun vastaantulijoiden radoille), odottamaan, jarruttelemaan ja lisäksi kuuntelemaan edellä, sivulla ja takana p a r v e i l e v i e n turkulaisten sosiaalista kanssakäymistä.

Altaalle tullaan aamulla juttelemaan. Tapaamaan tuttuja.

Juoksuvyö pitää pinnalla, vaikka ei etenisi hiukkaakaan. Eli altaalle tullaan aamulla juttelemaan. Tapaamaan tuttuja. Suurimmalla osalla allas on sosiaalista kanssakäymistä varten. Joudun kuulemaan aika lailla intiimejäkin asioita, ihan ummetuksesta alkaen ties mihin. Voisi ajatella, että oheisessa keskustelussa olisi kyse peräti seksuaalisesta suuntautumisesta:

– Kyl mää niimpal Timost tykkä (mieshenkilö).

– Mut ei o kyl Annapellest (myöhemmin oivalsin, että Annabelle) paremppa (naishenkilö).

– Kyl Siikli on perunitte peruna (tämä lopullisesti selvensi, että puhutaan varhaisperunoista), kuului kahden ensin äänessä olleen sivulta.

Kolme ihmistä rinnakkain, ratoja siihen menee ainakin kaksi. Jos ohitat, joudut vastaantulevien radanvaltaajien eteen.

Myötähäpeäni on katossaan, kun seuraan edelläni parveilevaa naislaumaa. Uskoakseni heitä voisi kuvata ”seniori plus” -ikäisiksi. Takaapäin katsoen he käyttävät samaa parturia.

”Juoksua” siivittää vesijuoksijoiden kääntöpaikalle altaan reunalle itsensä tuonut valvoja. Nuori mies, harteillaan siivousharja. Aloittaa vartalon kiertoja, todellinen asiakaspalvelija.  Naisparven kasvot kirkastuvat. Kihertävät toisiaan katsoen kuin pikkutytöt.Alkaa vuoropuhelu, naiset puhuvat, valvoja jumppaa, hymyilee hivenen alentuvan itsetyytyväisesti.

– Eksä uskalla tulla meijän kans alttase?

– Koska sun loma o?

Oi miten valvoja vääntää harjaa olallaan ja kittana työpaita nousee sen verran, että naislauma taatusti näkee sixpäkin alun.

– Toi on kyl hyvä valvoja. Aina se sano meil jotta.

– Kurja jos se jää lomal. Se o niimpal kiva.

– Nii-i. Sit tule se kauhia ämmä* (turkulaisen naisen halventava nimitys oman sukupuolensa edustajasta), mikä käske juoksema peräkkäi. Et ei sais olla viärekkäi.

– Emmääkä tykkä siit yhtä.

– Lähretäk tän jälke. Mumpitä osta peruni. Mut juaran kaffet ja.

– Tänäpe oteta munkit kans. Ne maistus eile niimpal hyvilt.

* Minä tiedän sen valvojan. Hänellä on pelisilmää ja hän todellakin ohjaa pitämään ratoja auki niille, jotka tulevat paikalle kuntoaan kohentamaan.

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS: Tein aloitteen maauimalaan: yksi rata tulisi varata kuntoilumielessä paikalle tuleville vesijuoksijoille. Joku tolkku sentään.

Kuva: Unsplash